lauantai 31. maaliskuuta 2012

Pehmeä lasku - HAH!



No niin, viimeisen parin viikon aikana on tapahtunut kaikenlaista. Isoimpana juttuna itselleni tietysti käynti Suomessa. Lähdin täältä noin viikko sitten perjantaina aamuyöstä, laskeuduin Prahaan aamulla yhdeksän jälkeen ja vietin aivan mahdottoman upean päivän Prahan keskustassa. Kaupungin vanha keskusta ja erityisesti sen kuuluisa juutalaiskortteli Josefov oli turistien kansoittama. Sää oli keväisen lämmin ja aurinkoinen ja nautin valtavasti puolen päivän kävelystäni kaupungilla. Illaksi ajelin metrolla + bussilla takaisin kentälle ja illalla myöhään olinkin jo Helsingissä. Tarkemmin sanottuna Kirkkonummen Masalassa, siellä missä kuukauden vanha pojan poikani siis asuu. Alkuviikosta käväisin Turussa vaihtamassa vaatekerrastoni astetta kevyempään, tiistai-iltapäivällä lähti koneeni jo takaisin kohti Israelia, Istanbulin kautta.

Laitan tähän alkuun kuitenkin ensin muutaman kuvan viimeiseltä viikolta ennen Suomen matkaani. Kävimme opiskelijoiden kanssa Neot Kedumim'issa, The Biblical Landscape Reserve. Se on eräänlainen raamatullinen kasvitieteellinen puisto tai suojelualue.. Sinne on kerätty Raamatussa mainittuja kasveja ja muita sen ajan ihmisten elinympäristöön kuuluvia asioita. Oppaamme Ronit osasi hurmaavan hauskalla ja elävällä tavalla kertoa kasveista ja myös niiden Raamatussa esiintyvien nimien merkityksestä. Lopuksi jokaisen tuli tehdä mahdollisimman 'vanhatestamentillinen' taikina ja leipoa sekä paistaa itselleen leipää. Tuli sitä vähän maistettuakin...

Viinikuurna

Kaivo. Tai oikeammin vesisäiliö. Pieni aukko mutta sisältä syvä ja tilava.
Tässä linkki videoon kun oppaamme Ronit käväisi kaivossa.




Toinen kaivo

Vanhan heprean kopioija.
Kirjuri kertoo työstään - video




 



Yksi henkilökohtaisesti koskettavimpia hetkiä koko talvena oli kun pidimme juuri lähtöäni edeltävänä iltana tilaisuuden Mary Gardnerin muistolle. Hän, skotlantilainen Togossa työskennellyt raamatunkääntäjä, oli viime kevään opiskelijaryhmässä. Tasan vuosi sitten hän lähti vapaapäivänä käymään Jerusalemissa tavatakseen juuri maahan saapuneen opiskeluaikaisen ystävättärensä vuosikymmenten takaa. Hän nousi bussista lähellä bussiasemaa ja kävellessään toiselle pysäkille räjähti pysäkille jätetty pommi. Ensimmäinen vastaavanlainen pommihyökkäys kahdeksaan vuoteen. Useita loukkaantui mutta Mary oli ainoa joka menetti henkensä. Israelin media uutisoi asiasta paljon ja kertoi myös Raamatunkääntäjien kodista jossa hän opiskeli. Vuosi sitten pidettyyn muistotilaisuuteen osallistui paljon väkeä. Nyt katselimme videoita mm. ko. opiskeluystävän ja Jerusalemin yliopiston rehtorin koskettavista puheenvuoroista. Myös yksi Jerusalemissa edelleen opiskeleva viimevuoden ryhmän opiskelija käytti puheenvuoron.

Mary Gardnerin viime vuoden opiskelukaveri


No nyt päästään takaisin siihen mistä lähdin tuolle pikku takaumalle ennen Suomessa käyntiäni. Suomessa eräs ystävä kysyi mikä asia on ollut minulle pettymys tai jotenkin takaisku tänä aikana täällä. Koitin miettiä ja ihan vilpitömästi sanoin, että on niitä voinut olla muttei kerta kaikkiaan tule mieleen! Paluumatka korjasi tuonkin puutteen! Pitkästä kahdeksan tunnin odotuksesta Istanbulissa meni noin puolet kadonneen Visakorttini etsimiseen. Ärsyyntymisen ja raivon rajamailla pengoin kaikki kassini ja taskuni sata kertaa, soittelin Suomeen pojalleni joka heitti mut autolla lentokentälle, soitin huoltoasemalle Espoossa jossa muistan viimeksi käyttäneeni korttia lähtöaamuna - tai yritin soittaa koska netin antama numero oli väärä! Lopulta oli pakko antaa periksi ja soittaa Luottokuntaan ja kuolettaa kortti. Niin ärsyttävä kuin ajatus olikin, näin matkalle lähtiessä...!

Sitten tulin Tel Avivin lentokentälle joskus ennen kello kaksi yöllä. Erään vapaaehtoisen oli määrä olla vastassa ennnen puolta kolmea - ja omien puheiden mukaan olikin !!?? :D - mutta kun neljään mennessä ei ketään näkynyt, hyppäsin sherut-taksiin ja viideltä olin Jad Hashnonassa Raamattukodin ovella. Joka oli lukossa, eikä vara-avainta missään! Siinä vaiheessa ei enää huvittanut edes ajatella että mitähän seuraavaksi! Onneksi kokin huoneessa oli valoa ja uskalsin koputtaa ikkunaan. Siitä sitten äkkiä huoneeseeni ja peiton alle. Kello kahdeksalta kuulin askelia keittiössä ja Mirja Ronningin äänen. Ajattelin käydä tervehtimässä ja hän ilmoitti että vartin päästä tulee 35 espanjalaista + amerikkalaista turistia ja pitäisi äkkiä saada jotain tarjottavaa heille. Viiden minuutin päästä soitettiin että niitä tuleekin 70! Siitä alkoi se täkäläinen "pehmeä lasku" ja jokapaikkaan juokseminen ja kaahaaminen, ei edes ehtinyt kertoa mitä kaikkea ärsyttävää tapahtuikaan paluumatkalla, heh. Vapaaehtoisia lähti ja tuli ja ennenkaikkea uudet yhdeksän opiskelijaa saapuivat. Lentokentällä tuli vietettyä yö jos toinenkin. Nämä yhdeksän Raamatun käännöstyön konsulttia tulivat erittäin intensiiviselle 10 päivän kurssille. Olen heidän kuljettajansa ja joka ainoa päivä ajamme ympäri maata aamusta iltaan. Mielipuuhaani siis! Tänään aloitimme ja kävimme Jerusalemia ympäröivillä kukkuloilla sekä Israel-museossa.




Brian kertoo konsulteille taustalla näkyvästä Öljymäestä


Vanhan Kaupungin kartta + taustalla se oikea.
Israel-museossa meillä oli loistava tuuri sattua paikalle, jossa vietettiin
israelilaisen kansantanssin festivaalia!
Video kansantanssiryhmän esityksestä.


Koska siis kokkimme oli juuri palannut Suomeen ja uusi kokkimme amerikkalainen Bonnie miehensä Danin kanssa saapui juuri edellisenä päivänä haluttiin heille (!) antaa se pehmeä lasku ja menimme opiskelijoiden kanssa syömään sapattiateriaamme Keitaalle, sille suomalaiselle majatalolle Mevasseretiin. Taisi olla runsaimmat herkut tähän mennessä, kiitosta vaan Anu! Paikalla oli muutamia suomalaisia turistejakin ja Malik   kertoi vähän ryhmästä ja yhdessä he lauloivat muutaman afrikkalaisen ranskankielisen laulun.

Keitaan emäntä Anu sytyttää sapattikynttilät
Ei valittamista..
Lauluryhmämme
... josta tässä videonäyte.



keskiviikko 21. maaliskuuta 2012

Vapaaehtoisten elämää kuvina..



Vaikka Raamatunkääntäjien Koti on osa Jerusalemin Heprealaisen Yliopiston ohjelmaa, se pyörii omalla hyvin vaatimattomalla budjetilla, suurelta osin suomalaisten pienlahjoittajien varoilla. Tietysti opiskelijat maksavat tietyn summan lukukausimaksua, mutta se kattaa vain osan kuluista. Toiminnan pyörittäminen vaatii tietysti jatkuvasti varoja. Joka päivä pitää syödä, autot pitää olla kunnossa ja bensaa tankissa, koska niillä ajetaan joka päivä, kiinteistöt vaativat omat käyttökulunsa ja ajoittaiset peruskorjauksensa jne... Yksi iso kulu on opiskeluihin suoraan liittyvät menot. Kerran viikossa tehdään autolla matka historiallisille paikoille, joihin joskus on aikamoiset pääsymaksut. Ja sitten yliopiston opettajat itse. Opiskelijoille halutaan tarjota parasta ja parhaat professorit maksavat.

Nämä professorit ovatkin lähes ainoat palkkaa saavat henkilöt täällä. Suurin piirtein kaikki muu työ tehdään vapaaehtoisten voimin. Toimistotyö, koko toiminnan johtaminen, kokkaukset (huom. isolle porukalle!), autokuljetukset, jatkuva rakennusten huolto- ja peruskorjaustyö, siivoukset, pyykkäämiset jne jne... Nämä kaikki ovat isoja ja tärkeitä töitä ja käytännössä vaativat hoituakseen ammattimaista osaamista. Ja kaiken sen työn tekevät lyhyitä tai pidempiä jaksoja täällä viettävät vapaaehtoiset. Omalla rahallaan tänne lentäneet, eläkkeellä tai muuten poissa työelämästä olevat tai töistä vapaata saaneet henkilöt, jotka ovat kokeneet halua antaa panoksensa tälle Raamattukodin työlle. Useimmat heistä ovat olleet suomalaisia mutteivät kuitenkaan kaikki.

Tässä liuta kuvia osasta tänä keväänä täällä työskentelevistä vapaaehtoisista, heistä työnsä ääressä sekä retkillä, joita aina joskus omin päin tehdään.

Inkeri, tarttuu luudanvarteen tarvittaessa - kuten kaikki
muutkin - mutta työskentelee varsinaisesti toimistossa Mirjan 'oikeana kätenä'.


Sheila, tiukka täti joka hoitaa tilinpidon

Martti putsaamassa piharakennuksen kattoa

Ja Martin vaimo keittiöpuuhissa

Brian vasemm.

Jussi ja Anita Mirjan pihalla raivaustöissä

Inkeri, Jussi ja Anita ihailemassa kauniita maisemia
.... alhaalla moottoritiellä

Suomen Idolsit esiintyy Afrikan pojille..







Meidän 'mama' Sheila Grunden vastaanottamassa
lähtijäislahjaa Mirjalta
... ja saamassa lähtöhalauksen Seijalta, meidän monitoimiapulaiseltamme

Remonttimiehet Rane & Kake, joita ilman tuskin mikään toimisi tai
tulisi kunnolla tehdyksi 

Kuten esim. seinien korjausrappaukset..

... tai  nettiyhteydet

Jossei Seijaa olisi, niin miltähän täällä näyttäisi..!

Autokuski ...

... autokuskin sivubisnekset

Retki puutarhanäyttelyyn Rishon LeZion'in  lähelle

.. jota ennen evästauko puutarhanäyttelyn parkkipaikalla!

Retki Kuolleelle merelle.
Matkan varrella kukkaloistoa kuivassa Juudean erämaassa!!

Ryhmäpotretti Meren pinnan tason -patsaalla
(tehty pienen alueelta löydetyn fossiilin mallin mukaan)

Pää meren pinnan alapuolella!

Rauno ihmettelee tämän kevään uskomattoman
kaunista kukkaloistoa normaalisti niin karussa Jordan-joen laaksossa.

Rauno ja takana Inkeri kokeilee Jordan-joen vettä ja Marttikin suunnittelee.
Parin kymmenen metrin päässä joen toisella rannalla Jordania!

Kuolleen meren kylpyläpaikkamme Mineral'in pihalta.
Taustalla Jordanian vuoret.
Kauko nauttii Kuolleesta merestä. Vain pää, kädet ja jalat (ja maha) näkyy!

Kuollut meri ilta-auringossa

Oma vapaaehtoisprojektini alkaa olla puolessa välissä. Ei kyllä ikinä uskoisi! En osaa toisaalta sanoa onko aika mennyt nopeasti vai hitaasti. Siinä mielessä "hitaasti", että niin paljon on tapahtunut näiden noin 2,5 kk aikana, että tänne tulosta tuntuu jo kuluneen iät ja ajat! Mutta siinä mielessä tosi nopeasti (liian nopeasti!), että nyt ollaan jo siis puolivälissä ja on aika käväistä Suomessa. Lentoni lähtee täältä perjantaina 23. pv aamuyöstä ja sen perjantaipäivän ajattelin viettää tutustumalla välilaskukaupunkiin Prahaan. Illalla myöhään olen Suomessa ja vietän laatuaikaa Kirkkonummella vajaan kuukauden vanhan pojanpoikani luona! Turussa käyn kääntymässä ja viettämässä pari yötä ja tiistaina lennän taasen tännepäin. Tällä kertaa Istanbulin kautta. Seuraavat blogitekstit ilmestyvät varmaankin vasta tänne Israeliin palattuani.

keskiviikko 14. maaliskuuta 2012

Kuvia yliopistolta..

 


Kerran aikaisemmin jo kirjoittelinkin tämän Jerusalemin Heprealaisen Yliopiston syntyhistoriaa. Tämähän perustettiin jo 1920 -luvulla ja oli merkittävä tapaus siksi, että tämä oli nykyhistorian ensimmäinen hepreankielinen yliopisto. Ts. opetuskieli on nykyheprea, joka ajatus silloin vajaa sata vuotta sitten oli kaikkien mielestä jotain naurettavan ja älyttömän välimaastossa! Kieltähän ei oltu puhuttu lähes kahteentuhanteen vuoteen! Siksi Yliopiston avajaisia  v. 1925 kunnioittivatkin läsnäolollaan monet sen ajan akateemiset kuuluisuudet, kuten mm. Sigmund Freud ja Albert Einsteinin, joka puhui avajaisjuhlassa. Nykyisin Scopus-vuoren Yliopisto on iso ja moderni campus, jossa on n. 25 000 opiskelijaa. Täällä kulkiessa kuulee kaikkia mahdollisia kieliä ja näkee opiskelijoita kaikilta maailman kulmilta. Noin 15 - 20 % opiskelijoista on arabeja, ts. melko lailla sama osuus kuin väestöstäkin.

"Teatteri" jossa yliopiston suuret juhlat pidetään. Taustalla huikea näkymä
itään kohti Kuolleen meren laaksoa

Sama paikka v. 1925.
Albert Einstein puhumassa avajaisjuhlassa.
(iso taulu yliop. aulassa)
VIDEO samalta paikalta.




Opiskelijoita pihamaalla



Kuvia alueelta ympäristöön päin: 

Yläkerran ikkunasta itään:


Itään päin. Tie Kuolleelle merelle taustalla:

Jerusalemin kaupunkiin päin. Vanha Kaupunki jää juuri
vas. yläkulman ulkopuolelle:
                     
               VIDEO yliopistolta itään, Kuolleen meren laaksoon päin.


Arabiopiskelijoita kahvitauolla



Ankara poliittinen mielenosoitus + väittely yliopiston aulassa!
VIDEO samasta tilanteesta!
 
                ..vielä VIDEO Rothberg Instituutin aulasta ja kahviosta


Nykyheprean tentti alkamassa..



              Alueella myös melko iso Kasvitieteellinen puutarha:

              
            ... jossa mm. vanha hautaluola:
               Josta tässä vielä VIDEO





Viimein se alkaa (kunnon) kevät täälläkin voittamaan.