torstai 31. toukokuuta 2012

Vieraita, juhlia ja lähtiäisiä..



Toukokuu lähenee loppuaan ja Raamattukodin ohjelmassa sekä vapaaehtoistilanteessa tulee isoja muutoksia. Ensinnäkin tammikuussa tulleilla Länsi-Afrikkalaisilla loppuu yliopistolla käymiset. Tämä alkava viimeinen kuukausi on seminaaria täällä Hirsikodilla jossa he opettajan johdolla harjoittelevat käännöstyötä kaiken oppimansa pohjalta. Opettaja Norsunluurannikolta tulee lauantaina ja huonetilanteen vuoksi samalla itse muutan muutaman kilometrin päähän Mevasseretiin ns. vanhalle Raamattukodille. Samalla nyt kesäkuun alussa sinne  Mevasseretiin tulee ryhmä Nairobin yliopiston opiskelijoita kuukauden intensiivikurssille. He ovat eri itäisen Afrikan maista lähtöisin olevia ja tohtorin väitöskirjaa valmistelevia henkilöitä. Jo aikaisin keväällä syntynyt haaveeni - grande finale! - saada olla viimeiset lähes parisen viikkoa heidän kuljettajanaan toteutui! Päivittäistä sompailua ympäri maata loistavien oppaiden johdolla! Mitä parempaa olisin voinut enää tähän loppuun haaveillakaan! Tämä kesäkuun kurssi, aivan kuin talvella alkanut kääntäjien kurssikin, oli jälleen kovan väännön takana. Sisäministeriön tuntuu olevan mahdotonta ymmärtää että nämä oppineet ja hyvästä työstä sekä perheensä parista Afrikasta lähteneet palaisivat myös sinne takaisin. Tosin ministeriön päättävät virkailijat käyttävätkin tätä vain tekosyynä. Todelliset syyt ovat varmaan jotkin muut... Joka tapauksessa maanantaina lopulta saimme tiedon myönnetyistä viisumeista, jälleen Jerusalemin Heprealaisen Yliopiston johdon avustuksella, ja sunnuntaina alkaa kurssi. Täydellä tohinalla.

Staffmeeting
Työntekijät + vapaaehtoiset pohtii missä mennään


Vapaaehtoistilanne muuttuu sikäli että pitkäaikainen Mirja R.:n avustaja ja toimistotyöntekijä, Inkeri, lähtee kotisuomeen aivan kesäkuun alussa. Muutama viikko sitten tullut Elina paikkaa häntä. Hirsikodilla amerikkalaiset Leventryt hoitavat hommiaan entiseen malliin. Inkeri on ollut täällä niin kauan ja ollut Raamattukodille niin arvokas apu, että päätimme mennä pitämään hänen lähtiäisiään The Jerusalem Botanical Gardens'iin (Jerusalemin kasvitieteellinen puutarha). Halvor R. olisi myös tullut mukaan, mutta viisumivääntö sisäministeriön kanssa oli silloin kuumimmillaan. Muutama tunti kauniissa puistossa ja lounas sen ravintolassa +35 asteen helteessä takasi lämpimän tunnelman! Eräänä iltana saimme illallisvieraaksi Juha Ketolan, ICEJn (Jerusalemin Kansainvälinen Kristillinen Suurlähetystö) vastikään valitun kansainvälisten asioiden johtajan. Hän tutustui taloomme ja työhömme ja sen jälkeen erityisesti Jad Hasmonan kibutsin tilanteeseen ja tarpeisiin. 

Kiva ja erikoinen kaareva lasiseinä kasvitieteellisessä
puutarhassa

Kilpikonna..

Kyllä nyt linnut pelästyy oikein kaksinkertaisesti!

Vas. Mirja, Dawn, Inkeri ja Elina

Lähdön tunnelma lisää ruokahalua!

Vas. Halvor, Juha Ketola, Jean ja Jaakov



Shavuot-juhla (helluntai) sattui tänä vuonna samaan aikaan juutalaisen ja meidän kalenterimme mukaan. Silloin jo perinteisesti kaikista Israelin ns. messiaanisista juutalaissaurakunnista väki kerääntyy tänne Jad Hashmonan mäelle. Niinpä nytkin viime sunnuntaina n. 1500 vierasta, paljon musiikkia ja tanssia piknik-meiningillä sai aikaan mahtavan tunnelman! Alkuviikosta saimme arvokasta seuraa kun lounaalle tuli Suomen suurlähettiläämme Israelissa, Leena-Kaisa Mikkola. Yhdessäolomme aikana kerroimme Raamattukodin työstä ja sen linkeistä Suomeen ja sen jälkeen kaksi Jad Hashmonan alkuperäisjäsentä kertoi hänelle tämän paikan historiasta ja sen suomalaisista  juurista. Sen jälkeen vielä kibutsin sihteerin, Mirjan ja Halvorin pojan, Danielin johdolla teimme pienen esittelykierroksen katsomaan kibutsin täkäläisittäin eksoottisia hirsirakennuksia ja yhtä paikan erikoisuutta, Raamatullista  puutarhaa.


1500 hengen piknik



USAlainen Joella käy mellä pari kertaa viikossa
siivoamassa  



Suomen suurlähettiläs Jadin perustajajäsenen Anja Suomelan
ja Mirjan välissä

Seurassa Danielin lisäksi myös Inkeri ja suurlähettilään sihteeri






Tänään keskiviikkona oli kokkimme englantilaisen Dawnin syntymäpäivä. Hän on ollut täällä "viikon kokeilemassa" jo yhteensä ties miten kauan ensimmäisestä kurssista v. 1995 asti! Olen onnekas kun saan viimeiset viikkoni nauttia hänen tekemiään herkullisia ja juuri sopivan tulisia ruokia! Hän on kuulemma jo pienestä tytöstä asti käynyt aina eläntarhoissa. Hän kertoi yksinkertaisesti rakastavansa niitä niin paljon että se ilman muuta oli hänen toiveensa synttäripäivän ohjelmaksi. Vuosi sitten hän vietti Jerusalemin Raamatullisessa Eläintarhassa (Jerusalem Biblical Zoo) yksin koko päivän aamusta iltaan. Tällä kertaa menimme sinne neljästään, Inkeri, Elina, Dawn ja minä. Ensin syötiin lähtiessä opiskelijoiden kanssa kuitenkin ensimmäinen täytekakku. Illalla takaisin tultuamme vapaaehtoisten, johtoportaan + muutaman ystävän kanssa toinen. Huomenna on vielä yhdet tärkeät lähtiäiset kun heprean opettaja Julie viettää viimeistä iltaa keskuudessamme ja palaa sitten takaisin kotiinsa Englantiin. Seuraavat lähtiäiset taitavatkin sitten olla minun parin viikon päästä. Mutta siitä ei nyt vielä puhuta sanaakaan eikä ajatella senkään vertaa....




Eläintarhakierros aloitettiin pikkujunan kyydillä



Moni olisi kateellinen noista hiuksista.
Mut en minä..







Viiden tunnin ramppaamisen jälkeen..


lauantai 26. toukokuuta 2012

Sataf - muinainen maatalouskylä



Aivan muutama kilometri Mevasseretin vanhalta Raamattukodilta jyrkillä Eitan-vuoren rinteillä on Sataf -niminen luonnonpuisto. Ihminen on asunut siellä jo 6.ooo vuotta sitten, mutta asumisen ja maatalouden jälkiä löytyy erityisesti 2.000 eKr jälkeiseltä ajalta. Ts. Vanhan Testamentin ajalta ja sen jälkeen. Rinteitä katsellessa saa erityisen hyvän kuvan siitä millaista maatalouden harjoittaminen oli jyrkillä Juudan vuorilla. Kivimuurein pengerretyt kivikkoiset peltosarat olivat vain muutaman metrin levyisiä ja muurien reunustamat tiet kiemurtelivat rinteillä peltojen lomitse. Tietyille paikoille on rakennettu viinitarhan vartijoiden torneja. "Pelloilla" viljeltiin vehnää ja ohraa (rikkaat söi vehnää, köyhät ohraa) ja seassa oli viinitarjoja, oliivipuita, viikunoita ja granaattiomenapuita. Rinteeseen on nyttemmin mm. rakennettu malliviinitarha, johon on istutettu kaikki 26 Israelin maan tunnettua viinilajiketta. Kaivoja ei ollut ja kaikki kastelu suoritettiin säilöön kerätyllä sadevedellä. Vuoren toisella rinteellä on kuitenkin kaksi lähdettä. Ein Sataf ja Ein Bikura virtaavat jyrkkää rinnettä alas Sorek-laaksoon. Lähteet eivät ole erityisen suuria, mutta niiden vesi on käytetty tehokkaasti hyväksi ja kanavat alas pelloille ovat huolella suunniteltu ja rakennettu. Jotkut jerusalemilaiset kasvattavat näin kastelluilla vihannesmaillaan kasviksia siirtolapuutarhamaiseen tyyliin.

Yleiskuva itärinteestä. Vanhan asutuksen raunioita + puiden
keskellä lähde ja sen alapuolella ryytimaa

Yleiskuvaa vastakkaiselta rinteeltä. Kapeita pengerrettyjä
peltosarkoja karussa ja kivikkoisessa maassa. Oliivipuita seassa.



Vastapäisellä rinteellä Hadassan sairaala


Kivimuurein reunustettuja sik-sak-teitä jyrkissä rinteissä

Kallion sisältä lähteestä virtaava vesi...

... joka laskee isoon altaseen...

...josta se johdetaan...

... reheville vihannesmaille


Öljypuu

Granaattiomena tulollansa..

Viikuna

Sabra. Kaktus jonka pinnalta piikikäs mutta sisältä herkullinen
hedelmä on maassasyntyneen israelilaisen vertauskuva..

Sabra ja pakana

1800-luvulla aina Israelin itsenäistymiseen asti rinteessä oli arabikylä jonka asukasluku nousi parhaimmillaan yli neljään sataan. Itsenäisyyssodan jälkeen, alueen jäätyä Israelin puolelle ja arabien paettua, toimi rinne laskuvarjojääkärien harjoitusalueena. 1980-luvun puolivälissä Juutalaisten Kansallisrahasto otti alueen haltuunsa ja entisöi sen nykyiseen muotoonsa. Puistoon ei ole pääsymaksua ja sapattisin ja muina vapaapäivinä  iso parkkipaikka onkin tupaten täynnä. Mutta vain parkkipaikka, sillä itse puisto on iso - n. 100 hehtaaria - ja sinne kyllä mahtuu väkeä. Polkuja (ja portaita!) on kilometritolkulla mm. koko alueen ympäri kulkeva muutaman kilometrin lenkki. Arkipäivisin alueella ja varsinkin sen lähteillä vierailee paljon meluisia koululais- ja päiväkotiryhmiä. Meidän kääntäjät käyvät täällä myös opastetuilla kierroksilla perehtymässä kasveihin ja luontoon yleensä. Mäen päällä olevan ravintolan terassilta on upeat näkymät laakson yli Jerusalemiin ja sen lounaisimmat kaupunginosat ovatkin jo aivan lähellä. Mm. Hadassan sairaala on aivan vastapäisellä rinteellä. Sataf on loistopaikka yhdistää historia, kaunis luonto ja kuntoilu!

tiistai 22. toukokuuta 2012

Tippukiviluolat, City of David, tohtorijuhlat, Cessna..



Viikko on taas pitänyt sisällään työtä ja huvia. Ja mikä parasta: työkin tuntuu huvilta! Pienemmällä porukalla kävimme Bet Shemeshin lähellä tippukiviluolissa. Ne löydettiin 60- luvun lopussa vahingossa kallion räjäytystöiden yhteydessä. Vesipisaran kestää 30 vuotta kulkea luolan päällä olevan kallion läpi luolan kattoon josta se harvakseltaan tippuu alas. Erilaisten kemiallisten aineiden johdosta tippuva vesi muodostaa samalla katosta alaspäin kasvavia pilareita ja joissain kohdin myös pohjasta ylöspäin nousevia. Lämmin ja vähän kostea paikka oli tunnelmallisessa valaistuksessaan mielettömän hieno. Talvisaikaan kuulemma vettä tippuu katosta koko ajan.



Inkeri, Elina, Dawn..




Sapattina teimme taas matkan Galileaan koska viikon päästä pois lähtevä muinaisheprean opettaja Julie sekä kokkimme Dawn halusivat sinne vapaapäivänään. Samalla teimme pieniä huoltotoimenpiteitä Poriassa sijaitsevassa talossa, jossa opisk.ryhmät majoittuvat Galilean retkillään. Sunnuntain kenttäretkelle menimme opiskelijoiden kanssa Vanhan kaupungin eteläpuolelle Daavidin kaupunkiin. Menimme sinne siitä huolimatta, että koko kaupunki oli ruuhkainen ja täynnä vilskettä koska oli ns. Jerusalem Päivä ja juhlittiin  45v sitten tapahtunutta kaupungin yhdistymistä (6-päivän sodasta juutal. kalenterin mukaan). 

Lähellä Bet Sheania. Taustalla Gilboan vuoret

Gilboan laella
Elina, Inkeri, Dawn ja Julie

Suomitytöt uimassa Ein Gevin kalaravintolan vieressä

Ein Gevistä Gennesaretin yli.
Auringon lasku + Arbelan vuori


Halvor ja ryhmä "Daavidin palatsin katolla.."

Tunneli jota pitkin Daavidin joukot valtasivat Jerusalemin
jebusilaisilta

Siiloan lammikko johon vesi virtasi Hiskian rakentamaa tunnelia pitkin
Giihonin lähteestä

Hyvä kuva loistavasta oppaasta!

Hiskian tunnelin aukko alhaalla laaksossa

Muurien päällä..

Yhtenä iltana Mevasseretin Raamattukodille saimme paljon korkea-arvoisia vieraita. Heprealaisen Yliopiston kuuluja professoreja ja muita ystäviä tuli juhlistamaan naapurissa asuvan Aaronin tohtoriksi tuloa.  Hän oli vaimonsa Annan kanssa kääntäjäkurssilla 12v sitten ja jäivät sen jälkeen Israeliin opiskelemaan. Paikalla oli väkeä monta kymmentä. Mielenkiintoinen asia pisti silmään. Israelilaiset eivät mitenkään snobbaile vaatteillaan tälläisissä tilaisuuksissa. Kaikilla on tietysti siistit vaatteet, mutta ihan arkiset silti. Mirja R. sanoi minulle että paikalla on kaksi erittäin kuuluisaa ja arvostettua professoria jotka varsinkin ovat vaatimattomia ja lähes huomaamattomia. Hän pyysi jos pystyisin osoittamaan ne hänelle. Osasin arvata heidät heti! Herkkuja oli enemmän kuin reilusti mikä korvasi tuolien rahtaamisen vaivan. Toimme nimittäin pihamaalle 60 tuolia Jad Hashmonasta mutta koska juuri sinä ainoana iltana oli tuulista ja viileää juhlimmekin sisätiloissa.

Silloin kun vielä tarettiin ulkona..


Tohtori itse. Vasemmalla.

Herkkuna pohjalla taas oma kokemus. Se Netanian lähellä asuva ystäväni Dan, jonka luona kävin reilu viikko sitten, kutsui minut lentämään pienkoneella! Hän on harrastanut sitä jo 35 vuotta ja käy jatkuvasti noin viikon-parin välein lentämässä. Menimme erään ystävän kanssa Hertzelian pikkukentälle. Siellä on vain yksi lyhyt kiitorata ja sitä käyttävät vain pienet yksityiskoneet. Silti sen on nousujen määrässä laskettuna Israelin vilkkain kenttä! Koneita tuli ja meni jatkuvalla syötöllä. Lentelimme reilun puoli tuntia Hertzelian, Netanian ja Kesarean välisellä alueella. Upea kokemus vaikka pärinä neljäpaikkaisessa Cessnassa on kuin traktoritehtaassa!


Dan + co-pilot





Eräänä iltana kävin Vanhan kaupungin Christ Churchissa. Siellä oli jazz-konsertti Afrikasta tehtävää ihmiskauppaa vastaan. Trion pianisti Kay Wilson koki viime vuonna järkyttävän kokemuksen kävellessään ystävättärensä kanssa Juudean vuorilla. Gazasta tullut arabi hyökkäsi heidän kimppuunsa puukottaen molempia silmittömästi. Kay jäi henkiin koska teeskenteli kuollutta mutta hänen ystävänsä kuoli. Tässä linkki engl.kieliseen lehtikirjoitukseen. Ja tässä videokuvaa konsertista.

Nyt kun täälläoloa on itselläni jälellä enää vajaa kuukausi olen laittanut nastalla seinään listan paikoista joissa vielä haluan käydä. Tänään sain ruksata taas yhden kun opiskelijoiden yliopistolla ollessa kävin Vanhan Kaupungin Jaffaportin vieressä olevassa Daavidin Torni -museossa. Kaksi tuntia meni aikaa katsellessa sen upeaa näyttelyä Jerusalemin yli 3000-vuotisesta historiasta. Itseasiassa vähän myöhästyinkin yliopistolta...  En ollut tajunnutkaan miten paljon ja miten mielettöman hienoja historiallisia paikkoja Israel ja Jerusalem on pullollaan! Niin paljon enemmän kuin silloin nuorena 70-luvun lopussa ollessani täällä vuosia kibutsilla. Tämä puoli vuotta nyt täällä ei näytä riittävän mihinkään - heh! Niistä seuraavista "ruksauksista" listallani sekä Raamattukodin ja opiskelijoiden arjesta ja juhlasta lisää seuraavassa blogissani. Mielenkiintoisia juttuja on nimittäin tulossa...