Ein Kerem - Viinitarhan lähde

Sapatti eli lauantai oli lähes helteisen viikon jälkeen yhä vielä lämmin ja aurinkoinen päivä. Lisäksi se on Inkerin ja minun vapaapäivä. Ainakin useimmiten... ja ainakin suurimmaksi osaksi... Niinpä ajattelimme lähteä ajelemaan ja patikoimaan läheisille kukkuloille ja laaksoihin. Varsinkin nyt kun mantelipuiden kukinta-aika on parhaimmillaan. Tuntuu että moottoritien varsi ja läheiset laaksot ovat aivan täynnä näitä Israelin talven erikoisuuksia. Näky on aivan mahtava: laaksossa paljon erilaisia lehtipuita, oksat paljaina, ilman lehden lehteä. Ja kaikkien niiden muiden puiden seassa ovat nämä mantelipuut, ilman lehtiä nekin, mutta joiden paljaat oksat ovat täynnä valkoisia ja vaalean pinkin värisiä kukkia!

Tällä hepreaksi shkedia-puulla on myös symbolinen merkitys. Jeremian kirjan alussa on kohta: Jumala kysyy Jeremialta "mitä sinä näet?" ja Jeremia vastaa "näen mantelipuun oksan" (shaked) johon Jumala jatkaa, että "oikein näet, sillä minä valvon (shoked) sanaani toteuttaakseni sen". Mantelipuu kukkii kaikista puista ensimmäisena, aivan kuin vartija nousee ensimmäisenä ja valvoo kun kaikki muut puut ovat vielä unessa. Puu on myös ahkeruuden, kärsivällisyyden ja uskollisuuden vertauskuva, sillä vaikka se kukkii ensimmäisenä, se tuottaa hedelmää vasta viimeisenä. Ja kaiken tämän lisäksi täydessä kukassa oleva mantelipuu on varsinkin auringonpaisteessa todella kaunis.

Ennen iltapäivän muutaman tunnin kävelyämme menimme kuitenkin ensin Jerusalemin Narkis-kadun (englanninkieliseen) baptistikirkkoon. Raamatunkääntäjien Koti on paljon yhteyksissä heidän kanssaan ja he myös auttoivat Inkeriä hänen viisuminsa saannissa toissa vuonna. Niinpä he nyt olivat pyytäneet Inkeriä jumalanpalvelukseensa lukemaan viikon parasha-tekstin. Se tarkoittaa Tooran eli 5 Mooseksen kirjan tekstikohtaa, joka viikottain luetaan juutalaisissa synagogissa. Vuodessa luetaan näin koko Toora läpi. Tämä kirkko noudattaa samaa traditiota, vaikka kristillinen seurakunta onkin. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että kulloinenkin tekstin lukija lukee jonkun kohdan tästä yleensä useamman luvun tekstikohdasta ja puhuu siitä jotain. Israelin ns. messiaanisissa seurakunnissa ja monissa näissä ns. perinteisissä kirkoissakin aikaa kuluu ihan eri lailla kuin Suomessa. Lauletaan paljon ja itse saarna kestää yleensä ainakin kolme varttia. Niinpä tämä Inkerin parasha-opetus kesti sekin lähes saman verran kuin normaali suomalainen kirkkosaarna. Myöhemmin tuli sitten varsinainen jonkun toisen pitämä saarna.

Kun sieltä sitten lopulta lähdettiin niin ajelimme näille Jerusalemin läheisille kukkuloille sekä laaksoihin. Parkkeerasimme Ein Keremiin ja lähdimme kävelemään. Koska oli sapatti oli väkeä paljon liikkeellä. Ein Kerem on hyvin tunnettu ja suosittu pikku kylä Jerusalemin lounaisreunalla. Sapattina varsinkin sen ravintoloista on vaikea löytää vapaata pöytää. Se sijaitsee kaupungista vain muutaman kilometrin päässä aivan kuten Mevasseretistäkin.

Hadassan sairaalan suunnasta.
Etualalla kultakupolinen Moskovia-kirkko

Mantelipuita laaksossa

Kuvassa ainakin setri, sabra ja palmu

Keskustan Johannes Kastajan kirkko

Ravintoloita kylän läpi kulkevan raitin varrella.

"Art exhibition"

Ein Kerem tunnetaan, paitsi kauniista luonnostaan ja monista ravintoloistaan, myös siitä että se on tradition mukaan Johannes Kastajan kotikaupunki. Kylään ja sen viereisille rinteille on sen vuoksi aikojen saatossa rakennettu useita kirkkoja ja luostareita. Kylän keskellä on myös Marian lähde, josta Jeesuksen äiti Maria olisi juonut  vettä hänen tullessaan tervehtimään Sakariasta ja Elisabetia, Johanneksen vanhempia.

Marian lähde

Shaked eli mantelipuun oksa

Appelsiinejä
... vai oliks ne mandariineja

Luonnonlähteensä ansaiosta paikka on ollut asuttu jo kauan. Ainakin keskipronssikaudelta (3500v sitten) on löydetty jälkiä ja Jeesuksen aikana pari tuhatta vuotta sitten lähteen ympärillä oli vilkas kylä. Modernin ajan historia on vähän surullisempi. Vuoteen 1948 asti arbikylän asukkaat osallistuivat Israelin itsenäisyyssodassa mm. Jerusalemin piiritykseen. Heitä oli mukana tuhoamassa israelilaisten autokolonnia Babel Wadissa matkalla rannikolta ylös Jerusalemiin. Mutta vaikka he saivat lisäjoukkoja mm. Syyrian ja Egyptin armeijoilta, he lopulta joutuivat jättämään kylän ja myöhemmin juutalaiset asukkaat asettuivat sinne asumaan.

Kuva mantelipuiden yli alas kylään

Alhaalla kylässä näkyy Johannes Kastajan kirkko

Kuuluisimpia kylän nähtävyyksiä ovat sen kirkot ja luostarit. Katolinen Johannes Kastajan kirkko on laaksossa aivan kylän keskellä. Rinteessä ylempänä on Marian ja Elisabetin tapaamisen -kirkko. Se on koristeltu kauniin maalauksin sekä mm. kymmenillä erikielisillä "Marian ylistyslaulun" sanoilla. Se onkin uudempi italialaisen arkkitehdin suunnittelema kirkko, joka valmistui vuonna 1955 ja on perustettu tradition mukaiselle Sakarian ja Elisabetin kodin paikalle. Kultakupolinen venäläis-ortodoksinen Gorny Moskovia -kirkko ja luostari on vielä ylempänä rinteessä. "Gorny" tarkoittaa venäjäksi vuoristoista ja "Moskovia" tulee yksinkertaisesti siitä, että kirkko muistuttaa moskovalaisia kirkkoja. Lisäksi rinteeltä löytyy parikin luostaria, jotka pitävät lasten orpokotia tiloissaan.

Oliivipuu

Oliivipuun vesoja.
Hepreaksi "netzer". Sana josta Nasaretin kaupunki on saanut
nimensä kuten myös nykyheprean sana "notzrim", nasaretilaiset eli kristityt.

Saint Vincent.
 Lasten orpokoti

Me emme tällä kertaa käyneet missään näistä kirkoista. Nautimme vain annokset jäätelöbaarista ja nousimme ensin tietä ja sitten polkua pitkin ylös rinteeseen. Luulimme sitä kautta pääsevämme sille kultakupolikirkolle. Polku loppui kuitenkin puskiin, mutta se polku siellä rinteellä, näkymät alas laaksoon ja se kukkien ja kukkivien mantelipuiden runsaus korvasi kaiken vaivan. Takaisin alas tultuamme jatkoimme vielä laakson uomaa pitkin toiseen suuntaan. Lämpimänä koko päivän paistanut aurinko alkoi jo painua alemmas ja oli aika palata kotiin. Jälleen kerran toisillemme todeten: tänne tullaan vielä ajan kanssa uudestaan!