Kolme merta + sekalaista

Alkaakohan aiheet loppumaan kun pitää noin hölmöjä otsikoita ruveta keksimään... No, ei todellakaan lopu, mutta laitan tähän nyt kuvia sekä juttuja viime viikolta sekalaiseen sillisalaatti-tyyliin. Aloitetaan lopusta, eli eilen (sunnuntaina) olimme kevään viimeisellä opintoretkellä prof. Rafin kanssa. Kohteena Samaria ja tarkemmin Shilo, Gerissimin vuori sekä sen viereinen korkeampi kukkula. Ajelimme siis palestiinalaisalueella joka on jaettu kolmeen kategoriaan. Alue A, B ja C. Alue "A" on kokonaan palestiinalaisten hallinnassa tarkoittaen esim. siviilihallintoa, kunnallispolitiikkaa ja poliisivoimia. Sotilaallisesti Israel tietysti hallitsee kaikkia kolmea, kunnes (mahd. joskus) päästään neuvotteluissa muuhun tulokseen. Alueelle "A" israelilaisilla ei ole lupa mennä. Näitä alueita ovat mm. Jeriko, Ramallah, Nablus ja esim. Beetlehem. Siksi ne myös on jätetty retkiohjelmastamme pois, koska Rafi ei sinne saa mennä. Alue "B" tarkoittaa israelilaisten ja palestiinalaisten yhteishallintoa ja alue "C" on kokonan israelilaisten hallinnassa. Tänään siis liikuimme alueilla B ja C. Maasto Jerusalemin pohjoispuolella ns. Länsirannalla (israelilaisittain Samariassa) on samantapaista kuin Juudan vuorillakin paitsi karumpaa. Tyhjiä kivisiä kukkuloita on paljon, vuoret ovat korkeampia kuin Jerusalemissa päin, mutta laaksot puolestaan leveämpiä. Ei sellaisia kuin Jerusalemin seudulla, jossa laaksot ovat pohjalta teräviä ja jyrkkäreunaisia. Täällä laaksoissa on usein isojakin viljelysmaita. Jotkut kylät ovat rähjäisiä eikä kyse selvästikään ole rahan puutteesta vaan välinpitämätömyydestä. Seassa on oikeinkin rikkaan näköisiä taloja.

Shilo oli reilut 3.000 vuotta sitten merkittävä paikka israelilaisille. Jerusalem ei ollut vielä muodostunut maan hengelliseksi keskukseksi ja siksi koko erämaavaelluksen ajan mukana kulkenut Ilmestysmaja olikin Shilossa vuosikymmeniä ja sieltäkin kaiken huipuksi filistealaiset kerran varastivat sen. Vasta myöhemmin kuningas Daavid toi sen Jerusalemiin. Shilossa on tehty ja tehdään argeologisia kaivauksia ja yksi Lähi-Idän paradokseja on esim. että entisajan juutalaisten pyhiä paikkoja on etsimässä ja kaivamassa - palestiinalaiset! Samoin he ovat rakennusmiehinä niissä heidän itsensä tuomitsemissa juutalaisten asutuskeskuksissa Länsirannalla. Työ kuin työ kelpaa, varsinkin kun kymmenisen vuotta sitten olleen ns. toisen intifadan (kansannousun) jälkeen heidän  vapaa liikkuminen ja sen mukana työt Israelin puolella loppuivat. Pahasti sahasivat pommikampanjallaan omaa oksaansa - mun mielestä - vaikka maailman media niin innolla seurasikin sitä silloista kivien heittelyä.. Vieressä olevan nykyisen Shilon synagooga on erikoisen hieno. Sen ulkomuoto ja sisällä olevat mm. opetuskoroke, tekstinlukupulpetti ja Tooran säilytyskaappi ovat Ilmastysmajan kalusteiden mallisia.

Arabimiehet kaivelemassa vanhoja..

Shilon synagooga. Uhrialttarin mallinen opetuskoroke.

Liiton arkkia ja sen kantokorentoja mukaileva Tooran
säilytyskaappi.

Shilosta jatkoimme vähän matkaa Gerissimin vuorelle. Se on paikka jossa noin puolet (reilusti alle 1.000) samarialaisesta asuu. Toinen puoli asuu Holonissa Tel Avivin lähellä. Olin juuri puolitoista viikkoa sitten  katsomassa samarialaisten kuuluisaa vuotuista pääsiäisen viettoa, jossa he taurastavat ja uhraavat noin 50 lammasta. He pitävät itseään ainoina oikeina israelilaisina, Joosefin ja Leevin sukukuntien jälkeläisinä. Tosiasiassa he luultavimmin ovat assyyrialaisten valloituksesta selvinneiden ja maahanjääneiden sekä sinne nyk. Irakin alueelta pakkosiirrettyjen asukkaiden jälkeläisiä. Oppaamme Cohen Gerissimin museossa piti kaikesta huolimatta erittäin mielenkiintoisen esityksen samarialaisten elämästä ja uskosta. He uskovat että Gerissimin vuori on se oikea Moorian vuori jossa Aabrahamin oli määrä uhrata poikansa ja jossa juutalaisten temppeli sijaitsi. Eikä Jerusalem. He myös uskovat ettei temppelin puuttuminen ole este pääsiäislampaiden uhraamiselle.

Samarialainen pappi Cohen kertoo israelilaisten reitistä
Egyptistä Luvattuun maahan.

Kuvia samarialaisten pääsiäislampaiden uhraamisesta.
Paikalle ahtautui tuhat - kaksi tuhatta katsojaa ympäri Israelia..

Ylimmäinen papisto

Nablusin kaupunki ylhäältä Gerissimin vuorelta

Gerissimiltä lähdettiin muutamia kilometrejä itään Itamar -asutuksen läpi pitkin kapeita teitä aina vaan ylöspäin kunnes tultiin paikalle jonka tienviitassa luki "Three seas" eli Kolme merta. Jos ilma olisi ollut kirkas - jota se ei ollut - olisi tältä tänään hirvittävän tuuliselta huipulta voinut nähdä sekä Kuolleen Meren, Gennesaretin järven (hepr. meri sekin) ja myös Välimeren.

Voileipätauko

"Kolme merta" -näköalapaikka.
Mitään emme nähneet sään vuoksi. Mitään emme myöskään
opastuksesta kuulleet ulvovan tuulen vuoksi, joka meinasi viedä
meidät mennessään..

Menneenä viikonloppuna otin pari päivää vapaata ja lähdin ystäväpariskunnan luo lähelle Netaniaa. Tässä vielä muutama kuva postikortinkauniista Välimeren rannasta. Ja jokunen muukin kuva täkäläisestä juhlasta ja arjesta.

Netanian rantaa

Auringonlasku Netanian yli Välimereen

Vanhoja muistelemassa Ma'ale HaHamishan kibutsilla.
Kibutsnikki Rafin kanssa poseeraamassa kauniissa
maisemissa - navetan takana!

Uusi vapaaehtoinen Suomesta ,Elina, tuli juuri oikeaan aikaan!
Tämän kaikki hommat hallitseva asiantuntemus oli kullan arvoista
nyt kun lähes joka toisen kone oli viruksia pullollaan..

Mirja, Halvor + tulkki esittelemässä Raamattukodin
kalliokappelia n. 60 hongkongilaiselle vieraalle

Daniel kävi esittelemässä löytämänsä (ja tappamansa) kyyn,
Jerusalemin alueen ainoan myrkyllisen käärmeen.

Malik siunaamassa ja murtamassa sapattileipää

Emil kertoo perheestään ja työstään Togossa
sapattiaterian jälkeen