Genesaretin järvelle kalaan

"Silloin Dawn nousi ja sanoi heille: "Minä lähden kalaan". Toiset sanoivat hänelle: "Me lähdemme myös sinun kanssasi". Niin he lähtivät ja nousivat VW minibussiin.. (~Joh.21:3~).

No ei se ihan tuossa järjestyksessä tapahtunut mutta melkein. Vajaa viikko sitten hoksasimme nimittäin että argentinalaiset vapaaehtoistemme, Marcelo & Ana lähtevät nyt tulevana tiistaina takaisin kotimaahansa ja eilinen oli heidän viimeinen sapattinsa täällä. Näinollen myös viimeinen mahdollisuus tehdä yhdessä kokopäivän retki maassa. He ovat viettäneet täällä lähes kaksi kuukautta ahertaen Hirsitalolla vain muutaman kerran käyden Jerusalemissa. Joten he ansaitsivat sen! Inkerin kanssa lähdimme heitä sinne ajeluttamaan ja pyydettyämme myös kokkiamme Dawnia mukaan, lausui hän suurinpiirtein juuri nuo alussa mainitut sanat.

Marcelo & Ana

Dawn oli jo ties milloin ja mistä hankkinut ongenvavan ja haavin, kaivoi ne esiin Kodin varastosta ja lähti innoissaan toteuttamaan pitkäaikaista haavettaan: päästä ongelle Genesaretin järvelle!

Matka alkoi reitillä Jerusalemista itään alas Jordan-jokilaaksoon. Kuten usein ennenkin, loppuosa laskusta kohti Jerikoa päätettiin ajaa jyrkän rotkon, Wadi Keltin, reunalla osin parituhatta vuotta vanhaa roomalaista tietä. Sitä samaa, jota myöten Jeesuksen aikana noustiin Jerikosta ylös Jerusalemiin. Wadi Keltin rotkon reunalla olevan St. Georgen kreikkalais-ortodoksisen luostarin aluella on maailman vanhimman löydetyn synagogan rauniot noin vuosilta 70-50eKr. Alhaalla laaksossa juuri ennen Jerikon kaupunkia on erään Herodes Suuren palatsin rauniot, yhden monista. Itse asiassa juuri täällä hän kuoli (v. 4 eKr. ) ja hänen ruumiinsa kuljetettiin sieltä Beetlehemin lähelle Herodiumiin hänen itselleen rakennuttamaansa hautamauseleumiin (joka muuten löydettiin joitain vuosia sitten). Raaka ja kaikkien vihaama kuningas Herodes antoi ennen tuskallista kuolemaansa määräyksen tappaa Jerikon areenalla 90 juutalaista ylimystön edustajaa kuolinpäivänään. Tietäen kansan ajatukset itsestään, hän totesi että "josseivät minua itke, niin itkevätpähän ainakin". Määräystä ei onneksi kuitenkaan toteutettu.

Wadi Kelt laskeutuu  Jordan-jokilaaksoon.
Taustalla Jeriko

Tarkoitus oli vähän oikaista Jerikon keskustan kautta ja varmaan kilometreissä vähän oikaistiinkin. Aikaa meni kyllä keskustan kapeilla ja sekavilla, täynnä hulinaa ja ilman mitään tienviittoja olevilla kujilla jonkun verran. Mutta kun kiirettä ei ollut niin sehän oli vain hauska kokemus.

Jeriko on tiettävästi maailman vanhin yhä asuttu kaupunki. Sen eräs kaivauksissa löydetty torni arvioidaan noin 9000 vuotta vanhaksi, 3000 vuotta vanhemmaksi kuin esim. Egyptin pyramidit. Lisäksi se on tietysti maailman alin kaupunki, monta sataa metriä meren pinnan alapuolella.

Sitten jatkettiin Jordan-joen laaksoa kohti pohjoista ja ajeltiin ylös Gilboan vuorille. Tiesin tämän huippuhienon maisemareitin viime syksyltä ja arvasin kaikkien muidenkin ihastuvan sen maisemiin. Sekä tähän aikaan vuodesta myös sen luonnonvaraisiin kevätkukkiin. Gilboan vuoret eteläisessä Galileassa ovat Samarian vuorten pohjoisin harjanne. Siitä pohjoiseen koko Galilean alue on matalampaa kumpuilevaa aluetta, ei enää vuoristoa. Ennekuin sitten vasta aivan pohjoisessa, jossa alkaa Hermonin vuoret.

Gilboan vuoriin liittyy paljon tapahtumia Israelin historiassa. Noin v. 1010 eKr. kuningas Saul kävi sen rinteillä viimeisen kohtalokkaan taistelunsa filistealaisia vastaan. Sekä hän että hänen poikansa saivat taistelussa surmansa. Daavid, josta tuli kuningas hänen jälkeensä, suri tapahtumaa raskaasti ja kirosi vuoret. Lähes 3000 vuotta Gilboan vuoret olivatkin karut ja puuttomat ja vasta viime vuosisadalla sinne syntyi ensimmäinen pysyvä juutalaisasutus vuosituhansiin. Ma'ale Gilboa -kibutsi perustettiin v. 1962 ja samoihin aikoihin aloitettiin siellä puunistutusohjelma, jonka seurauksena osa vuorista onkin nykyisin metsän peittämää.

Ylhäältä Gilboalta alas Lähteiden laaksoon.

Tässä lyhyt videopätkä varjoliitelystä laakson yllä.

Näkymä alas Emek Hama'ajanot (Lähteiden laaksoon) on henkeäsalpaavan kaunis. Jopa niin kaunis, että jouduimme jakamaan picnic-kahvikokemuksemme satojen muiden lomapäivää viettävien israelilaisten kanssa. Tästä Lähteiden laaksosta on löydetty 40 lähdettä, joista kuuluisin varmaankin jokaisen Israel-turistin kokema Sachnen luonnonpuisto. Siellä on myös Ein Harod-lähde aivan Gilboan juurella. Sillä lähteellä sotapäällikkö Gideon valitsi 300 sotilasta mukaan taisteluun midianilaisia vastaan sen perusteella miten he latkivat vettä lähteestä juodakseen. Sieltä sitten puoli tuntia ajelua pohjoiseen ja tultiinkin jo Genesaretin järvelle.

Veden pinta järvessä on vähäsateisten vuosien sekä lisääntyneen vedenkäytön vuoksi laskenut useita metrejä takavuosista. Se on tehnyt rannoista paikoitellen aika karun näköisiä. Rakennetut kivivallit törröttävät paljaina ja vanhaa järvenpohjaa on joissain paikoin näkyvissä kymmeniä metrejä. Mutta itse järvi on kaunis. Joka suunnasta katsottuna! Järvi on saanut muinoin nimensä sen lähes pohjoispäässä sijainneen kaupungin Kinor'in mukaan. Nimi tarkoittaa hepreaksi harppua (nykyhepr. myös viulua), mikä taas juontaa juurensa järven muodosta.

Kaikki valmiina...

Dawn, Gennesaretin järvi, Tiberias - ja iso iso...

Inkeri uimassa Kapernaumin risteyksessä..

... jossa koitettiin uudelleen narrata sitä kuuluisaa St. Peter's Fish:iä
... joka sitten jouduttiin kuitenkin lopulta ostamaan
illalla Ein Gevin kalaravintolasta suoraan lautaselle tarjoiltuna....

Ana

Itse kalastuskokemus oli huippu. Saalis oli lähinnä makeat naurut ja muutama hyvä valokuva. Järvi puolestaan sai saaliikseen meiltä pohjan kivikkoon juuttuneen uistimen + muutaman metrin katkennutta siimaa... Jatkettiin Tiberiaan läpi Kapernaumin tienristeykseen, jossa uisteltiin lisää sekä Inkeri kävi uimassa. Aivan Kapernaumin yläpuolella rinteessä on ns. Vuorisaarnan vuori. Sen kahvilassa käytiin evästauolla ja ostettiin myymälästä pari pikkupulloa "aitoa Kaanaan hääviiniä". Ongelma on tietysti se, että emme voi tietää varmaksi onko viini pullotettu ennen vai jälkeen Jeesuksen ihmeteon. Joten on mahdollista että pulloissa onkin pelkkää vettä.... saa nähdä.

Kaanaan hääviiniä

Auringonlasku idästä Golanin puolelta kohti Tiberiasta
järven länsirannalla.

Kello olikin tässä vaiheesa jo sen verran että ajeltiin järven pohjoispään kautta itäpuolelle juuri parahiksi kuvaamaan auringonlasku järven länsipuolisten kukkuloiden taakse. Illallinen Ein Gevin kibutsin kalaravintolassa aivan järven rannalla Tiberiasta vastapäätä olikin muiden paitsi kuljettajan viimeinen ohjelmanumero ja reilu kahden tunnin matka Jordan-joen laaksoa takaisin kotiin sujuikin matkustajien osalta harvinaisen hiljaisissa merkeissä.

Kotiin tultiin tyytyväisinä ja kohtalaisen hyvissä ajoin. Galileassa ja Gennesaretin järven rantamaisemissa on aina hienoa käydä. En väsy niihin matkoihin koskaan. Joten on pelkästään mukavaa  että heti muutaman päivän päästä tiistaiaamuna lähdemme opiskelijoiden kanssa sinne uudelleen. Kolmen päivän matka ranskankielisen (mutta hollantilaisen) oppaamme Ingen johdolla onkin opiskelijoiden ensimmäinen matka kunnolla Jerusalemin ulkopuolelle.

PS: Moninkertaisella Kodin remppamies-vapaaehtoisella Raunolla oli tänään Ystävänpäivänä synttärit. Onneksi huomattiin. Saatiin itsekin kunnon jätskikahvit kun isolla suomalaisporukalla järkättiin kekkerit Mevasseretissa. Halvor toi naisille yhteisen ruusun Ystävänpäivän kunniaksi ja Rauno sai juhlallisesti  Mirjalta tuoreen sitruunaoksan heidän puutarhastaan...

Mirja ja Rauno

.