maanantai 8. helmikuuta 2016

Kevään 2016 opiskelijat






Alkuhässäkästä vähitellen toivuttuamme elämä Kodilla on alkanut asettua pikkuhiljaa "normaaliin" uomaansa. Opiskelijat ovat jo muutaman viikon käyneet viitenä päivänä viikossa Jerusalemin Heprealaisen yliopiston ns. talviulpania eli nykyheprean kielikurssia. Tätä tehokasta ja melkoisen tiukkatahtista kurssia on vielä viikko jäljellä, jonka jälkeen alkaa varsinainen kevätlukukausi. Nykyheprean osuus vähenee, mutta raamatun ajan heprean opetus alkaa, joka tuleekin olemaan pääaine koko kevään toukokuun loppuun asti. Lisäksi ohjelmaan tulevat raamatun ajan historia, maantiede, kulttuuri, sen ajan arkielämä yleensä, eläinkunta ja kasvikunta yms. Silloin myös alkavat viikoittaiset kenttäretket eli yliopiston professoreiden johdolla tehdyt matkat eri raamatun aikaisiin historiallisiin kohteisiin ympäri maata. Itseasiassa ensimmäinen kolmen päivän matka tehdään Galileaan jo ensi viikolla heti nykyheprean kurssin päätyttyä.

Aamulla lähdössä Hirsikodilta yliopistolle.
Vas: Didier, Kapiteni, Flory, Richard, Alexis,
Rene ja Pascal.

Kuva yliopiston vierestä Skopus-vuorelta itään kohti Juudean erämaata, joka tähän
aikaan vuodesta on melko vihertävää.
Reilun 20km päässä ja yli 1200m alempana oleva Jordan-joen laakso
ja Kuollut meri aamu-usvan peitossa. Aivan takana Moabin vuoret eli nyk. Jordania.


Muutama päivä sitten saapui pitkäaikainen ja moni-moni-kertainen kokkimme Dawn Englannista. Argentiinalaiset vapaaehtoiset Marcello ja Ana puolestaan palaavat kotimaahansa noin viikon päästä. Vajaan viikon kuluttua tulee jokakeväinen Lehtisen puutarhuripariskunta Turusta. Inkeri ahertaa paraikaa toimistossa suomalaisen kirjeenvaihdon parissa, mutta ennenmuuta kevään kahden lyhyen konsulttikurssin viisumien ym. byrokratian selvittelyssä. Halvor sitten juoksee niiden papereiden kanssa Kodin, yliopiston ja Sisäministeriön väliä... Ts. "sama kaiku on askelten.." niinkuin aina ennenkin.

Inkeri zoomaamassa kukkivaa mantelipuuta, mielipuutaan, joka
kohta alkavan kevään merkkinä kukkii kaikista puista ensimmäisenä.

Brian ja Mevasseretin auringonlasku.


Brian on yksi talon vastuunkantajista alueenaan mm. suhteet yliopistoon, opetusohjelmien ja matkojen suunnittelu sekä lisäksi opetus + opastus silloin kun se voidaan tehdä englanniksi. Hän on seitsenlapsisen katraansa kanssa (nuorin muutama kk) ollut viime aikoina niin kiireinen ja stressaantunut että oikein sääliksi käy. Kaiken muun työpaineen lisäksi he muuttivat viime viikon lopulla uuteen kotiin Jerusalemissa. Olin itsekin niissä muuttotalkoissa yhden päivän. Huhheijaa sitä tavaran määrää! Pahvilaatikkojakin varmaan miljoona.. :D Ja tutkijatyyppinä, tohtorin väitöskirjaa suunnittelevana, kirjoja yli kaiken rakastavana henkilönä, ne kaikki
laatikot olivat enimmäkseen täynnä kirjoja tietysti. Onneksi talkoolaisia oli sentään muutama muukin.

Brianin uuden asunnon olohuone keskellä muuttoruljanssia.



Mirja ja Koti piti vierainaan eilen ja toissapäivänä muutamaa Lempäälän helluntaiseurakunnan pastoria ja vierasta. Se seurakuntahan alunpitäen ensimmäisenä alkoi tukemaan ns. Syvännön raamattutyötä, kun Mirjan isä Kaarlo Syväntö tänne Israeliin tuli vuonna 1947 eli jo ennen maan itsenäistymistä. Muu perhe tuli sitten pari vuotta perässä Mirjan itsensä sisarussarjan nuorimpana ollessa seitsemän vuotias.

Lempäälän seurakunnan vieraita.



Toisin sanoen, elämä täällä Kodilla tällä hetkellä sopivan hässäkkäpitoista, mutta muuten normaalia... Kevään turistikauden alkaessa näinä viikkoina tulemme sitten enemmänkin isännöimään näitä vieraita Suomesta.

Tämä yleisesti Kodin arjesta. Mutta muutama sana itse opiskelijoista. Heitä on siis tänä vuonna seitsemän. Taloon mahtuisi kahdeksan ja jopa yhdeksänkin, mutta koska alustavan heprean kielen tasotestin läpäisi tällä kertaa vain seitsemän hakijaa, niin näillä mennään. Opiskelijoilta siis edellytetään edes pientä heprean taitoa tänne tullessa. Näin he pääsevät nopeammin mukaan itse opetusohjelmaan. Nämä seitsemän miestä tulevat tänä vuonna siis Keski-ja Länsi-Afrikan ranskankielisistä maista. He sattumoisin ovat kaikki pastoreita, mutta vapaalla päätyöstään keskittyen oman heimokielensä raamatun käännöstyöhön.

Arki, jonka keskeltä he tänne tulivat, on hyvin erilaista kuin elintaso, mihin me kehittyneissä maissa olemme tottuneet ja millaista myos Israelissa on. Tosin myös heidän kotioloillaan on eroavaisuuksia. Yhtenä esimerkkinä voisi mainita vaikka ongelmat jotka tuli eteen erään Kongon itäosasta tulleen kääntäjän kanssa. Hänen täytyi lähettää eräs tärkeä paperi kotiinsa. No, postithan on sitä varten. Mutta kun kylässä, josta hän on kotoisin, ei ole edes postia. Yritimme kuriiripalvelu DHL:n kautta, mutta hekin tarvitsisivat jonkun osoitteen. Koska kotiväellä ei tietenkään ole mitään internet-yhteyttä, ei sähköpostistakaan ollut apua... Nettiyhteyden puuttuminen haittaa yhteydenpitoa omiin perheisiin muutenkin. Nykyisenä Skype-aikana sen ajattelisi olevan helppoa ja lisäksi ilmaista. Mutta jos jonkun kylässä nettiyhteydet pelaisivatkin, on kodin ainoa läppäri mukana täällä.

Kaksi kääntäjää, Kapiteni ja Richard (etunimet), ovat Kongon Demokraattisen Tasavallan aivan itäosasta, läheltä Ugandan rajaa. Se on köyhää ja jatkuvien aseelliseen konfliktien riivaamaa aluetta. Näiden kahden ja usean muunkin taloudellinen tilanne kuvastuu mm. siinä, miten huomaa heidän tosi tarkkaan laskevan mihin kuukausittaisen 300 shekelin (n. 70 euroa) taskurahansa käyttävät. Tänä vuonna myös Raamattukoti joutui huomattavan paljon avustamaan heitä että ylipäänsä saivat lukukausimaksut maksettua ja saattoivat tulla. Vaikka se maksu tiukan budjetin + vapaaehtoisten työpanoksen tähden ei niin järin iso ole muutenkaan.

Kaksi muuta kongolaista on pääkaupungista Kingshasasta. Tämä 11 miljoonan asukkaan (!) kaupunki on parin tuhannen km päässä, tämän ison maan toisella puolella. Kaverukset Didier ja Flory ovat sieltä.

Ensimmäisenä ja itse asiassa ainoana ajoissa tänne saapui Rene Keski-Afrikan Tasavallasta. Syy siihen oli yksinkertainen.  Muiden opiskelijoiden taistellessa viimeiseen asti viisumiensa kanssa, sen maan asukkaat eivät Israeliin tullessaan tarvitse viisumia ollenkaan. Eipä silti, kyllä sitä byrokratiaa sai hänenkin tähtensä harrastaa.

Alexis on Abidjanista, Norsunluurannikon pääkaupungista. Kaksi hänen pastorituttuaan on ollut täällä kurssilla häntä aiemmin. Kaksi vuotta sitten toinen ja neljä vuotta sitten Jean, jota itse olin silloin täällä kuskailemassa koko kevätlukukauden.

Hiljainen ja ujo Pascal on sydämellisimpiä tyyppejä joita tiedän. Kohtelias ja aina valmis auttamaan ja tekemään palveluksia. Hän tulee yhdestä maailman köyhimmistä maista, Burkina Fasosta, eräästä syrjäisestä maaseudun kaupungista. Hänen odottaessaan pääkaupungissa seuraavan päivän lentoaan tänne, terroristit hyökkäsivät erääseen hotelliin. Tässä Suomessa ja muuallakin uutisoidussa iskussa tammikuun puolivälissä kuoli yli 20 ihmistä. Pascalkin joutui siirtämään lentoaan päivällä levottomuuksien tähden.

Alexis piirtämässä karttaan merkkiä kotikaupunkinsa Abidjanin
kohdalle Norsunluurannikolla.

Inkeri ja Mirja kurkottavat nähdäkseen isolta Afrikan kartalta
Bunian, kaupungin Kongon Demokraattisen Tasavallan itärajalla,
joka on Richardin ja Kapitenin kotikaupunki.


Näin saimme kuitenkin kaikki lopulta perille. Innokkaina ja motivoituneina he myös ovat opintoihinsa tarttuneet. Aamusta iltapäivään yliopistolla, sitten päiväruoka Kotona, sitten torkut ja vielä opiskelua Hirsikodin kirjastossa usein pikkutunneille asti.

Iltaopiskelua Hirsikodin kirjastossa.

Monivuotinen Raamattukodilla remppahommia tekemässä käynyt
vapaaehtoinen Rauno kaverinsa Jussin kanssa tällä kertaa rakentamassa
Jad Hashmonan hotellihuoneiden terasseja.
Emännät Eija ja Hilja käyvät meillä auttamassa keittiöhommissa.


Talvi on ollut ajoittain aika sateinen minkä hyvä  puoli on se, että kohta auringon paisteen ja kevään koittaessa rinteet ovat vihreinä  ja kevätkukat kauneimmillaan. Tarkoitus olisi muutaman vapaaehtoisen kanssa käydä ihailemassa Galilean ja Kennesaretin järven rinteitä ensi lauantain omalla sapattiretkellämme. Lämmintä ja aurinkoa ovat lupailleet...

1 kommentti:

  1. Olipa kiva lukea kuulumisia! Olen henessä mukana kokajan ja läsnäolevana sitten pääsiäisen jälkeen.

    VastaaPoista