Toinen viikko tuli täyteen ja monenlaista touhua on ollut. Ja myös säätä on ollut monenlaista. Parhaimmillaan noin 18 plusastetta, mutta aivan näinä päivinä tapahtui käänne huonompaan. Tai riippuu tietysti kenen kannalta katsoo. Maalle vesi on hyväksi, matkailijat eivät sitä tietenkään niin kaipaa. Jos voisi itse säät ja ilmat säätää, niin sataisi sitten edes öisin, jos kerran on pakko sataa, ja päivällä voisi paistaa aurinko lämpimästi.
 |
| Ohutta yläpilveä ja utua |
Monet täkäläiset kuullesssaan että olen Suomesta, luulevat tämän kelin olevan meille ihan ok. Onhan Suomessa talvella vielä paljon kylmempääkin. Väärä luulo! Ainakin minun kohdalla. Tälle alkavalle viikolle on ennustettu melkoisen koleaa. Lunta, ainakin vähän, maan keskiosien vuorilla, mahdollisesti myös täällä Jerusalemissa. Tällä hetkellä +3 eikä välttämättä mitenkään lämpimämpään päin olla menossa. Öisin käydään nollan paikkeilla. Tämä kaikki höystettynä paikoin myrskyisällä tuulella ja sateella... Ei todellakaan minun mielikelini! Ilma on raaka ja jännää sinänsä, että erityisesti saa palella sisällä! Paksut kiviseinät ja lattiat sitovat tehokkaasti kylmää - ihan niinkuin kesällä sitten lämpöä - ja ikkunoiden sekä ovien tiivistykset eivät ole lähimainkaan Suomen tasoa. Mutta eihän tätä välttämättä yhteen putkeen kovin kauaa kestä ja muutamien viikkojen kuluttua kevät alkaa päästä voitolle joka tapauksessa.
Mutta jos kelit minulle suomalaiselle tuntuu hyiseviltä, niin entäs sitten nämä afrikkalaiset opiskelijamme! He tulivat tänne suoraan Afrikan lämmöstä ja joillakin lentokentältä heitä hakiessa oli paitana vain lyhythihainen kauluspaita päällä. Joten koitan olla valittamatta omaa palelemistani...
Nyt kuitenkin lopulta monien vaiheiden ja monen lentokentällä vietetyn aamuyön jälkeen (joista pari oli lisäksi turhia) saimme kaikki seitsemän opiskelijaa paikalle. Samalla siis myös oli aloitettava lämpimien vaatteiden metsästys. Onneksi Kodilla oli jonkun verran joskus joidenkin lahjoittamia tai tänne tarkoituksella jättämiä kamppeita. Osa suht siistejä ja lämpimiäkin. Aika riemukkaan näköisiä "yhdistelmäpukuja" saivatkin niistä aikaan. Erityisesti kadulla ihailunsekaista huomiota herättää muutaman tyylikäs lippalakin ja pipon yhdistelmä. Perjantaina lähdimme kuitenkin lisäksi kaupungille shoppailemaan. Juutalaisen puolen eli läntisen Jerusalemin Mehanei Yehuda-torin perjantain eli sapattiin valmistautumisen ruuhka oli varmaan heille kokemus sinänsä. Lisäksi sen edullisista pikkumyymälöistä löytyi sopivia villasormikkaita, kaulaliinoja ja lämpimiä verkkahousuja. Päälle päätteeksi välipalaksi söimme Israelin "kansallisruokaa": pitaleipää + falafeliä.
 |
| Jaffakadun varrella verkkarikaupoilla |
 |
| Lippis + pipo... mikä ettei. |
 |
Kuskikin harkitsi uutta työasua.
Mutta vain harkitsi. |
 |
| Mahanei Yehuda -torin ruuhkaa |
 |
| Pitaa + falafelia :) |
Illalla olikin sitten opiskelijaporukan ensimmäinen sapattiateria. Argentiinalaisten vapaaehtoistemme, Marcellon & vaimonsa Anan, perunamuussi ja kalapiirakka ei jättänyt ketään tyytymättömäksi! Mirja ja Halvorkin muilta perhekiireiltään pääsivät näkemään opiskelijat nyt ensimmäisen kerran. Paitsi siis niitä kahta jotka saapuivat vasta seuraavana yönä.
 |
Sapattiaterialla sapatin alkaessa, ts. perjantai-iltana
auringon laskettua |
Samana yönä saapui myös Heikkisen Ari valtavan 30-kiloisen kassinsa kanssa. Piti kuulemma itse neuloa se melkein 1,5-metrinen kassi, koska edes jääkiekkokassiin eivät olisi mahtuneet ne äänentoistolaitteet kaiuttimineen jotka hän suomalaisten lahjana Kodille toi ja jotka seuraavana iltana hänen itsensä ja Inkerin kanssa Hirsikodin kalliokappeliin asennettiin. Lahja saatiin pidettyä salaisuutena Mirjalle ja Halvorille. Kun heidät vietiin kappeliin Inkerin ja Arin laulun kirjaimellisesti raikuessa, oli heidän hämmästynyt ja kiitollinen ilmeensä näkemisen arvoinen. Pikku spontaanit puheenvuorot mikkiin ja lopuksi varsinainen laitteiden sisäänajo afrikkalaisten ranskankielisellä lauluesityksellä.
 |
Uudet korkeatasoiset äänentoistolaitteet kalliokappelissa.
Mirja ja Heikkisen Ari etupenkissä.
|
 |
Ryhmä perinteisesti esittäytymässä Narkiskadulla, Mirjan
ja Halvorin kotiseurakunnassa. |
Nyt kun kaikki opiskelijat ovat saapuneet, päästään viimein normaaliin rutiiniin. Ainakin heidän päivärytmin ja opiskelunsa osalta. Ja minulla ei enää jatkuvaa lentokentälle ramppaamista vaan päivittäiset reissut Skopus-vuorelle Jerusalemin Heprealaiselle yliopistolle. Ensimmäisen kuukauden he käyvät täällä neljänä päivänä viikossa nykyheprean oppitunnilla. Ulpanissa niinkuin Israelissa käyneet tietävät. Välillä jään viettämään tänne aikaa itsekin ja nytkin kirjoittelen tätä yliopiston kirjastossa.
 |
Viime viikolla ensimmäistä kertaa lähdössä
yliopistolle |
 |
Yliopistoalueen argeologiaa esittelevän rakennuksen kivijalkaan
muurattu kivi on peräisin Jerusalemin muurista
2000 vuoden takaa.
|
 |
Tämän hetken vapaaehtoisemme:
vas. Ana, Marcello, Lauri, Inkeri ja Ellen |
Seitsemän hengen kääntäjäryhmä on kotoisin seuraavista Afrikan maista: neljä Kongon Demokraattisesta Tasavallasta, yksi Norsunluurannikon Tasavallasta, yksi Burkina Fasosta ja yksi Keski-Afrikan Tasavallasta. Tästä se sitten lähtee...
PS: Näin hienon kuvan ottivat viime keväänä viime vuoden opiskelijoista:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti