sunnuntai 24. tammikuuta 2016

Mahanei Yehudalla lapasia ostamassa..







Toinen viikko tuli täyteen ja monenlaista touhua on ollut. Ja myös säätä on ollut monenlaista. Parhaimmillaan noin 18 plusastetta, mutta aivan näinä päivinä tapahtui käänne huonompaan. Tai riippuu tietysti kenen kannalta katsoo. Maalle vesi on hyväksi, matkailijat eivät sitä tietenkään niin kaipaa. Jos voisi itse säät ja ilmat säätää, niin sataisi sitten edes öisin, jos kerran on pakko sataa, ja päivällä voisi paistaa aurinko lämpimästi.

Ohutta yläpilveä ja utua


Monet täkäläiset kuullesssaan että olen Suomesta, luulevat tämän kelin olevan meille ihan ok. Onhan Suomessa talvella vielä paljon kylmempääkin. Väärä luulo! Ainakin minun kohdalla. Tälle alkavalle viikolle on ennustettu melkoisen koleaa. Lunta, ainakin vähän, maan keskiosien vuorilla, mahdollisesti myös täällä Jerusalemissa. Tällä hetkellä +3 eikä välttämättä mitenkään lämpimämpään päin olla menossa. Öisin käydään nollan paikkeilla. Tämä kaikki höystettynä paikoin myrskyisällä tuulella ja sateella... Ei todellakaan minun mielikelini! Ilma on raaka ja jännää sinänsä, että erityisesti saa palella sisällä! Paksut kiviseinät ja lattiat sitovat tehokkaasti kylmää - ihan niinkuin kesällä sitten lämpöä - ja ikkunoiden sekä ovien tiivistykset eivät ole lähimainkaan Suomen tasoa. Mutta eihän tätä välttämättä yhteen putkeen kovin kauaa kestä ja muutamien viikkojen kuluttua kevät alkaa päästä voitolle joka tapauksessa.

Mutta jos kelit minulle suomalaiselle tuntuu hyiseviltä, niin entäs sitten nämä afrikkalaiset opiskelijamme! He tulivat tänne suoraan Afrikan lämmöstä ja joillakin lentokentältä heitä hakiessa oli paitana vain lyhythihainen kauluspaita päällä. Joten koitan olla valittamatta omaa palelemistani...

Nyt kuitenkin lopulta monien vaiheiden ja monen lentokentällä vietetyn aamuyön jälkeen (joista pari oli lisäksi turhia) saimme kaikki seitsemän opiskelijaa paikalle. Samalla siis myös oli aloitettava lämpimien vaatteiden metsästys. Onneksi Kodilla oli jonkun verran joskus joidenkin lahjoittamia tai tänne tarkoituksella jättämiä kamppeita. Osa suht siistejä ja lämpimiäkin. Aika riemukkaan näköisiä "yhdistelmäpukuja" saivatkin niistä aikaan. Erityisesti kadulla ihailunsekaista huomiota herättää muutaman tyylikäs lippalakin ja pipon yhdistelmä. Perjantaina lähdimme kuitenkin lisäksi kaupungille shoppailemaan. Juutalaisen puolen eli läntisen Jerusalemin Mehanei Yehuda-torin perjantain eli sapattiin valmistautumisen ruuhka oli varmaan heille kokemus sinänsä. Lisäksi sen edullisista pikkumyymälöistä löytyi sopivia villasormikkaita, kaulaliinoja ja lämpimiä verkkahousuja. Päälle päätteeksi välipalaksi söimme Israelin "kansallisruokaa": pitaleipää + falafeliä.

Jaffakadun varrella verkkarikaupoilla

Lippis + pipo... mikä ettei.

Kuskikin harkitsi uutta työasua.
Mutta vain harkitsi.
Mahanei Yehuda -torin ruuhkaa


Pitaa + falafelia :)


Illalla olikin sitten opiskelijaporukan ensimmäinen sapattiateria. Argentiinalaisten vapaaehtoistemme, Marcellon & vaimonsa Anan, perunamuussi ja kalapiirakka ei jättänyt ketään tyytymättömäksi! Mirja ja Halvorkin muilta perhekiireiltään pääsivät näkemään opiskelijat nyt ensimmäisen kerran. Paitsi siis niitä kahta jotka saapuivat vasta seuraavana yönä.

Sapattiaterialla sapatin alkaessa, ts. perjantai-iltana
auringon laskettua


Samana yönä saapui myös Heikkisen Ari valtavan 30-kiloisen kassinsa kanssa. Piti kuulemma itse neuloa se melkein 1,5-metrinen kassi, koska edes jääkiekkokassiin eivät olisi mahtuneet ne äänentoistolaitteet kaiuttimineen jotka hän suomalaisten lahjana Kodille toi ja jotka seuraavana iltana hänen itsensä ja Inkerin kanssa Hirsikodin kalliokappeliin asennettiin. Lahja saatiin pidettyä salaisuutena Mirjalle ja Halvorille. Kun heidät vietiin kappeliin Inkerin ja Arin laulun kirjaimellisesti raikuessa, oli heidän hämmästynyt ja kiitollinen ilmeensä näkemisen arvoinen. Pikku spontaanit puheenvuorot mikkiin ja lopuksi varsinainen laitteiden sisäänajo afrikkalaisten ranskankielisellä lauluesityksellä.

Uudet korkeatasoiset äänentoistolaitteet kalliokappelissa.
Mirja ja Heikkisen Ari etupenkissä.


Ryhmä perinteisesti esittäytymässä Narkiskadulla, Mirjan
ja Halvorin kotiseurakunnassa.


Nyt kun kaikki opiskelijat ovat saapuneet, päästään viimein normaaliin rutiiniin. Ainakin heidän päivärytmin ja opiskelunsa osalta. Ja minulla ei enää jatkuvaa lentokentälle ramppaamista vaan päivittäiset reissut Skopus-vuorelle Jerusalemin Heprealaiselle yliopistolle. Ensimmäisen kuukauden he käyvät täällä neljänä päivänä viikossa nykyheprean oppitunnilla. Ulpanissa niinkuin Israelissa käyneet tietävät. Välillä jään viettämään tänne aikaa itsekin ja nytkin kirjoittelen tätä yliopiston kirjastossa.

Viime viikolla ensimmäistä kertaa lähdössä
yliopistolle
Yliopistoalueen argeologiaa esittelevän rakennuksen kivijalkaan
muurattu kivi on peräisin Jerusalemin muurista
2000 vuoden takaa.

Tämän hetken vapaaehtoisemme:
vas. Ana, Marcello, Lauri, Inkeri ja Ellen


Seitsemän hengen kääntäjäryhmä on kotoisin seuraavista Afrikan maista: neljä Kongon Demokraattisesta Tasavallasta, yksi Norsunluurannikon Tasavallasta, yksi Burkina Fasosta ja yksi Keski-Afrikan Tasavallasta. Tästä se sitten lähtee...

PS: Näin hienon kuvan ottivat viime keväänä viime vuoden opiskelijoista:


keskiviikko 13. tammikuuta 2016

Juudean vuoret









Muutama päivä on kulunut maassa. Tarkemmin sanottuna Juudean kukkuloilla. Sana Juuda on historian kuluessa merkinnyt useaa eri asiaa. Kun israelilaiset tulivat Egyptin exoduksen jälkeen maahan Joosuan johdolla (n. 1300-1200eKr.), jakoi hän maan Israelin sukukuntien kesken. Juudan sukukunta sai asuttavaksi vuoristoisen alueen, jonka aivan pohjoinen raja sijaitsi kivenheiton päässä Jerusalemista. Kaupungin nimi oli silloin vielä Jebus ja sijaitsi juuri ja juuri Benjaminin sukukunnan puolella. Tämän alueen nimi oli silloin siis Juuda. 

Muutama sata vuotta myöhemmin 920-luv. eKr. kuningas Salomon jälkeen Israelin kuningaskunta jakaantui kahtia. Pohjoiseen Israeliin ja eteläiseen Juudaan kuningaskuntaan. Juudan kuningaskunta piti sisällään valtakunnan eteläisimmän osan, lähinnä Juudan ja Benjaminin sukukuntien alueet. Juuda oli monessa suhteessa köyhempi kuin pohjoinen naapurinsa Israel, mutta Raamatun historiassa merkittävämpi, koska sen pääkaupunkina säilyi Jerusalem ja hallitsijana Daavidin suku. Jerusaleminkaan merkitys ei perustunut sen mahtavuuteen tai sotilaalliseen vahvuuteen - päinvastoin - vaan siihen, että siellä sijaitsi Salomon rakentama temppeli.

Juudan sukukunnan alueen ja Juudan kuningaskunnan jälkeen alue sai vielä uuden nimen Rooman imperiumin vallattua sen 1. vuosisadalla eKr. Alueesta tuli roomalainen provinssi nimeltä Juudea.

Mielenkiintoinen juttu on sekin, että 1940 luvun lopussa nykyvaltion itsenäistyessä, yhtenä uuden valtion nimiehdokkaana oli nimenomaan Juuda.

Juudean vuoret kohoavat korkeimmillaan Jerusalemin Skopus-vuorella melko tarkalleen 800 metriin. Monille raamatunkääntäjille nuo korkeudet eivät ole vuoria eikä mitään, mutta me suomalaiset varmaan voidaan kutsua niitä ihan vuoriksi. Ne nousevat hieman loivemmin lännestä Välimeren suunnasta, mutta siirryttäessä kohti itää ja Kuollutta merta ne laskevat huomattavasti jyrkemmin. 

Suoraan lännestä Tel Avivin suunnasta ei ole kovin montaa luonnollista reittiä ylös Jerusalemiin. Valtion pääväylä, valtatie no:1 Tel Aviv - Jerusalem, nousee molemmin puolin jyrkkäreunaista laaksoa Babel Wadi'a pitkin. Sen rinteiltä oli arabien helppo tehdä tuhoisia väijytyksiä itsenäisyysodan aikana 1948 kun israelilaiet koittivat autokolonnin murtaa Jerusalemin piiritystä.

Maisemat kohti Jerusalemia tullesa muuttuvat entistä jylhemmiksi ja korkeuserot ovat suuria. Kulkua Jerusalemia lähestyttäessä vaikeuttaa myös kaksi syvää poikittaista laaksoa, Kesalon- ja Sorek-laaksot. Tämä Mevasseretin Raamattukoti (toimisto + vapaaeht. asuntoja) itse asiassa sijaitsee näiden syvien laaksojen välissä Har'el kukkulalla. Hirsitalo-oppilasasuntola Jad Hashmonassa sijaitsee 6-7 km moottoritietä Tel Aviviin päin.

Muistan miten melkoisen tarkkaan neljä vuotta sitten vain parisen viikkoa silloin täällä oltuani kirjoitin blogitekstin, jossa kuvailin tunteikasta ja vaikuttavaa hetkeä lähellä Jerikoa tienvarsikahvilassa. Tänään koin jotain samaa. Siitä kokemuksesta sainkin inspiraation kirjoittaa nimenomaan Juudean vuorista ja näistä maisemista Raamattukodin ympärillä.

Kävin tänään ennen puoltapäivää ensin viemässä ja muutaman tunnin päästä hakemassa Inkerin Shoresh'ista. Hän oli siellä vierailemassa ystäviensä luona. Paikka on vain muutama kilometri Jad Hashmonasta moottoritien toisella puolella melko korkealla kukkulalla. Kun ajelin tietä Shoreshista takaisin päin pysähdyin pikkutien varteen levennykselle, joka on aivan tämän jyrkän Kesalon-laakson reunalla. Aurinko paistoi lämpimästi (15-20 astetta) ja lämmin leuto tuuli puhalteli kevyesti. Maisemat olivat jylhät ja kauniit, kukkuloita ja laaksoja toistensa lomassa, rinteet vihreinä pensaista ja matalista Jerusalemin männyistä ja mutkittelevia hiekkateitä niiden  keskellä... Jopa muutama ensimmäinen mantalipuu kukassa!

Istuin kaikessa rauhassa tien reunassa matalan kivimuurin päällä, katselin Juudean maisemia jonka mäntymetsää ja valkoista kalkkikiveä olen aina rakastanut ja mietiskelin... ja koin voimakkaasti aivan kuin sillon neljä vuotta sitten Jerikon-tien varressa miten kiitollinen ja tyytyväinen saankaan olla. Olla tässä maassa, näissä maisemissa, tälläisessä porukassa tekemässä tälläistä työtä omalla panoksellani!

Otin tietysti muutamia kuvia kuten illemmalla Inkerin kanssa iltakävelylläkin. Tietäen sen itsestäänselvyyden, että jylhät maisemat syvyysvaikutuksineen eivät mitenkään siirry valokuvissa katsojille. Mutta tässä mukana joitain kuvia silti.


Tämän hetken Raamattukodin uutisista kerrottakoon, että muutamat seitsemästä afrikkalaisesta kääntäjästä ovat jo lähteneet kotipaikkakunniltaan joko Nairobiin tai johonkin muualle Israelin suurlähetystöön vastaanottamaan heille jo myönnettyjä viisumeitaan. Kuulostaa yksinkertaiselta mutta jo tähänastisen kovan väännön (Israelin Sisäministeriön kanssa) jälkeen tuntuu vielä tarvittavan monta sähköpostia, faksia ja puhelinsoittoa viisumeista, yliopistodokumenteista, vakuutuksista ja lentolipuista ym. ennenkuin kaverit istuvat lentokoneessa matkalla tänne. Ja ensimmäiset oppitunnit pitäisi alkaa Jerusalemin yliopistolla jo ensi tiistaina 19. pv.! Eli jännittäväksi ja tarkalle menee - jälleen kerran! Ja sitähän tämä on aina ollut jo koko 20 vuotta. Ehkä tämä hektisessä menossa mukana oleminen on myös osa sitä nautintoa ja tyytyväisyyttä... Onhan tämä mielenkiintoista ja jännää vaikka välillä painetta pukkaakin. Seuraavassa tekstissä varmaan selviää miten tästä kaikesta selvittiinkään.


Mevasseretin kodin pihapiiristä otettu kuva

Kuva Mevasseretin kotia vastapäiseltä Kastel-kukkulalta.
Koti ympyröity punaisella.
Tuo valkoinen EI ole lunta vaan vaaleaa kalkkikiveä :)


Shoreshin tien varrelta..


Samaiselta pysähdyspaikalta Jerusalemin suuntaan päin.
Vieressä syvä Kesalon-laakso.


Valtatie no:1 kohti Babel Wadia ja Tel Avivia.


Lähellä Jad Hashmonaa Abu Gosh'in vieressä Kirjat Jearim.
Sen korkeimmalla kukulalla sijaitsevan Notra Damen Liitonarkin
luostarin kirkkon katolla oleva neitsyt Marian patsas erottuu juuri ja juuri.


Juudean kukkuloita Mevasseretissa illan hämärtyessä.


Lähes auringon laskun aikaan.
Kuun sirpin huomaavat kaikki mutta kuka huomaa Inkerin..?

keskiviikko 6. tammikuuta 2016

Tammikuun alku 2016..





Tammikuun alku vuonna 2016 ... noin neljä vuotta sen jälkeen kun ensimmäisen kerran menin Raamatunkääntäjien Kodille Israeliin lähelle Jerusalemia...

Noin kolme ja puoli vuotta on myös jo kulunut siitä, kun viimeksi tätä blogiani kirjoitin. Mennessäni en tiennyt juurikaan mitään koko paikasta ja puoli vuotta myöhemmin viimeisessä kirjoituksessani kuvailin miten suuren vaikutuksen siellä vietetty aika minuun tekikään. Paikasta tuli minulle sananmukaisesti koti. Mitä kaikkea sen kevään 2012 seurauksena olen saanutkaan kokea ja mitä kaikkea siitä on seurannut, siitä seuraavassa. Ts. pieni historiikki ajalta kesäkuu 2012 - tammikuun alku 2016.

Olen saanut käydä Raamattukodilla useita kertoja tänä aikana. Yleensä aina vapaaehtoiskuskina opiskelijoille heidän maata kierrellessään. Käynnit ovat olleet aina noin 2 - 4 viikon pituisia.
Näillä lyhyillä yleensä kääntäjäkonsulttien kursseilla on ollut opiskelijoita mm. Venäjältä, Itä-Aasiasta, USAsta ja monista Afrikan maista. Heidän kanssaan matkaaminen on ollut aivan fantastinen kokemus! 

Kaikista niistä rikkaista kokemuksista ainakin sen verran uskoimme oppineemme sekä rutinoituneemme maassa liikumiseen, että viime syksynä Raamattukodin toimistossa työskentelevän Inkerin kanssa rohkenimme vetää ja opastaa viikon Israelin-matkan. Majapaikkamme oli Raamattukodin tilat Mevaseretissa. Mukanaolijat pääosin Turun seudulta kotoisin olevia ystäviämme, pastoreita ja muusikoita ja lisäksi erityisenä ilonaiheenani myös tyttäreni Vantaalta.

Olen myös saanut olla monissa tilaisuuksissa sekä tilanteissa kertomassa ja näyttämässä kuvia Raamattukodista ja sen työstä. On saatu järjestää tilaisuuksia Turun seudulla, oltu autokuskina Mirjan Ja Halvorin Suomen-kiertueilla ja hytisty kylmässä Keuruun Juhannuskonferensissa esittelypäydän vieressä...

Tietysti se suurin yksittäinen asia joka tapahtui elämässäni tuon kevään 2012 aikana on - Inkeri!
Työskentelimme omissa hommissamme siellä koko sen kevään. Vasta aivan toukokuun lopussa, viikkoa ennen Inkerin Suomeen lähtöä (ja itse lähdin pari viikkoa sen jälkeen), "huomasimme" toisemme "sillä silmällä". Seuraavan vuoden tammikuussa menimme kihloihin ja saman vuoden lopussa tapaninpäivän jälkeisenä päivänä 2013 vietimme häitä Joensuussa. Ts. aivan äskettäin oli kaksivuotishääpäivämme.

Kaikki matkat Raamattukodille on sen jälkeen tietysti tehty yhdessä. Yhtä lukuunottamatta. Se taas johtui siitä, että kun Inkerille ruvettiin hakemaan työviisumia Israeliin (vaikka vapaaehtoistyötä tekeekin) niin se osoittautui huomattavasti luultua pitkäaikaisemmaksi ja vaikeammaksi prosessiksi. Lievästi sanottuna...! Lopulta sekin tuli ja viimeisen yli vuoden ajan onkin Inkeri ollut siellä useamman kuukauden syksyllä sekä keväällä eli suurimman osan vuotta. Kesäkuukausien Suomessa vietetty aika on häneltä pääosin mennyt edes pienen vuotuisen tilipussin hankkimiseen. Se taas on tapahtunut Joensuussa, kotipaikkakunnallaan, jossa hän parhaiten pastorin ammattiaan vastaavia kesätöitä saa.

Niinpä tälläiseen kaukosuhteeseen kyllästyneinä teimme päätöksen, että anoin työnantajaltani - kuten neljä vuotta aiemminkin - palkatonta puolen vuoden vapaata. Sain sen ja löysin jälleen hyvät vuokralaiset talooni ja nyt loppiaisen jälkeisenä viikonloppuna on tarkoitus yhdessä lentää Israeliin kevätlukukaudeksi Raamattukodille.

Työkuvani kaiken todennäköisyyden mukaan on kutakuinkin sama kuin edellisilläkin kerroilla. Niinpä ainakin suunnitelmissani on aina silloin tällöin kirjoitella tarinioita ja tapahtumia Raamattukodin elämästä ja arjesta, retkistä ja mahdollisesti, inspiraation sattuessa, muistakin siellä ympärillä tapahtuvista asioista. Jää sitten nähtäväksi... :)

Tässä linkki Raamatunkääntäjien Kodin nettisivulle, jonne tulevat mm. kaikki sähköiset ystäväkirjeet.

Lopuksi kuvasaldoa elämästä sitten kesän 2012.
Kuvat ovat kutakuinkin aikajärjestyksessä mutta aihepiiriltään sekalaisia..
PS: Seuraavissa blogiteksteissä on sitten vähemmän henkilökohtaista ja enemmän Israelin asioita.




Jom Kippur, päivä jolloin koko Israel pysähtyy.
Venäläisten konsulttien kanssa aina muuten aivan erityisen vilkkaalla
 Jerusalem - Tel Aviv -moottoritiellä.



Joensuulainen Tikva -kuoro.
Yad Hashmonan Raamatullisen Puutarhan
synagogan raunioilla.


Sama joukko ja sama paikka.
Ayelet Jadista kertoo muinaisesta puimatantereesta.


Nasaret Village Galileassa



Kesällä Joensuussa Pielisjoki-risteilyllä.


Inkerin lapsuuden kotikonnuilla.
Hammasjärven rannalla saunamökin laiturilla.
Silloista Pyhäselkää, nykyisin Joensuuta.


Välittömien pohjoiskarjalaisten kanssa Joensuun torilla
syntyy helposti uusia tuttavuuksia.

Välillä taas poikettiin Israelissa ja käytiin konsulttikurssilaisten
kanssa Banjaksessa eli Filippoksen Kesareassa Jordan-joen alkulähteillä.

Joulun odotusta Joensuussa..



Joensuun kirkko 27.12.2013

Hääjuhla Inkerin kotona Joensuun Kesäheinässä.




Juhannuksena Keuruun Kesäkonferenssissa.
Mukana muitakin tuttuja kuten mm. Maarit, Mirja ja Seija.


Inkeri touhuilee Turun kodin puutarhassa Raunistulassa.

Raamattukodin 2012 kurssilainen Abdou Maiga Malista
kävi Suomen kiertueellaan myös Turussa.


Turun Tuomasmessun sivualttari (esittelypöytä)
Mikaelin kirkossa.


Tämmöinenkin järkättiin parin muun 70-luvun kibutsnikin kanssa
(vaikkei Raamattukotiin liitykään).
Viime vuosikymmenten kibutsivapaaehtoisten kokoontuminen Lahdessa.

 Raamattukodin järjestämä juhla Inkerille ja Laurille toissasyksynä.
Viisumin saanti alkoi olla varmaa.
... tai ainakin niin luultiin ... ja vuoden lopussa se tulikin.


Kolmen viikon kääntäjäkurssi Itä-Aasiasta
eteläkorealaisen tri Kimin opastamana.

Ja seuraavassa kuvassa heidän kanssaan ruokapöydässä..





The Biblical Museum of Natural History, Beit Shemesh
(3,5m boa)



Viime vuoden kääntäjien kanssa Negevin autiomaassa.


Raamatunkääntäjien Kodin 20v.-juhla Jerusalemin
Heprealaisella Yliopistolla maaliskuun lopussa 2015.


...ja  Hirsikodin alakerta valmiina illan jatkojuhliin

Mirja ja upean juhlakakun tekijä Maru leikkaamassa ekaa siivua.
Lauri näkyy pesevän vessanpönttöjä taustalla...

Kuvia lokakuun 2015 Inkerin kanssa Raamattukodin opintomatkojen pohjalta suunnittelemaltamme ja vetämältämme matkalta:


Lammaspaimentamisen opettelua Neot Kedumimissa

Ylimmäinen papisto + Toorakäärö

Kovaa selittämistä tien päällä..

Inkeri lukee kuningas Saulin tarinaa Gilboan vuorella
eteläisessä Galileassa.

Puro Ela-laaksossa, josta Daavid otti kivet linkoonsa
Goljatia vastaan.
"Goljatin keihäs oli niinkuin kangaspuiden tukki" (1 Sam.17:7)


Nymanit Vivamosta poikkeamassa Hirsikodilla samaan aikaan.
Selvästikin suunnittelevat jotain...

Ir Ovot, raamatullinen Tamar, keskellä autiomaata
Kuolleesta Merestä etelään.
Muurissa noin 3000 vuotta vanha israelilainen porttirakennelma,
mahdollisesti Salomon rakentama.

Palava pensas autiomaassa..