keskiviikko 29. helmikuuta 2012

Pikkukekkerit pikkupupun kunniaksi..

Valitettavasti aitoa kuvaa ei vielä ole tarjolla


Toissayönä puoli kaksi arvon kuljettajamme - joka olen siis minä itse! - sai tekstiviestin Suomesta, että hänestä on tullut isoisä! Jonkun aikaa siinä meni valvoessa, myönnettäköön, ja seuraavana päivänä eli tänään syötiin sekä Mevasseretin että Jad Hashmonan Raamattukodeilla kakkukahvit. Kovasti olen kuulemma pojanpojasta ollut polleen näköinen... Onnellinen tapahtuma sattui siis Kalevalanpäivänä tarkalleen 55 min ennen karkauspäivän alkamista.



maanantai 27. helmikuuta 2012

Kaksi maata PÄÄLLEKKÄIN!



Viime keskiviikon poikkeusta lukuunottamatta opiskelijaryhmän retkipäivä on aina sunnuntaina. Sehän on siis viikon ensimmäinen arkipäivä sapatin jälkeen. Eilen teimme retken, "field trip" englanniksi, joka suuntautui Hebroniin ja sen eteläpuolelle, aivan Negevin autiomaan rajoille. Taas kerran sain ihmetellä itsekseni miten onnekas olenkaan kun saan kuskin ominaisuudessa osallistua tälläisille retkille ja sellaisen alan ammattilaisen (Rafin) johdolla! Retkikohteet ei ole niitä "tavallisia" kohteita, joissa turistit käyvät, vaan historiallisesti, argeologisesti ja kulttuurillisesti merkittäviä paikkoja. Paikkoja joissa voi perehtyä tämän alueen vaiheisiin vuosituhansien ajalta. Eivätkä tämän maan tapahtumat historiassa ole koskettaneet pelkästään tätä maata, vaan aivan kuin tänäkin päivänä, alue on lähes koko ajan maailman huomion kohteena. Jos täällä jotain tapahtuu on sen esim. poliittiset vaikutukset heti maailmanlaajuisia. Niin on ollut aina.

Eilisen sunnuntain kohteita oli kolme: Tel Arad, Susia ja patriarkkojen haudat Hebronissa. Päiväämme mahtui myös kolme erikoisuutta. Ensimmäiseksi, Tel Arad on tiettävästi maailman vanhin kaupunki. Monet saattaa ehdottaa Jerikoa tai jotain muuta, mutta Tel Arad on vanhin alkuperäisessä tilassaan oleva kaupunki. Se "alkuperäinen" tarkoittaa tässä tapauksessa tietysti että tuhoutunut, vain rauniot ovat jäljellä. Jerikohan esim. on tuhottu ja rakennettu moneen kertaan uudelleen. Tel Aradin historia vie vaikuttavan kauas taaksepäin. Sen ensimmäiset asukkaat ovat tulleet sinne tiettävästi n. 3,500 - 4,000  eKr. Ts. lähes 6 000 vuotta sitten! Elinolosuhteet ovat äärimmäisen karut, mutta kaupungin vauraus perustui sen sijaintiin. Kaupungin elämästä tiedetään vähän koska kirjoitus- ja lukutaitoa ei vielä ollut. Kaupunki sijaitsee etelässä lähellä Kuollutta merta ja sitä kautta kulkivat esim. egyptiläisten kauppareitit pohjoiseen. Tämä muinainen kanaanilainen Arad tuhottiin yli 4 500 vuotta sitten ja 1 500 vuotta myöhemmin 900-luvulla eKr. kuningas Salomon aikana rakennettiin viereiselle kukkulalle, Tel Arad'ille, linnoitus ja "Herran huone", Jerusalemissa olleen temppelin pienennetty kopio. Muutaman sadan vuoden päästä sekin tuhoutui.

Paussilla matkalla etelään. Minä ja pari indiana jonesia..
Arad. Valtavan iso kaivo

Tel Arad. Linnoituksen portti
Tel Aradin temppelin 'Kaikkein pyhin'.


Videolla oppaamme Rafi selostaa Aradin sijainnista.

Seuraava kohteemme oli Susia, sekin Juudan vuoriston ja Negevin autiomaan rajoilla ollut kaupunki. Iso ja vauras sellainen. Lähes joka pihapiirissä oli oma 'cistern' (engl.) joka siis ei ole kaivo vaan säiliö johon sadevedet kerääntyvät. Useat asunnoista olivat luolia. Kätevä ratkaisu talviöiden viileydessä sekä kesäpäivien armottomassa helteessä.
Evästauko Susian kahviossa

Susian kaupunki on ollut aikanaan todella iso!
Videokuvaa Susiasta. Toinen video luolasta jossa nokinen katto kertoo asumisesta. Kolmas video isosta luolasta, joka on toiminut jonkinlaisena yhteisenä julkisena tilana.

Takaisin kotiinpäin ajaessamme poikkesimme vielä Hebronin kaupunkiin, Makbelan luolan päälle rakennettuun Patriarkkojen haudalle. Toisena päivän erikoisuutena se n. 2 000 v. vanha rakennus puolestaan on yksi maailman vanhimpia yhä pystyssä ja käytössä olevia rakennuksia. Kaupunki on uutisten mukaan usein israelilaisten ja palestiinalaisten levottomuuksien keskipisteessä, mutta nyt oli ainakin rauhallista ja hiljaista.
Makbelan luola, Patriarkkojen hauta Hebronissa
"Avraham aveinu", Aabraham isämme.
Videovälähdys Hebronin kadulta aivan patriarkkojen haudan läheisyydestä.


Takaisin ajellessa sitten se kolmas erikoisuus. Voisikohan vitsikkäästi sanoa että tämä alue on niin pieni kahdelle kansalle, että on paikka, jossa kaksi maata sijaitsee kirjaimellisesti päällekkäin! Beetlehemin läpi kulkeva tie on Israelin hallussa, myös se kohta joka kulkee tunnelissa kaupungin ali. Sen päällä oleva alue on palestiinalaisten itsehallintoaluetta. Lieköhän maailmassa toista samanlaista kohtaa!
Ja taas kerran illalla kotiin palasi puhkiväsynyt mutta todella tyytyväinen joukko opiskelijoita. Eikä kuski tyytyväisyydessään hävinnyt heille yhtään!

torstai 23. helmikuuta 2012

Parin päivän kuvasaldoa..



Jospa taas vaihteeksi laittaisi tänne lähinnä pelkästään kuvia. Kuvat + lyhyet videopalat ovat eiliseltä ja tältä päivältä. Aiheita on kolme: eilinen retkipäivä, tämän aamupäivän kierros Jerusalemiin erään suomituristin + hänen kahden poikansa kanssa, sekä iltapäivällä kokkimme Dawn'in lähtijäiset.

Eilen teimme ryhmän kanssa ensimmäisen retken. Oppaana mukana oli yliopiston tohtori Rafi Kassimov. Hän opettaa ryhmällemme Raamatun historiaa ja geografiaa. Loistotyyppi! Syntynyt aikanaan Bakussa, Kaspianmeren rannalla, nykyisessä Azerbajdzanissa. Ensimmäinen retkipäivämme kierteli raamattu-historiallisesti merkittävillä paikoilla Jerusalemia ympäröivillä vuorilla. Itselleni oli myös mukava yllätys huomata ymmärtävänsä käytännössä kaiken, mitä hän ranskaksi kertoi. Sillä myös itse pidän noita juttuja tosi mielenkiintoisina.

Ramat Rachelin kibbutsin hotellin pihalla. Aivan lähistöllä merkittäviä argeoligisia löytöjä Jeremian ajoilta 600 -luvulta eKr. Paikka on aivan Jerusalemin eteläosassa, muutaman km päässä Beetlehemistä.


Sama paikka. Lähes 10 m korkea 'demonstraatio' paikalla olleen palatsin mittasuhteista.

Rafi



Tässä linkki videoon jossa Rafi opastaa taustalla Jerusalemin kaupunki.



Taiteilija Ran Morin'in tekemä "Oliivipylväät" -taideteos. 15m korkeiden pylväiden päässä kasvaa kolme oliivipuuta! Myös Ramat Rachelin läheisyydessä. 
Tässä video samalle paikalle.

Kuva etelä-kaakosta Vanhaan Kaupunkiin päin.

Linkki videoon Jerusalemin itäpuolelta. Öjymäen itäpuolelta ts. Kuolleen Meren puolelta.

Sitten tänään aamupäivällä siis lähdin kaveriksi eräälle Suomesta tulleelle (tulevalle) remppamiehelle. Hänen on tarkoitus myöhemmin tänä vuonna asentaa Mevasseretin Raamattukotiin ilmalämpöpumput. Nyt hän tuli kahden poikansa kanssa hiihtolomaviikoksi tutustumaan ensimmäistä kertaa Israeliin. Käytyämme Puutarhahaudalla menimme Damaskosportista sisään Vanhaan Kaupunkiin. Basaarikadulla näimme kauniita vaatemannekiineja, heh. Pysyivät kiltisti rivissä, narut kaulassa...



Sitten tulimme Länsimuurin eteen aukiolle, jossa olikin poikkeuksellisen paljon väkeä. Aluksi luulin että sotilailla oli joku paraati tai vähintään sulkeiset. Mutta ehkä se oli vain jotain kunniamerkkien jakoa ja yhteisvalokuvia. Armeijarivistöt, heidän omaiset ja turistit sikinsokin keskenään...


Ja tässä filminpätkä tilanteesta.

Lisäksi Muurin edessä oli useita juhlivia, tanssivia ja laulavia seurueita. Monella pojalla oli tänään Bar Mitsva -juhla.


Ja vielä video laulavista juhlijoista.

Haettuani opiskelijat yliopistolta ja syötyämme lounaan tulivat Halvor, Mirja ja Inkeri juhlistamaan suuremmoisen kokkimme Dawn'in lähtöä. Huomenna perjantaina hän palaa Englantiin. Dawn oli tehnyt meille erityisherkut, kalkkunaa ym. ja leiponut kakun jälkiruuaksi. Me pistettiin paremmaksi ja Inkeri leipoi kaksi täytekakkua lisäksi! Semmoiset oli kuulkaa herkut pöydässä että sanoinkin Dawn'ille että lähtisi (ja tulisi) useamminkin!







Että tämmöistä aherrusta täällä...

lauantai 18. helmikuuta 2012

"Pullo hiiri tampere hanki" !




Otsikko tarkoittaa suomeksi "Fulani vietti iltaa väsyneenä eilen". Onkohan suomenkieli ja fulanikieli sukulaiskieliä, kun on kerran noin paljon yhteistä! Fulanikansa on yksi Afrikan suurimpia heimoja. Niitä on tiettävästi yhteensä kymmeniä miljoonia levittäytyneenä 21 keskisen Afrikan maan alueelle. Asuinvyöhyke ulottuu Saharan autiomaan eteläpuolella lännestä Atlantin rannalta itään aina Etiopiaan asti. Heidän tarkkaa lukumääräänsä on vaikea arvioida, koska ainakin puolet heistä elää kiertävää paimentolaiselämää. Fulakielessä on tietysti useita murteita ja kieltä ja kansaa kutsutaan eri puolilla eri nimillä. Voi törmätä sellaisiin nimiin esim. kuin fula, fulani, fulfulde, pular tai peul (ransk.). Ja fula-henkilöstä käytetään myös tuota otsikossa olevaa pullo -nimeä. Toinen esimerkki hauskasta suomen ja fulakielen "yhteydestä" aiheutti aikanaan hämmennystä, kun täällä nyt opiskelijana oleva Malik meni naimisiin. Senegalissa pidetyissä häissä vieraiden joukossa oli joitakin suomalaisia. Papin kysyessä morsiamelta "Tahdotko sinä ..." vastasi morsian kuuluvasti: ei! Se kun tarkoittaa fulaksi 'kyllä'.

Malikin lisäksi joukossamme on toinenkin fula, Samba, hänkin Senegalista. 50 vuotias Samba on hauska mies, koko porukan vitsiniekka ja huumorin ylläpitäjä. Muiden tapaan hänenkään elämäntarinastaan ei käänteitä eikä dramatiikkaa puutu. Hän syntyi 100% muslimiyhteisöön ja muslimiperheeseen. Nuorena miehenä 80-luvulla häntä pyydettiin Dakarissa avustajaksi englantilaisten raamatunkääntäjien tiimiin. Raamatunkääntäjät joutuvat näissä maissa aina turvautumaan paikallisiin kielen edustajiin. Sambakin suostui mukaan, ensinnäkin saadakseen kipeästi tarvitsemaansa rahaa ja toiseksi voidakseen Raamattua näin tutkimalla osoittaa kristityille sen olevan roskaa Koraaniin verrattuna. Toisin kuitenkin kävi. Raamatun sana teki häneen sellaisen vaikutuksen että muutaman vuoden työskentelyn jälkeen hän kääntyi kristityksi ja otti kasteen. Hänen vaimonsa 'pitkin hampain' hyväksyi ratkaisun, mutta Dakarista vaimon kotikylään palattuaan  suvun painostus oli hänelle liikaa ja vaimo jätti hänet. Me täällä länsimaissa emme ymmärrä miten iso ja joissain tapauksessa vaarallinenkin ratkaisu kristityksi kääntyminen voi muslimille olla. Suku ja koko yhteisö hylkää täysin. Suvun ja yhteisön merkitys siellä vastaa monesti lähes samaa kuin meillä täällä koko yhteiskunta hylkäisi. Ajan myötä Samba itsekin antoi periksi ja pikkuhiljaa 'valui' takaisin islamiin. Kuitenkaan hän ei moskeijassa käydessäänkään päässyt mielessään irti kristinuskon sanomasta. Parin vuoden harhailun jälkeen hän tietoisesti ja julkisesti palasi kristityksi, meni uudelleen naimisiin, toimi välillä alakouluissa ranskanopettajana ja taas vuodesta 2005 lähtien jatkoi raamatunkäännöstyössä Dakarissa. Sen työn tähden hän on nyt myös täällä opiskelemassa Raamatun maan kieltä, maantiedettä ja historiaa. Dakarissa hän myös tutustui Suomesta tulleisiin kääntäjiin, joiden kutsumana Samba ja Malik vuonna 2007 viettivät kuukauden Suomessa. Vierailu liittyi suomenkielen, Raamatun ja Agricolan 400v. -juhlallisuuksiin. Vierailu sijoittui talveen ja Samba ainakin väittää käyneensä avannossakin! Tiedä sitten, Samba on aina Samba... heh.

Samba lähdössä kokoukseen sapattiaamuna

Tavan mukaan perjantaina sapattiaterian jälkeen vietämme iltaa yhdessä jonkin aiheen ympärillä. Eilen aiheena oli Suomi. Mirja Ronning oli juuri palannut kahden viikon onnistuneelta kiertueeltaan Suomesta ja kertoi meille sieltä terveisiä. Taisi olla yksi eniten mieleenpainuvimpia asioita hänelle kokea ensimmäistä kertaa elämässään -30 asteen pakkasia! Me suomalaiset vapaaehtoiset perustimme extempore sekakuoron (myös lauluäänten laatu oli sekalainen), lauloimme muutaman suomenkielisen laulun ja näytimme videofilmiä Suomen talvesta, talviurheilusta, avantouinnista yms. Maistelimme suomalaista suklaata ja kaikilla oli niin mukavaa...! Josta todisteena tässä videolinkki Jussin potpurin loppuluikaisuun...







maanantai 13. helmikuuta 2012

Helmikuun luontoa

Tänään oli ensimmäinen todella lämmin päivä tänä keväänä. Lämpötila täällä ylhäällä Jerusalemissakin kohosi noin 20 asteeseen. Kävelin Mevasseretin rinteitä sekä Jad Hashmonan kibbutsin alueella ja vähän räpsin kuvia. Varsinkin pitkin rinteitä täydessä kukassa olleet mantelipuut olivat upeita! Muitakin kukkakuvia otin, mitä nyt niitä eteen sattui.  Eihän tämä nyt tietysti mitään valtavaa kukkaloistoa ole, mutta ihan kiva näin helmikuun puoliväliksi ... (yritän siis herättää pientä kateutta siellä kotosuomessa, heh).

      









                             


  
                                 


                          


            



                                                                                                          


                                      
         
             
                
                                              
                   
                  


                                                                                                           



           


                                                                                     



   .. ja jälleen kerran kuvat oma-aloitteisesti päättivät miten sivulle järjestäytyvät. Mutta kaikki paikalla kuitenkin.