Matka Galileaan

Ensimmäinen opiskelijoiden opintomatka suuntautui Galileaan. Monille heistä, vaikka ovat oppineita miehiä, kartan hahmottaminen on ollut aika vaikeaa. Tai kenelle nyt ei olisi kun ensimmäistä kertaa matkustaa ulkomaille aivan uuteen maailmaan ja ympäristöön. Kaikki ympärillä näkyvä on uutta ja erilaista. Monta kertaa matkan varrella he ihmettelivät että missä ihmeessä me ollaan... ollaanko me varmasti edelleen Israelissa? Neljä opiskelijoistamme on kotoisin Kongon Demokraattisesta Tasavallasta. Siellä itärajalta länsirajalle on parituhatta kilometriä. Täällä Israelissa Välimereltä Jordan-joelle vain reilusti alle sata kilometriä. Ilmankos he vähän väliä varmistivat ettei vaan olla vahingossa lipsahdettu Jordanian puolelle! Yksi ensimmäisistä asioista, jota ympäri maailmaa tulleet kääntäjät aina ihmettelevät, on se miten pieni Israelin maa oikeasti onkaan.

Koska kurssi on ranskankielinen ja joukko ymmärtää + puhuu itse asiassa hyvinkin huonosti englantia, oli matkamme oppaana hyvin ranskaa puhuva hollantilainen Inge. Hän on asunut maassa jo yli 15 vuotta ja on virallinen opas. Ts. matkaan lähtenyt joukkomme sisälsi hänet, Hirsikodilla avustavan Ellenin (joka huomenna palaa kotiinsa Texasiin), seitsemän opiskelijaa ja minä toimin kuskina.

Pääsin heti alkuun käyttämään vuosien kartuttamaa kokemustani, kun Inge jostain syystä oli vähän arka menemään  vanhaa roomalaista tietä jyrkkää Wadi Keltin reunaa pitkin ihan Jerikon keskustaan asti. Hän sanoi, ettei ole Jerikon keskustassa käynyt ikäpäiviin. Kerroin osaavani tien koska oltiin juuri muutama päivä aiemmin käyty siellä vapaaehtoisten retkellä.

Wadi Kelt oli pääreitti Jerikosta Jerusalemiin Jeesuksen aikana. Se lähti nousemaan Jerikosta ja tuli aikoinaan hiukan Jerusalemin pohjoispuolelle. Nykyinen moottoritie no:1 Jerusalemista Kuolleelle Merelle kulkee siis samansuuntaisesti mutta vähän tämän vanhan reitin eteläpuolella.

Juudean erämaassa Psalmin 23 maisemissa

Flory kuten muutkin tekevät koko ajan
 muistiinpanoja. Tuo hattujen yhdistelmä on kyllä lyömätön!

Kuuluisin kohde, jonka läheisyyteen busseillakin vielä pääsee, on kreikkalais-ortodoksinen Pyhän Yrjön luostari. Paikkaan liittyy traditioita kuten esim. että täällä kaarneet ruokkivat Eliaa hänen pakomatkallaan ja että tällä paikalla oli majatalo jossa Joosef, Maria ja Jeesus-lapsi viettivät yötä lähdettyään Beetlehemistä Herodesta pakoon Egyptiin. Luostarin paikka jyrkässä rinteessä oli joka tapauksessa makkabilaisten linnake ensimmäisellä vuosisadalla eKr. ja itse luostari rakennettiin 400-luvun lopulla jKr. Rakennuksilla on ollut monta hallitsijaa vuosisatojen aikana, persialaiset ja ristiretkeläiset muiden muassa. 1878 krikkalainen munkki Kalinikos muutti tänne ja sai paikan restauroitua kuntoon v. 1901.

Wadi Keltin alapäässä.
Taustalla Jordan-joen laakso ja Jerikon kaupunki.

Jerikon läpi ajettuamme jatkettiin Jordanin jokilaaksoa pohjoiseen Bet Sheaniin. Se oli yksi  Decapolin alueen kaupungeista eli yksi kymmenestä roomalaisaikaisista ja kreikkalaisen kultuurin vaikutuspiirissä olleista kaupungeista. Sen nimi oli silloin Scythopolis ja muita Dekapoliin alueen kaupunkeja oli mm. Hippos Genesaretin itärannalla ja nykyinen Damaskos Syyriassa. Jossain vaiheessa toisella vuosituhannella eKr. kukkulalla oleva kaupunki oli myös Egyptin faaraon hallinnassa. Raamatun tutuin kertomus Beit Sheanista kertoo kuningas Saulin tappiosta filistealaisille viereisten Gilboan vuorten rinteillä. Filistealaiset ripustivat voittonsa merkiksi Saulin ja hänen poikiensa ruumiit Beit Sheanin muureille. Aivan vastapäisen, nykyisen Jordanian puoleisen, Gileadin vuorten Jabesin miehet hakivat ruumiit salaa yöllä pois ja hautasivat ne. Katselin äskettäin valokuvaa tasan 52 vuoden takaa. Isäni oli silloin tehnyt Israelin-matkan, jotka olivat silloin vuonna 1964 Suomesta paljon harvinaisempia kuin nykyisin. Hänen ottamansa kuva Bet Sheanista näytti oudolta. Bussit olivat parkissa paikalla josta nykyisin on kaivettu esiin yksi muinaisen Rooman suurimmista amfiteattereista! Mitähän kaikkea tuolta maan alta löytyisikään jos osaisi oikeista paikoista kaivaa...

Beit Shean
Etualalla roomalainen pylväin reunustettu pääkatu eli Cardo,
taustalla vanha rauniokumpu.

Seuraavaksi ajeltiin Genesaretin rannalle hieman Tiberiaksen pohjoispuolelle Magdalaan. Uusi upea kokemus minulle! Magdala, jonka nimi tulee hepr. sanasta migdal ja tarkoittaa tornia, oli Maria Magdalenan kotikaupunki. Sen kaivaukset ovat kestäneet vasta muutaman vuoden, mutta löydöt ovat jo nyt olleet merkittäviä. Sen vanhasta 1. vuosisadan synagogasta löytyi mm. kiviarkku, jossa kaunis menora-lampunjalka-kaiverrus. Koko kaivaus kuuluu siihen vain kuuden synagogan joukkoon, jotka on ylipäänsä löydetty 1. vuosisadan jKr. ajalta. Järven rantakaupunkina sen pääelinkeino oli tietysti kalastus. Aivan kuten monien muidenkin evankeliumeissa mainittujen järven rannalla sijainneiden kaupunkien. Kuten esimerkiksi Kapernaumin ja Beetsaidan. Erikoinen löytö Magdalasta oli sen sijaan altaat, joista kalastajat synagogan viereisellä kauppakujalla myivät kalojaan. Vesialtaista sai taatusti tuoretta kalaa.

Magdalan synagooga

Kalatiski...

Käytyämme vielä Tapghassa ja Kapernaumissa oli vuorossa yllätys opiskelijoille: kolmen vartin risteily veneellä aivan tyynellä Genesaretin järvellä. Aurinko laski juuri palattuamme laituriin ja falafel-iltaruuan jälkeen ajeltiin Tiberiaksen ylärinteeseen tuttuun David Hostelliin.

Kapernaum järven rannalla

Laivaristeilylle...

Flory nyt vaan on niin kuvauksellinen...

Kuten kyllä Didierkin

Auringon lasku juuri ennen rantautumista.

Seuraava päivä noudatti melko lailla edellisten vastaavien opintomatkojen ohjelmaa. Aamulla Vuorisaarnan vuorelle ja sieltä raunioituneen Korasiniin tutustuminen. Ja erityisesti sen synagogaan - ja aivan erityisesti sen synagogan raunioista löytyneeseen "Mooseksen istuimeen", johon Jeesuskin viittasi puhuessaan fariseuksista. Mooseksen istuin oli ihan konkreettinen kivestä louhittu/kaiverrettu tuoli, jolla lainopettajat istuivat synagogassa. Se oli siis myös symbolinen arvovallan merkki. Kupunki tuhoutui monien muidenkin Galilean kaupunkien tapaan isossa maanjäristyksessä v. 363.

Vuorisaarnan vuoren rinteiltä.

Seuraava kohde pohjoiseen mennessä oli Hatzor, kaupunki jonka Joosua maata valloittaessaan poltti "isolla tulella". Hiiltyneet löydöt ja kuumuudesta haljenneet kivet ja muut tieteelliset tutkimukset todistavat jossei muuta niin kuulemma ainakin sen, että kaupunki on tosiaan tuhoutunut erittäin rajussa ja kuumassa tulipalossa. Myöhemmin Israelin kuningas Salomo varusti kaupungin eli rakensi muurit sen ympärille. Kullakin kansalla, kuninkaalla ja aikakaudella oli oma persoonallinen tapansa rakentaa muurit. Niin myös Salomolla. Raamatun mukaan hänen kerrotaan varustaneensa Hatzorin, Megiddon ja Geserin. Kaikissa niissä on samanlainen kuusikammioinen porttirakennelma. Portin sisäpuolisissa huoneissa voitiin rauhan aikana kokoontua, käydä oikeutta ja tehdä kauppaa yms. Vihollisen hyökätessä portista saatiin hetkessä vahva puolustuslinnake.

Hatzorin kaupungin kuningas Salomonin aikainen portti.

Hatzorilta kohti Hermonin vuoria

Seuraavaksi vaelsimme Hermon-vuorten juurella olevilla Jordan-joen alkulähteillä. Tel Dan on paikka jonne  v. 930 eKr. jakaantuneen Israelin pohjoinen kuningaskunta rakensi epäjumalan temppelin ja tämä kuningas Jerobeamin rakennelma on läydetty sieltä. Samoin kuin koko kaupungin portti ja osa muureista. Upein kohde minun mielestä on kuitenkin ns. Kanaanilainen portti tai Aabrahamin portti. Savitiilistä tehty rakennelma on päivätty lähes 4000 vuoden taa. Siitä nimi. Periaatteessa itse Aabraham olisi voinut kävellä portista sisälle kaupunkiin sillä aivan näilläkin alueilla hänen kerrotaan liikkuneen. Argeologisesti merkittävin läytö tehtiin kuitenkin vuonna 1993. Danin portin edustalla kaivausporukan illalla jo ollessa keräämässä kamppeitaan, joku huomasi maasta pilkottavan kiven, jossa näytti olevan jotain töherrystä. Noin 30cm kokoinen kolmion mallinen kivi osoittautui osaksi isompaa kivitaulua, jossa Damaskoksen kuningas, mahdollisesti Hazael n. vuonna 840 eKr., kehuu arameankielisessä tekstissä lyöneensä sekä Isrelin kuninkaan (pohjoinen kuningaskunta) että eteläisen "Daavidin huoneen" kuninkaan. Kyseessä on mahdollisesti 1 Kun. 22 mainittu taistelu, jossa Aahab ja Joosafat yhdessä taistelivat Ramot Gileadia vastaan. Ilmaisu "Daavidin huone" viittaa Juudean eli eteläisen kuningaskunnan Daavidista periytyvään hallitsijasukuun ja on ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa Raamatun ulkopuolinen kirjallinen maininta kuningas Daavidista. Alkuperäinen kappale on Israelmuseossa Jerusalemissa.

Yksi Jordan-joen alkulähteistä.

Dan. Jerobeamin alttarin paikka

Aabrahamin portti

Danin kaupungin portti.

"Bait David" eli Daavidin huone

Matka jatkui viereiseen Banjakseen eli UT:n aikaiseen Filippoksen Kesareaan. Filippos oli yksi Herodes Suuren kolmesta pojasta, joiden kesken maa jaettiin hänen kuoltuaan. Arkelaus sai Juudean, Antipas Galilean ja Filippos Jordanin itäpuolen. Golanilla koimme suorastaan surrealistisen tunnelman. Olimme aurinkoisella ja rauhallisella kukkulalla aivan Syyrian rajan tuntumassa. Joimme kymmenien muiden turistien kanssa kahvilassa rauhassa juomiamme ja katselimme kaunista maisemaa. Toisella puolella näkyi aina Genesaretin järvelle asti, kun taas toisella, Syyrian, puolella kuului kumahteluja ja horisontissa nousi savupatsaita Assadin, kapinallisten, ISISin, venäläisten ja ties keiden sotiessa verisesti toisiaan vastaan... Iltaruoka perinteisesti Ein Gevin kalaravintolassa ja siitä kämpille eli David Hostelliin.

Kukkulalta aivan Syyrian rajalta Golanilla

David Hostel

Aamulla ajoimme Galilean Kaanan kautta Nazareth Villageen, ensimmäisen vuosisadan aikaisen maatilan paikalle pystytettyyn paikkaan, jossa mahdollisimman autenttisesti kuvataan sen ajan elämää. Koska oppaamme Ingen piti jäädä paluumatkalla Haifaan, ajoimme pitkin Karmel-vuoren harjannetta läpi idylisten druusikylien Haifan yläkaupunkiin, josta laskeuduttiin alemmas kohti Välimeren rantaa. Pari kertaa pysähdyttiin katsomaan maisemia, ensin kohti Akkon lahtea ja sitten kohti satamaa.

Nazareth Village

Nazareth Villagen synagooga

Karmel vuorelta ylä-Haifasta kohti Akkon lahtea

Viimeinen kohteemme oli perinteisesti Kesarea Maritima Välimeren rannalla Haifan ja Tel Avivin välillä. Saimme kunnian Ellenin kanssa opastaa tämä osa matkasta. Tämän upean ja massiivisen syväsätaman ja sitä ympäröivän kaupungin valtavine aallonmurtajineen, majakkoineen, hevosratoineen, temppeleineen ja amfiteattereineen Herodes Suuri rakensi hallintokaupungiksi osaksi itselleen, mutta varsinaisesti roomalaisille. Esimerkiksi Pontius Pilatus piti maaherran palatsiaan täällä ja kävi vain muutaman kerran vuodessa Jerusalemissa tarkistusmatkalla. Hän on historiallinen henkilö. jonka todistaa paikalta löydetty kivikaiverrus. Afrikkalaisille oli erityisen hauska kokemus päästä vilvoittelemaan jalkojaan hiekkarannalla Välimeren aaltoihin. Ja kaikille meille muillekin matka oli aurinkoisen hellesään lisäksi muutenkin mielenkiintoinen ja onnistunut.

Kesarean amfiteatteri

"Maaherra Pontius Pilatus"