tiistai 31. tammikuuta 2012

Kielikylvystä tulikin kielipulsaattorikone!



Eräänä päivänä opiskelijaryhmän hepreanopettaja kertoi kahvipöydässä opiskelijoille minusta ja totesi että olen 'polyglot'. Ihmettelin kovasti mistä ihmeen kummasta hän päättelee että minulla on monta vaimoa! Melkein möläytin että näkyykö se silmistä vai?! Hetken päästä onneksi tajusin, että se olikin 'polygamia' mikä tarkoittaa moniavioisuutta ja 'polyglot' tarkoittaa monikielisyyttä. Minun kielipääni nyt ei taida olla ihan niin terävä kuin opettaja luulee, mutta yksi haaveistanihan on ollut saada harjoitusta ranskankielelleni tämän kevään aikana. Ryhmähän on Afrikan ranskankielisistä maista ja keskenään he puhuvat ranskaa koko ajan. Joten olosuhteet ainakin ovat otolliset. Muutamat asiat kuitenkin haittaavat ranskanharjoittelua. Ensinnäkin kaikki osaavatkin englantia, ainakin auttavasti. Joten kiusaus livahtaa englannin puolelle on kova, varsinkin jos asian ilmaiseminen ranskaksi rupeaa oikein takkuamaan. Ja sitähän se tekee koko ajan! 

Toinen ranskanoppimisen kannalta haittaava tekijä on Sheila, englantilainen "oppilasemäntämme" joka vuosikymmeniä Togossa elettyään puhuu ranskaa sujuvasti. Joten yleensä hän selittää tarvittavat asiat opiskelijoille ja toimii tulkkina jos tarvitaan. Sheila tosin lähtee pois reilun kuukauden kuluttua, joten vastuu asioiden pyörittämisestä täällä Hirsikodilla, tulkkina toimiminen ja muunkin infon jakaminen tullee enemmän minun vastuulleni. Ja se kaikki tulisi mieluiten tehdä ranskaksi. Se on hyvä sillä pienen pakon edessä sitä kai parhaiten oppii. Toivottavasti. Samoin, kun tällä hetkellä lisäkseni ainoa vapaaehtoinen Marja-Leena palaa Suomeen, niin suomalaisten määrä täällä taas vähenee. Mitä vähemmän suomalaisia paikalla sitä enemmän on pakko puhua muita kieliä - ja se on hyvä. Suomea saa taas puhua Suomessa ihan riittämiin. Mevasseretin ns. vanhalla Raamattukodilla on tällä hetkellä kolme suomalaista, joten jonkun verran täällä aina "täytyy" suomea puhua. Minulla on myös se hankaluus opikelijoiden ranskan kanssa, että minun on tosi vaikeaa saada joskus selvää heidän murteestaan. He puhuvat sekä ranskaa että englantia sellaisella aksentilla, etten meinaa joskus millään ymmärtää yhtään mitään.

Olen myös huomannut, että vaikka nuoruuden kibbutsiajoista on jo yli 30 vuotta, niin edelleen muistan jonkun verran hepreaakin. Ja koko ajan palautuu lisää mieleen. En sen kanssa mitenkään keskustelemaan pysty, mutta jotain ymmärrän ja jotain osaan vähän sanoa. Nautin suunnattomasti tästä kielten rikaudesta jonka keskellä olen ja johon itsekin koitan syöksyä sekaan! Kaikki tämä kielten sekamelska saa aikaan kuitenkin sen, että tuo haaveilemani ranskan kielikylpy on kyllä muuttunut 'kaikkien kielten pulsaattoripesukoneeksi"! Mieluiten oppisi jotakin yhtä kieltä kunnolla, mutta nyt saattaa esim. yhdessä ja samassa lauseessa käyttää sanoja ranskaksi, hepreaksi ja englanniksi. Eikä sitä edes huomaa kuin vasta hetken päästä!

Nämä raamatunkääntäjät ovat mahtavaa porukkaa. Heillä todella on kielipäätä. Äsken aamupalalla kysyin muutamalta heidän kielitaidostaan. Yleensä he osaavat kaikki noin viittä eri kieltä. Ranskan ja englannin lisäksi he osaavat kahta - kolmea kansansa heimokieltä. Eräs osaa kuutta kieltä. Ja sen lisäksi ovat siis nyt opiskelemassa nykyhepreaa. Raamatun vanha heprea (joka on aika lailla kuitenkin eri kuin  nykyheprea) on ohjelmassa myöhemmin keväällä. Joten upeassa seurassa saan täällä olla!

torstai 26. tammikuuta 2012

Last minute change in the change of the plans: Qumran!

Eilen keskiviikkoiltana pääsin vihdoin saunaan! Ronningit kutsuivat kaksi viimeistä remonttimiestä ja minut heidän piharakennukseen rakennettuun ihan oikeaan suomalaiseen saunaan. Aaahh ... kun teki hyvää. Nämä kaksi viimeistä remppaajaa, Rauno ja Kake ovat ensi yönä palaamassa Suomeen. En edes muista monesko lentokentällä käynti se tulee olemaan tämän ensimmäisen kahden viikon aikana..

Saunan jälkeen illalla Halvor Ronning kysyi kiireisiinsä vedoten lähtisinkö hänen sijastaan tänään torstaina käymään Kuolleella Merellä. Hän on itse jo noin viikon ajan ollut kuljettaja/oppaana seitsemän hengen amerikkalaisryhmälle, joka tohtori Housen ja tohtori Ricen johdolla on kiertänyt maata kuvaajiensa kanssa. Tänä viimeisenä päivänä heidät tulisi ensin viedä pariksi tunniksi Qumranille ja sen jälkeen Allenby Bridgelle, josta he siirtyisivät Jordanian puolelle. Ja totta kai se minulle kävi! Hän lupasi hoitaa aamulla minun vakitusen heprean opettajan haun. Aamulla heräsin puhelimen soittoon. Muuttuneisiin suunnitelmiin tulisi viimehetken muutos. Hänen autonsa meni rikki ja minun pitäisi silti hakea hepreanopettaja Jerusalemista ja silti ehtiä ajoissa hakemaan amerikkalaiset Crowne Plazasta (ent. Hilton). Ruhtinaalisen 30 sek. aamiaisen jälkeen ajoin Jerusalemiin (en voi sanoa että kaahasin, koska moottoritie siihen aikaan on aina hyvin ruuhkainen) ja toin (tietenkin myöhässä olleen) hepreanopettajan Raamattukodille ja syöksyin takaisin Jerusalemiin.

Matkamme kohde oli siis Qumran. Se oli juutalaisten, essealaisten, luostari, joka on ollut olemassa jo toistasataa vuotta eKr. ja oli myös Jeesuksen aikana ja hänen jälkeensäkin vielä. Jotkut ovat sitä mieltä että Johannes Kastaja olisi ollut essealainen. Joka tapauksessa se oli hyvin askeettinen ja kurinalainen yhteisö, jonka tärkeimpiä tehtäviä oli Raamatun kirjoitusten kopioiminen ja säilyttäminen. Vuonna 68 jKr. roomalaiset tuhosivat asutuksen, mutta sitä ennen asukkaat olivat ehtineet piilottaa kirjoituksiansa luoliin saviruukkuihin kätkettyinä. Vuonna 1947 paikallinen beduiinipoika heitteli paimenessa ollessaan kiviä erääseen luolaan ja ihmetteli särkyneen saviruukun ääntä. Siitä alkaen noin kymmenen vuoden sisällä löydettiin vajaasta kymmenestä luolasta noin 850 kirjoituksen joukko. Se pitää sisällään monien muiden sen ajan elämästä kertovien kirjoitusten ohella lähes koko Vanhan Testamentin ja kaiken lisäksi lähes kirjaimelleen nykyisessä muodossa! Tapausta pidetään yhtenä 1900-luvun merkittävimpänä argeologisena löytönä. Nykyiset kaivaukset ovat tuoneet esille paljon uutta asutuksen elämästä ja museoalue rutikuivassa erämaassa jyrkän vuorenseinämän ja Kuolleen Meren välissä on mielenkiintoinen aikamatka parin vuosituhannen taakse.

Luola josta ensimmäiset ja myös enin osa kirjoituksia löytyi

Korkealla vuorenrinteessä
oleva luolanaukko
                        













                                                                                           

Tohtori House + kameramies Ted

                   



Turistiryhmä Kiinasta(!)
                                             
       

Tässä linkki lyhyeen videoon jossa tohtori Rice on äänessä.
Vietyäni ryhmän Jerikon kaupungin lähellä olevalle rajanylityspaikalle Allenby Bridgelle lähdin takaisin päin. Sitä ennen kuitenkin pyshdyin kahville Jerikon ja Kuolleen Meren välissä kulkevan Jerusalemiin vievän tien varteen. En tiedä mikä ihmeen herkkä tunnepuuska minuun mahtoikaan iskeä, mutta siinä ympäristössä + 20 asteen lämmössä ulkokahvilassa istuessani koin jotain sellaista tyytyväisyyttä ja onnea mitä on vaikea kuvailla. Koin  voimakkaasti olevani sellaisessa paikassa ja sellaisissa olosuhteissa ja sellaisten ihmisten kanssa tekemässä sellaista työtä, etten tosiaan osaa sanoa mitä muuta lisää enää haluaisin!

Kahvipaussipaikkani


Tässä vielä linkki videoon kun illalla Afrikan pojat vähän lauloivat..


tiistai 24. tammikuuta 2012

"Olen minäkin Jerusalemin Yliopiston läpi kävellyt!"

Eilen maanantaina tulivat viimeiset neljä opiskelijaa Israeliin. Lentokentällä oli pientä viivytystä, kone oli myöhässä sekä yhtä kaveria kuulusteltiin toista tuntia. Lisäksi yksi matkalaukku jäi ilmestymättä hihnalle. Itse asiassa vielä yksi opiskelija on saapumatta, mutta hän tulee tarkoituksella vasta 1. helmikuuta. Nyt alussa on opiskelijoilla kolmen viikon kurssi nykyhepreaa ja tämä yksi osaa sitä jo sen verran että hän voi tulla vähän myöhemmin.

Tänään tiistaina lähdimme kaikkien seitsemän opiskelijan sekä yhden Raamattukodin vastaavan, Brianin, kanssa ilmoittautumaan ja tutustumaan Jerusalemin Heprealaiseen Yliopistoon. Tämä Raamatunkääntäjien Kotihan on virallisesti osa heidän opetusohjelmaansa. Siellä he saivat opiskelijakorttinsa sekä kävelimme ympäri aluetta, campusta, tutustuen siihen. Eikä se varmasti yhdellä kävelyllä vielä selväksi tullutkaan!

Jerusalemin Heprealaiseen Yliopistoon kuuluu neljä campusta. Tämä vanhin sijaitsee Scopusvuorella, kaupungin itälaidalla, aivan Öljymäen vieressä. Se on perustettu v. 1925 ja sen ensimmäiseen johtokuntaan kuuluivat mm. sellaiset henkilöt kuin Albert Einstein ja Sigmund Freud. Itsenäisyyssodassa 1948 alue jäi Jordanialle jääneen alueen saartamaksi ja siksi 50-luvulla Israel rakensi uuden campuksen Givat Ramiin, kaupungin länsiosaan. Kuudenpäivän sodasta lähtien 1967 alue ei enää ole eristyksissä ja onkin suurin näistä neljästä yliopistoalueesta.  Nykyisin Jerusalemin Heprealaisessa Yliopistossa opiskelee yhteensä 25 000 opiskelijaa. Kolmen viikon kuluttua, kun tämä juuri tänään täällä Hirsikodin majapaikassa alkanut nykyheprean kurssi on suoritettu, alkavat kuljetettavani käymään päivittäin täällä Scopusvuoren yliopistolla. Yliopistoalueen kierroksen jälkeen ajelimme Öljymäelle sille kaikkein tutuimmalle mutta myös hienoimmalle näköalapaikalle. Monille näistä opiskelijoista se oli lumoava hetki. Useimmat heistä ei ole koskaan käynyt kotimaansa ulkopuolella tai korkeintaan naapurimaissa. Nyt heillä oli silmiensä edessä se maa ja se kaupunki, josta juuri se Kirja kertoo mitä he ovat omalle kielelleen kääntämässä!

Tässä päivän kuvasto:


Yksi Scopusvuoren yliopiston osastoista,
se jossa raamatunkääntäjät opiskelevat



Yliopiston torni. Kaikkialle
Jerusalemissa näkyvä maamerki
Ilmoittautumiskaavakkeiden täyttämistä..
Samba
            





Opiskelijat + kaksi yliopiston ryhmää avustavaa sihteeriä,
Rothberg International School'in presidentti + autokuski
              





Yliopiston (laaja!) piha-alue on todella upea.



   
Öljymäellä


PS: Kauheesti koitin nähdä vaivaa, mutta ei aavistustakaan miksi kuvat koko ajan meni noin omituiseen järjestykseen....

torstai 19. tammikuuta 2012

Puolenpäivän Jerusalem-retki

Kuten olen tainnut mainitakin, on aika hurahtanut nopeasti. Tämä ensimmäinen viikko on ollut melkomoista hurlumheitä - positiivisessä mielessä. Ero säännölliseen työ- ja elämänrytmiin Suomessa on totaalinen. Välillä pitää oikein hetki miettiä esim. mitä päivää eletään. Päiväsuunnitelmia ei kannata haaveillakaan yhtä päivää pidemmälle. Koskaan ei tiedä milloin tulee pikalähtö ruokakauppaan, hakemaan jotain jostain, tai vaikka rakennustarvikekauppaan Jerusalemiin... plus lisäksi aikataulut voi muuttua siinä ajellessa vaikka millaisiksi. Niinkuin eilen kun lähdettiin remonttivastaavan kanssa Jerusalemin toiselle puolelle etsimään sitä rautakauppaa, jossa hän oli joskus käynyt. Löytyihän se lopulta ja piiitkän etsimisen jälkeen löytyi tavaratkin (tai osa niistä), mutta sen verran oli aikaa jo kulunut, että iltapäiväruuhkat olivat jo alkaneet kun lähdettiin kotiin päin. Ja onnettomista kaistamerkinnöistä johtunut vikakäännös aiheutti yli puolen tunnin 'sakkokierroksen'.. Mirja Ronning ihmetteli miten kestän tälläistä hässäkää. Mutta minä suorastaan nautin siitä. En koe sitä sekavaksi hässäkäksi, vaan minusta on ihan mukavaa elää hektistä päivä kerrallaan -elämää. Liikenne moottoriteillä on etelänmaalaisen sekavaa ja levotonta sekä ajoittain erittäin ruuhkaista, mutta siitä tykkään kaikkein eniten! Heh ... aina maailmasta löytyy näemmä muutama tälläinenkin kahjo.

Lähipäivät ovat täällä ison muutoksen aikaa. Suomalaiset remonttimiehet, jotka täällä ovat rakentaneet ja peruskorjanneet paikkoja itsekukin muutaman viikon jaksoissa jo kuukausien ajan, ovat nyt lähdössä kotosuomeen. Ja nyt samana viikonloppuna alkavat afrikkalaiset opiskelijat saapua tänne. Nyt (torstai-iltana) kymmenen maissa lähden viemään paria kaveria Tel Avivin lentokentälle ja aamuyöstä kolmen-neljän maissa kolmea muuta. Edestakainen matka kentälle kestää hiljaiseen yöäaikaan noin tunti ja vartti. Aamupäivän aion huilailla ja iltapäiväksi menen auttamaan remppajälkien siivouksessa. Seuraavana yönä, sapattiaterian jälkeen, puolenyön maissa, tulee ensimmäinen  opiskelija, muistaakseni malilainen. Sitä seuraavana yönä taas seuraava. Miten ne sattuukin aina yöksi..heh!

Tänään käytiin muutamien remonttitalkoolaisten kanssa Jerusalemissa. Ajelutin heitä ensin tutustumaan Mehanei Jehuda -toriin, joka on juutalainen monen kapean kujan muodostama kauppakujarykelmä. Siitä jatkoimme Vanhaan Kaupunkiin arabipuolelle syömään ja basaariostoksille. Kävimme myös Puutarhahaudalla. Tässä muutamia kuvia tältä päivältä:

Baagelsseja Mehanei Yehuda -kauppakujalla.

Damaskos-portin ulkopuolelta.
Vas. Hannu, Kalevi, Airi ja minä

Sama joukko portin sisäpuolella

Basaarikujaa


Tässä vielä linkki Picasa-albumiini pieneen videopätkään Jerusalemin Vanhan kaupungin basaarivilinästä.




tiistai 17. tammikuuta 2012

Ensipäivien kuvia..

    

Vajaa viikko on oltu maisemissa ja muutamassa paikassa on jo käyty. Lähinnä tosin hyötytarkoituksessa eli työajossa. Eli lentokentällä hakemassa tai viemässä jotakuta, Jerusalemin "K-raudassa" tai paikallisissa sähköliikkeissä, ruokakaupoissa, haettu ja viety ihmisiä sinne sun tänne. Tällä hetkellähän täällä oleva väki on lähes pelkästään Suomesta tulleita vapaaehtoisia remonttimiehiä, jotka peruskorjaavat ns. Vanhaa Raamattukotia Mevasseretissa. Se siis sijaitsee n. 5 km Jerusalemista Tel Aviviin päin. Ns. Uusi Raamattukoti on se hirsinen rakennus Jad Hashmonan rinteellä, toiset 5 km lisää Tel Aviviin päin. Siellä pidän itse majaa ja sinne tulevat opiskelijat noin viikon kuluuttua. Siihen asti nämä remppamiehet touhuavat sen Vanhan Raamattukodin kimpussa ja itsekin olen ollut siellä heidän  apunaan.

Perjantaina illalla, jolloin sapatti alkaa (n. klo 18 kestäen lauantai-iltaan n. klo 18) vietimme maan tavan mukaan yhteisen sapattiaterian. Sen erityinen ilon aihe oli edellisenä päivänä selvinnyt afrikkalaisten opiskelijoiden viisumiongelma. Eli niiden joita varten tänne tulin pikkubussia ajamaan. Se ongelma muuten oli aika iso eikä Sisäministeriö olisi millään halunnut päästää heitä maahan. Epäili kuulemma heidän opiskelun varjolla vain jäävän maahan laittomiksi siirtolaisiksi. Kovan työn ja arvovaltaisten suosittelijoiden ansiosta he lopulta antoivat periksi.


Remonttimiehiä ym. vapaaehtoisia sapattiaterialla
Vanhan Raamattukodin remonttirojun keskelle
raivatun pöydän äärellä
Halvor ja Mirja Ronning


Seuraavana päivänä eli sapattina lähdin kuljettamaan tätä vapaaehtoisporukkaa Kuolleelle Merelle. Kävimme mineraalikylvyissä, kuumissa lähteissä, mutakylvyissä sekä kellumassa itse meressä Ein Gedin Spassa ja sen jälkeen ajelimme etelämmäs aina Masadalle asti. Kuollut Merihän on n. 400 m merenpinnan alapuolella ja on maapallon syvin kohta. Siis mantereella oleva, merenpohjat poislukien.
                                                 

                 
       
Ein Gedi Span parkkipaikalla                                                        

                                                              
Taustalla Kuollut Meri ja vuoret Jordanian puolella
     
                                                   



Tässä vielä muutama kuva meneillään olevasta remontista:                            


               

Tänään maanantai-iltana käytiin muutaman heistä kanssa illalla Jerusalemin keskustassa. Syötiin hyvät kebabit ja juotiin kahvit ja käveltiin kävelykadulla ja Jaffakatua Vanhan Kaupungin muureille asti. Oli muuten aika viileä ilta..



                                                            

torstai 12. tammikuuta 2012

Genesis ("Alussa", suom. huom.) + viisumiasia

Nyt on sitten puolen vuoden pestini täällä alussa ja sen ensimmäinen päivä takana. Ja millainen päivä!
Mutta sitä ennen tänne tulomatkasta vähäsen. Lento lähti siis Hesasta kesk. iltapäivällä klo 17 maissa. Sitä lähtöä kentällä odotellessani näin ilmoituksen seinällä, että myös lentokentällä on äänestyspiste. Ennakkoäänestyshän alkoi samana päivänä ja olin jo tyytynyt ajatukseen, että menevät valitsemaan uuden presidenttimme ilman minun mielipidettäni. Mutta ehdin kuin ehdinkin sitten ääneni antamaan. Sitten check-in jonossa näin yllättäen turkulaisen tutun, joka ystävänsä kanssa oli varannut matkansa Israeliin sattumoisin juuri samalle lennolle. He olivat menossa hommiin Keitaalle , majataloon, jonka monet suomalaiset omatoimimatkaajat tuntevat, vain muutaman kilometrin päähän siitä minne itse olin menossa. Heidän kanssa rupatellessa sujui lähes kuuden tunnin odottelu Prahassakin rattoisammin. Puolen yön jälkeen lento jatkui ja  klo 4.30 laskeuduttiin Tel Aviviin, jossa minua oltiin vastassa. Aamukuudelta olin Jad Hashmonassa, Raamatunkääntäjien Kodissa omassa hirsimökin huoneessani. Aamupäivällä, vähän koleassa (+10C) mutta aurinkoisessa säässä kävelin hiukan kamerani kanssa ympäri pihapiiriä..:







Iltapäivällä pääsin sitten jo heti varsinaisiin hommiini kun lähdimme paikan vastaavan Halvor Ronningin kanssa lentokentälle hakemaan Sheilaa, englantilaista rouvaa joka tuli tänne 'äitihahmoksi' ja tueksi tuleville opiskelijoille, hänkin kun on ranskantaitoinen.

Sitten paluumatkalla Jerusalemiin päin, tarkalleen klo 16.05, tuli Halvorille puhelinsoitto, joka sai meidät kirjaimellisesti onnesta sekaisin! Osa kyynelehti, osa hihkui - tai molempia. Israelin Sisäasiainministeriöstä oli juuri tullut tieto, että KOKO KAHDEKSAN HENGEN OPISKELIJARYHMÄLLE ON MYÖNNETTY VIISUMIT!!! Mirja Ronning oli aivan näinä päivinä - vai oliko peräti tänä aamuna - ottanut yhteyttä erääseen vanhaan tuttuunsa, erääseen eläkkeellä olevaan Israelin diplomaattiin. Hän oli kehoittanut ottamaan yhteyttä Israelin Ulkoministeröön, sen Afrikan asioiden päällikköön. Osoittautui että tämä osaston päällikkö oli Avi Granot, juuri viime vuonna monen vuoden suurlähettiläspestinsä Suomessa lopettanut Suomen hyvä ystävä ja myös Ronningin tuttu! Ja kuinka ollakaan - viisumit tulikin heti samana  päivänä! Ilman sen kummempia selityksiä, totesivat vain saatteeksi että shabat shalom! Tulimme Raamattukodille ja kiitollisina koko lähes kymmenen hengen vapaaehtoisryhmän kanssa pistettiin kahvit ja kakut pöytään!

Työkuviot pääsevät hyvään vauhtiin myös jatkossa. Nyt yöllä lähden kolmelta viemään erästä remppatalkoolaista lentokentälle. Suurin osa niistä vajaasta kymmenestä talkoolaisesta onkin täällä remontoimassa ns. Vanhaa Raamattukotia ja lähtevät kotosuomeen ensi viikolla tulevien opiskelijoiden tieltä. Siksipä käynkin sapattina eli lauantaina viemässä heidät hyvin ansaitulle päivän lomareissulle Kuolleelle Merelle.

Eli näin on lähtenyt kaikki liikkeelle, kaikki oikeaan aikaan ja ajallaan.

sunnuntai 1. tammikuuta 2012

"Ovedin sabich on universumin parasta"

Viime keväänä Israelissa käydessäni vietin muutaman päivän vanhan ystäväni Danin luona. Hän asuu lähellä Netaniaa, muutama kymmenen kilometriä Tel Avivista pohjoiseen. Hän vei minut eräänä iltana Tel Aviviin, eräälle sen sivukujalle, "grillikioskiin", jonka ties kaikki Israelissa tietää. Sitä pitää Oved ja kioskin erikoisuus, tai itseasiassa ainoa tuote, on sabich. Se on irakilaista alkuperää oleva ruoka, pitaleipä joka on (kirjaimellisesti) ahdettu täyteen erilaisia kasvistuotteita, kanamunaa, munakoisoa, avocadoa ja ties mitä.... Ja se on SAIRAAN HYVÄÄ!! Yksi paikan hauska erikoisuus on, että ihmiset ympäri maailmaa lähettävät hänelle valokuvia, joissa he mainostavat miten "Ovedin sabich'it ovat universumin parhaita", myös siellä missä he itse asuvat. Ovedilla on näitä kuvia kioskinsa seinät täynnä.

Niinpä ajattelin pistää korteni kekoon ja väsäsin tekstin "Myös Turussa, Suomessa, Ovedin sabich'it ovat universumin parasta ruokaa". Seuraavan kerran siellä poiketessani vien kuvan hänelle.

Tässä lisäksi pari kuvaa viime huhtikuun Tel Avivissa käynniltäni. Kyseisen paikan edessä on AINA (yötäpäivää) vähintään 5 metrin jono. Eikä ihme, sillä Ovedin sabich'it oli todella herkullisia ja maukkaita!

Tässä vielä linkki englanninkieliseen YouTube videopätkään paikan päällä.

Hyvää vuodenjatkoa kaikille!