lauantai 31. maaliskuuta 2012

Pehmeä lasku - HAH!



No niin, viimeisen parin viikon aikana on tapahtunut kaikenlaista. Isoimpana juttuna itselleni tietysti käynti Suomessa. Lähdin täältä noin viikko sitten perjantaina aamuyöstä, laskeuduin Prahaan aamulla yhdeksän jälkeen ja vietin aivan mahdottoman upean päivän Prahan keskustassa. Kaupungin vanha keskusta ja erityisesti sen kuuluisa juutalaiskortteli Josefov oli turistien kansoittama. Sää oli keväisen lämmin ja aurinkoinen ja nautin valtavasti puolen päivän kävelystäni kaupungilla. Illaksi ajelin metrolla + bussilla takaisin kentälle ja illalla myöhään olinkin jo Helsingissä. Tarkemmin sanottuna Kirkkonummen Masalassa, siellä missä kuukauden vanha pojan poikani siis asuu. Alkuviikosta käväisin Turussa vaihtamassa vaatekerrastoni astetta kevyempään, tiistai-iltapäivällä lähti koneeni jo takaisin kohti Israelia, Istanbulin kautta.

Laitan tähän alkuun kuitenkin ensin muutaman kuvan viimeiseltä viikolta ennen Suomen matkaani. Kävimme opiskelijoiden kanssa Neot Kedumim'issa, The Biblical Landscape Reserve. Se on eräänlainen raamatullinen kasvitieteellinen puisto tai suojelualue.. Sinne on kerätty Raamatussa mainittuja kasveja ja muita sen ajan ihmisten elinympäristöön kuuluvia asioita. Oppaamme Ronit osasi hurmaavan hauskalla ja elävällä tavalla kertoa kasveista ja myös niiden Raamatussa esiintyvien nimien merkityksestä. Lopuksi jokaisen tuli tehdä mahdollisimman 'vanhatestamentillinen' taikina ja leipoa sekä paistaa itselleen leipää. Tuli sitä vähän maistettuakin...

Viinikuurna

Kaivo. Tai oikeammin vesisäiliö. Pieni aukko mutta sisältä syvä ja tilava.
Tässä linkki videoon kun oppaamme Ronit käväisi kaivossa.




Toinen kaivo

Vanhan heprean kopioija.
Kirjuri kertoo työstään - video




 



Yksi henkilökohtaisesti koskettavimpia hetkiä koko talvena oli kun pidimme juuri lähtöäni edeltävänä iltana tilaisuuden Mary Gardnerin muistolle. Hän, skotlantilainen Togossa työskennellyt raamatunkääntäjä, oli viime kevään opiskelijaryhmässä. Tasan vuosi sitten hän lähti vapaapäivänä käymään Jerusalemissa tavatakseen juuri maahan saapuneen opiskeluaikaisen ystävättärensä vuosikymmenten takaa. Hän nousi bussista lähellä bussiasemaa ja kävellessään toiselle pysäkille räjähti pysäkille jätetty pommi. Ensimmäinen vastaavanlainen pommihyökkäys kahdeksaan vuoteen. Useita loukkaantui mutta Mary oli ainoa joka menetti henkensä. Israelin media uutisoi asiasta paljon ja kertoi myös Raamatunkääntäjien kodista jossa hän opiskeli. Vuosi sitten pidettyyn muistotilaisuuteen osallistui paljon väkeä. Nyt katselimme videoita mm. ko. opiskeluystävän ja Jerusalemin yliopiston rehtorin koskettavista puheenvuoroista. Myös yksi Jerusalemissa edelleen opiskeleva viimevuoden ryhmän opiskelija käytti puheenvuoron.

Mary Gardnerin viime vuoden opiskelukaveri


No nyt päästään takaisin siihen mistä lähdin tuolle pikku takaumalle ennen Suomessa käyntiäni. Suomessa eräs ystävä kysyi mikä asia on ollut minulle pettymys tai jotenkin takaisku tänä aikana täällä. Koitin miettiä ja ihan vilpitömästi sanoin, että on niitä voinut olla muttei kerta kaikkiaan tule mieleen! Paluumatka korjasi tuonkin puutteen! Pitkästä kahdeksan tunnin odotuksesta Istanbulissa meni noin puolet kadonneen Visakorttini etsimiseen. Ärsyyntymisen ja raivon rajamailla pengoin kaikki kassini ja taskuni sata kertaa, soittelin Suomeen pojalleni joka heitti mut autolla lentokentälle, soitin huoltoasemalle Espoossa jossa muistan viimeksi käyttäneeni korttia lähtöaamuna - tai yritin soittaa koska netin antama numero oli väärä! Lopulta oli pakko antaa periksi ja soittaa Luottokuntaan ja kuolettaa kortti. Niin ärsyttävä kuin ajatus olikin, näin matkalle lähtiessä...!

Sitten tulin Tel Avivin lentokentälle joskus ennen kello kaksi yöllä. Erään vapaaehtoisen oli määrä olla vastassa ennnen puolta kolmea - ja omien puheiden mukaan olikin !!?? :D - mutta kun neljään mennessä ei ketään näkynyt, hyppäsin sherut-taksiin ja viideltä olin Jad Hashnonassa Raamattukodin ovella. Joka oli lukossa, eikä vara-avainta missään! Siinä vaiheessa ei enää huvittanut edes ajatella että mitähän seuraavaksi! Onneksi kokin huoneessa oli valoa ja uskalsin koputtaa ikkunaan. Siitä sitten äkkiä huoneeseeni ja peiton alle. Kello kahdeksalta kuulin askelia keittiössä ja Mirja Ronningin äänen. Ajattelin käydä tervehtimässä ja hän ilmoitti että vartin päästä tulee 35 espanjalaista + amerikkalaista turistia ja pitäisi äkkiä saada jotain tarjottavaa heille. Viiden minuutin päästä soitettiin että niitä tuleekin 70! Siitä alkoi se täkäläinen "pehmeä lasku" ja jokapaikkaan juokseminen ja kaahaaminen, ei edes ehtinyt kertoa mitä kaikkea ärsyttävää tapahtuikaan paluumatkalla, heh. Vapaaehtoisia lähti ja tuli ja ennenkaikkea uudet yhdeksän opiskelijaa saapuivat. Lentokentällä tuli vietettyä yö jos toinenkin. Nämä yhdeksän Raamatun käännöstyön konsulttia tulivat erittäin intensiiviselle 10 päivän kurssille. Olen heidän kuljettajansa ja joka ainoa päivä ajamme ympäri maata aamusta iltaan. Mielipuuhaani siis! Tänään aloitimme ja kävimme Jerusalemia ympäröivillä kukkuloilla sekä Israel-museossa.




Brian kertoo konsulteille taustalla näkyvästä Öljymäestä


Vanhan Kaupungin kartta + taustalla se oikea.
Israel-museossa meillä oli loistava tuuri sattua paikalle, jossa vietettiin
israelilaisen kansantanssin festivaalia!
Video kansantanssiryhmän esityksestä.


Koska siis kokkimme oli juuri palannut Suomeen ja uusi kokkimme amerikkalainen Bonnie miehensä Danin kanssa saapui juuri edellisenä päivänä haluttiin heille (!) antaa se pehmeä lasku ja menimme opiskelijoiden kanssa syömään sapattiateriaamme Keitaalle, sille suomalaiselle majatalolle Mevasseretiin. Taisi olla runsaimmat herkut tähän mennessä, kiitosta vaan Anu! Paikalla oli muutamia suomalaisia turistejakin ja Malik   kertoi vähän ryhmästä ja yhdessä he lauloivat muutaman afrikkalaisen ranskankielisen laulun.

Keitaan emäntä Anu sytyttää sapattikynttilät
Ei valittamista..
Lauluryhmämme
... josta tässä videonäyte.



3 kommenttia:

  1. Olipa tarina! Kiitos. Visa-kortti edelleen kateissa...?

    VastaaPoista
  2. Mukavaa seurata matkasi vaiheita. Hyvin kirjoitettuja ja runsaalla kuvituksella varustettuja juttuja on mielenkiintoista lukea. Harmi, että kortti hävisi...
    T: Naapuri

    VastaaPoista
  3. mä luen tätä nyt väärään suuntaan kun vasta tänään löysin tän, mutta vaikuttaa fantastiselta, kannattaisiko koota kirjaksi, varmasti ihmisiä kiinnostaisi, kaikilla kun ei sitä nettiä ole?

    VastaaPoista