torstai 26. tammikuuta 2012

Last minute change in the change of the plans: Qumran!

Eilen keskiviikkoiltana pääsin vihdoin saunaan! Ronningit kutsuivat kaksi viimeistä remonttimiestä ja minut heidän piharakennukseen rakennettuun ihan oikeaan suomalaiseen saunaan. Aaahh ... kun teki hyvää. Nämä kaksi viimeistä remppaajaa, Rauno ja Kake ovat ensi yönä palaamassa Suomeen. En edes muista monesko lentokentällä käynti se tulee olemaan tämän ensimmäisen kahden viikon aikana..

Saunan jälkeen illalla Halvor Ronning kysyi kiireisiinsä vedoten lähtisinkö hänen sijastaan tänään torstaina käymään Kuolleella Merellä. Hän on itse jo noin viikon ajan ollut kuljettaja/oppaana seitsemän hengen amerikkalaisryhmälle, joka tohtori Housen ja tohtori Ricen johdolla on kiertänyt maata kuvaajiensa kanssa. Tänä viimeisenä päivänä heidät tulisi ensin viedä pariksi tunniksi Qumranille ja sen jälkeen Allenby Bridgelle, josta he siirtyisivät Jordanian puolelle. Ja totta kai se minulle kävi! Hän lupasi hoitaa aamulla minun vakitusen heprean opettajan haun. Aamulla heräsin puhelimen soittoon. Muuttuneisiin suunnitelmiin tulisi viimehetken muutos. Hänen autonsa meni rikki ja minun pitäisi silti hakea hepreanopettaja Jerusalemista ja silti ehtiä ajoissa hakemaan amerikkalaiset Crowne Plazasta (ent. Hilton). Ruhtinaalisen 30 sek. aamiaisen jälkeen ajoin Jerusalemiin (en voi sanoa että kaahasin, koska moottoritie siihen aikaan on aina hyvin ruuhkainen) ja toin (tietenkin myöhässä olleen) hepreanopettajan Raamattukodille ja syöksyin takaisin Jerusalemiin.

Matkamme kohde oli siis Qumran. Se oli juutalaisten, essealaisten, luostari, joka on ollut olemassa jo toistasataa vuotta eKr. ja oli myös Jeesuksen aikana ja hänen jälkeensäkin vielä. Jotkut ovat sitä mieltä että Johannes Kastaja olisi ollut essealainen. Joka tapauksessa se oli hyvin askeettinen ja kurinalainen yhteisö, jonka tärkeimpiä tehtäviä oli Raamatun kirjoitusten kopioiminen ja säilyttäminen. Vuonna 68 jKr. roomalaiset tuhosivat asutuksen, mutta sitä ennen asukkaat olivat ehtineet piilottaa kirjoituksiansa luoliin saviruukkuihin kätkettyinä. Vuonna 1947 paikallinen beduiinipoika heitteli paimenessa ollessaan kiviä erääseen luolaan ja ihmetteli särkyneen saviruukun ääntä. Siitä alkaen noin kymmenen vuoden sisällä löydettiin vajaasta kymmenestä luolasta noin 850 kirjoituksen joukko. Se pitää sisällään monien muiden sen ajan elämästä kertovien kirjoitusten ohella lähes koko Vanhan Testamentin ja kaiken lisäksi lähes kirjaimelleen nykyisessä muodossa! Tapausta pidetään yhtenä 1900-luvun merkittävimpänä argeologisena löytönä. Nykyiset kaivaukset ovat tuoneet esille paljon uutta asutuksen elämästä ja museoalue rutikuivassa erämaassa jyrkän vuorenseinämän ja Kuolleen Meren välissä on mielenkiintoinen aikamatka parin vuosituhannen taakse.

Luola josta ensimmäiset ja myös enin osa kirjoituksia löytyi

Korkealla vuorenrinteessä
oleva luolanaukko
                        













                                                                                           

Tohtori House + kameramies Ted

                   



Turistiryhmä Kiinasta(!)
                                             
       

Tässä linkki lyhyeen videoon jossa tohtori Rice on äänessä.
Vietyäni ryhmän Jerikon kaupungin lähellä olevalle rajanylityspaikalle Allenby Bridgelle lähdin takaisin päin. Sitä ennen kuitenkin pyshdyin kahville Jerikon ja Kuolleen Meren välissä kulkevan Jerusalemiin vievän tien varteen. En tiedä mikä ihmeen herkkä tunnepuuska minuun mahtoikaan iskeä, mutta siinä ympäristössä + 20 asteen lämmössä ulkokahvilassa istuessani koin jotain sellaista tyytyväisyyttä ja onnea mitä on vaikea kuvailla. Koin  voimakkaasti olevani sellaisessa paikassa ja sellaisissa olosuhteissa ja sellaisten ihmisten kanssa tekemässä sellaista työtä, etten tosiaan osaa sanoa mitä muuta lisää enää haluaisin!

Kahvipaussipaikkani


Tässä vielä linkki videoon kun illalla Afrikan pojat vähän lauloivat..


3 kommenttia:

  1. Siellä taidetaan elää eri viikonpäivää kuin täällä, mutta haitanneeko tuo. Ovatko ihmiset siellä noin pieniä (suomalaisen chaufforinsa rinnalla) vai kuvakulmistako johtunee tuo kokoero?

    Tuo onnenhetki...no words.

    Kiitos.

    VastaaPoista
  2. Heh ... kyllä täällä eletään ihan samaa päivää kuin Suomessa, lisäksi ihan samaa aikaakin. Korjasin virheen tekstissä, tänksis.
    Yhdessä kuvassa on tosiaan aika veikeä kuvakulma. Vaikka olinhan minä heitä pidempi kyllä. Ne kaksi nuorta poikaa kuuluivat ryhmään. Olivat jomman kumman tohtorin sukulaisia.

    VastaaPoista
  3. Totisesti on kiinnostavaa sulla se meno siellä, enpä juuri muuta sano. Ja tuo onnenhetki, sehän oli varmaan sellainen tuokio, jonkalaista me jokainen toisinaan tarvitsemme.

    VastaaPoista