Sataf - muinainen maatalouskylä

Aivan muutama kilometri Mevasseretin vanhalta Raamattukodilta jyrkillä Eitan-vuoren rinteillä on Sataf -niminen luonnonpuisto. Ihminen on asunut siellä jo 6.ooo vuotta sitten, mutta asumisen ja maatalouden jälkiä löytyy erityisesti 2.000 eKr jälkeiseltä ajalta. Ts. Vanhan Testamentin ajalta ja sen jälkeen. Rinteitä katsellessa saa erityisen hyvän kuvan siitä millaista maatalouden harjoittaminen oli jyrkillä Juudan vuorilla. Kivimuurein pengerretyt kivikkoiset peltosarat olivat vain muutaman metrin levyisiä ja muurien reunustamat tiet kiemurtelivat rinteillä peltojen lomitse. Tietyille paikoille on rakennettu viinitarhan vartijoiden torneja. "Pelloilla" viljeltiin vehnää ja ohraa (rikkaat söi vehnää, köyhät ohraa) ja seassa oli viinitarjoja, oliivipuita, viikunoita ja granaattiomenapuita. Rinteeseen on nyttemmin mm. rakennettu malliviinitarha, johon on istutettu kaikki 26 Israelin maan tunnettua viinilajiketta. Kaivoja ei ollut ja kaikki kastelu suoritettiin säilöön kerätyllä sadevedellä. Vuoren toisella rinteellä on kuitenkin kaksi lähdettä. Ein Sataf ja Ein Bikura virtaavat jyrkkää rinnettä alas Sorek-laaksoon. Lähteet eivät ole erityisen suuria, mutta niiden vesi on käytetty tehokkaasti hyväksi ja kanavat alas pelloille ovat huolella suunniteltu ja rakennettu. Jotkut jerusalemilaiset kasvattavat näin kastelluilla vihannesmaillaan kasviksia siirtolapuutarhamaiseen tyyliin.

Yleiskuva itärinteestä. Vanhan asutuksen raunioita + puiden
keskellä lähde ja sen alapuolella ryytimaa

Yleiskuvaa vastakkaiselta rinteeltä. Kapeita pengerrettyjä
peltosarkoja karussa ja kivikkoisessa maassa. Oliivipuita seassa.

Vastapäisellä rinteellä Hadassan sairaala

Kivimuurein reunustettuja sik-sak-teitä jyrkissä rinteissä

Kallion sisältä lähteestä virtaava vesi...

... joka laskee isoon altaseen...

...josta se johdetaan...

... reheville vihannesmaille

Öljypuu

Granaattiomena tulollansa..

Viikuna

Sabra. Kaktus jonka pinnalta piikikäs mutta sisältä herkullinen
hedelmä on maassasyntyneen israelilaisen vertauskuva..

Sabra ja pakana

1800-luvulla aina Israelin itsenäistymiseen asti rinteessä oli arabikylä jonka asukasluku nousi parhaimmillaan yli neljään sataan. Itsenäisyyssodan jälkeen, alueen jäätyä Israelin puolelle ja arabien paettua, toimi rinne laskuvarjojääkärien harjoitusalueena. 1980-luvun puolivälissä Juutalaisten Kansallisrahasto otti alueen haltuunsa ja entisöi sen nykyiseen muotoonsa. Puistoon ei ole pääsymaksua ja sapattisin ja muina vapaapäivinä  iso parkkipaikka onkin tupaten täynnä. Mutta vain parkkipaikka, sillä itse puisto on iso - n. 100 hehtaaria - ja sinne kyllä mahtuu väkeä. Polkuja (ja portaita!) on kilometritolkulla mm. koko alueen ympäri kulkeva muutaman kilometrin lenkki. Arkipäivisin alueella ja varsinkin sen lähteillä vierailee paljon meluisia koululais- ja päiväkotiryhmiä. Meidän kääntäjät käyvät täällä myös opastetuilla kierroksilla perehtymässä kasveihin ja luontoon yleensä. Mäen päällä olevan ravintolan terassilta on upeat näkymät laakson yli Jerusalemiin ja sen lounaisimmat kaupunginosat ovatkin jo aivan lähellä. Mm. Hadassan sairaala on aivan vastapäisellä rinteellä. Sataf on loistopaikka yhdistää historia, kaunis luonto ja kuntoilu!