keskiviikko 13. tammikuuta 2016

Juudean vuoret









Muutama päivä on kulunut maassa. Tarkemmin sanottuna Juudean kukkuloilla. Sana Juuda on historian kuluessa merkinnyt useaa eri asiaa. Kun israelilaiset tulivat Egyptin exoduksen jälkeen maahan Joosuan johdolla (n. 1300-1200eKr.), jakoi hän maan Israelin sukukuntien kesken. Juudan sukukunta sai asuttavaksi vuoristoisen alueen, jonka aivan pohjoinen raja sijaitsi kivenheiton päässä Jerusalemista. Kaupungin nimi oli silloin vielä Jebus ja sijaitsi juuri ja juuri Benjaminin sukukunnan puolella. Tämän alueen nimi oli silloin siis Juuda. 

Muutama sata vuotta myöhemmin 920-luv. eKr. kuningas Salomon jälkeen Israelin kuningaskunta jakaantui kahtia. Pohjoiseen Israeliin ja eteläiseen Juudaan kuningaskuntaan. Juudan kuningaskunta piti sisällään valtakunnan eteläisimmän osan, lähinnä Juudan ja Benjaminin sukukuntien alueet. Juuda oli monessa suhteessa köyhempi kuin pohjoinen naapurinsa Israel, mutta Raamatun historiassa merkittävämpi, koska sen pääkaupunkina säilyi Jerusalem ja hallitsijana Daavidin suku. Jerusaleminkaan merkitys ei perustunut sen mahtavuuteen tai sotilaalliseen vahvuuteen - päinvastoin - vaan siihen, että siellä sijaitsi Salomon rakentama temppeli.

Juudan sukukunnan alueen ja Juudan kuningaskunnan jälkeen alue sai vielä uuden nimen Rooman imperiumin vallattua sen 1. vuosisadalla eKr. Alueesta tuli roomalainen provinssi nimeltä Juudea.

Mielenkiintoinen juttu on sekin, että 1940 luvun lopussa nykyvaltion itsenäistyessä, yhtenä uuden valtion nimiehdokkaana oli nimenomaan Juuda.

Juudean vuoret kohoavat korkeimmillaan Jerusalemin Skopus-vuorella melko tarkalleen 800 metriin. Monille raamatunkääntäjille nuo korkeudet eivät ole vuoria eikä mitään, mutta me suomalaiset varmaan voidaan kutsua niitä ihan vuoriksi. Ne nousevat hieman loivemmin lännestä Välimeren suunnasta, mutta siirryttäessä kohti itää ja Kuollutta merta ne laskevat huomattavasti jyrkemmin. 

Suoraan lännestä Tel Avivin suunnasta ei ole kovin montaa luonnollista reittiä ylös Jerusalemiin. Valtion pääväylä, valtatie no:1 Tel Aviv - Jerusalem, nousee molemmin puolin jyrkkäreunaista laaksoa Babel Wadi'a pitkin. Sen rinteiltä oli arabien helppo tehdä tuhoisia väijytyksiä itsenäisyysodan aikana 1948 kun israelilaiet koittivat autokolonnin murtaa Jerusalemin piiritystä.

Maisemat kohti Jerusalemia tullesa muuttuvat entistä jylhemmiksi ja korkeuserot ovat suuria. Kulkua Jerusalemia lähestyttäessä vaikeuttaa myös kaksi syvää poikittaista laaksoa, Kesalon- ja Sorek-laaksot. Tämä Mevasseretin Raamattukoti (toimisto + vapaaeht. asuntoja) itse asiassa sijaitsee näiden syvien laaksojen välissä Har'el kukkulalla. Hirsitalo-oppilasasuntola Jad Hashmonassa sijaitsee 6-7 km moottoritietä Tel Aviviin päin.

Muistan miten melkoisen tarkkaan neljä vuotta sitten vain parisen viikkoa silloin täällä oltuani kirjoitin blogitekstin, jossa kuvailin tunteikasta ja vaikuttavaa hetkeä lähellä Jerikoa tienvarsikahvilassa. Tänään koin jotain samaa. Siitä kokemuksesta sainkin inspiraation kirjoittaa nimenomaan Juudean vuorista ja näistä maisemista Raamattukodin ympärillä.

Kävin tänään ennen puoltapäivää ensin viemässä ja muutaman tunnin päästä hakemassa Inkerin Shoresh'ista. Hän oli siellä vierailemassa ystäviensä luona. Paikka on vain muutama kilometri Jad Hashmonasta moottoritien toisella puolella melko korkealla kukkulalla. Kun ajelin tietä Shoreshista takaisin päin pysähdyin pikkutien varteen levennykselle, joka on aivan tämän jyrkän Kesalon-laakson reunalla. Aurinko paistoi lämpimästi (15-20 astetta) ja lämmin leuto tuuli puhalteli kevyesti. Maisemat olivat jylhät ja kauniit, kukkuloita ja laaksoja toistensa lomassa, rinteet vihreinä pensaista ja matalista Jerusalemin männyistä ja mutkittelevia hiekkateitä niiden  keskellä... Jopa muutama ensimmäinen mantalipuu kukassa!

Istuin kaikessa rauhassa tien reunassa matalan kivimuurin päällä, katselin Juudean maisemia jonka mäntymetsää ja valkoista kalkkikiveä olen aina rakastanut ja mietiskelin... ja koin voimakkaasti aivan kuin sillon neljä vuotta sitten Jerikon-tien varressa miten kiitollinen ja tyytyväinen saankaan olla. Olla tässä maassa, näissä maisemissa, tälläisessä porukassa tekemässä tälläistä työtä omalla panoksellani!

Otin tietysti muutamia kuvia kuten illemmalla Inkerin kanssa iltakävelylläkin. Tietäen sen itsestäänselvyyden, että jylhät maisemat syvyysvaikutuksineen eivät mitenkään siirry valokuvissa katsojille. Mutta tässä mukana joitain kuvia silti.


Tämän hetken Raamattukodin uutisista kerrottakoon, että muutamat seitsemästä afrikkalaisesta kääntäjästä ovat jo lähteneet kotipaikkakunniltaan joko Nairobiin tai johonkin muualle Israelin suurlähetystöön vastaanottamaan heille jo myönnettyjä viisumeitaan. Kuulostaa yksinkertaiselta mutta jo tähänastisen kovan väännön (Israelin Sisäministeriön kanssa) jälkeen tuntuu vielä tarvittavan monta sähköpostia, faksia ja puhelinsoittoa viisumeista, yliopistodokumenteista, vakuutuksista ja lentolipuista ym. ennenkuin kaverit istuvat lentokoneessa matkalla tänne. Ja ensimmäiset oppitunnit pitäisi alkaa Jerusalemin yliopistolla jo ensi tiistaina 19. pv.! Eli jännittäväksi ja tarkalle menee - jälleen kerran! Ja sitähän tämä on aina ollut jo koko 20 vuotta. Ehkä tämä hektisessä menossa mukana oleminen on myös osa sitä nautintoa ja tyytyväisyyttä... Onhan tämä mielenkiintoista ja jännää vaikka välillä painetta pukkaakin. Seuraavassa tekstissä varmaan selviää miten tästä kaikesta selvittiinkään.


Mevasseretin kodin pihapiiristä otettu kuva

Kuva Mevasseretin kotia vastapäiseltä Kastel-kukkulalta.
Koti ympyröity punaisella.
Tuo valkoinen EI ole lunta vaan vaaleaa kalkkikiveä :)


Shoreshin tien varrelta..


Samaiselta pysähdyspaikalta Jerusalemin suuntaan päin.
Vieressä syvä Kesalon-laakso.


Valtatie no:1 kohti Babel Wadia ja Tel Avivia.


Lähellä Jad Hashmonaa Abu Gosh'in vieressä Kirjat Jearim.
Sen korkeimmalla kukulalla sijaitsevan Notra Damen Liitonarkin
luostarin kirkkon katolla oleva neitsyt Marian patsas erottuu juuri ja juuri.


Juudean kukkuloita Mevasseretissa illan hämärtyessä.


Lähes auringon laskun aikaan.
Kuun sirpin huomaavat kaikki mutta kuka huomaa Inkerin..?

1 kommentti:

  1. Tuli ikävä noita maisemia! Nauttikaa olostanne. Kohta tulen perässä :)

    VastaaPoista