Kielikylvystä tulikin kielipulsaattorikone!

Eräänä päivänä opiskelijaryhmän hepreanopettaja kertoi kahvipöydässä opiskelijoille minusta ja totesi että olen 'polyglot'. Ihmettelin kovasti mistä ihmeen kummasta hän päättelee että minulla on monta vaimoa! Melkein möläytin että näkyykö se silmistä vai?! Hetken päästä onneksi tajusin, että se olikin 'polygamia' mikä tarkoittaa moniavioisuutta ja 'polyglot' tarkoittaa monikielisyyttä. Minun kielipääni nyt ei taida olla ihan niin terävä kuin opettaja luulee, mutta yksi haaveistanihan on ollut saada harjoitusta ranskankielelleni tämän kevään aikana. Ryhmähän on Afrikan ranskankielisistä maista ja keskenään he puhuvat ranskaa koko ajan. Joten olosuhteet ainakin ovat otolliset. Muutamat asiat kuitenkin haittaavat ranskanharjoittelua. Ensinnäkin kaikki osaavatkin englantia, ainakin auttavasti. Joten kiusaus livahtaa englannin puolelle on kova, varsinkin jos asian ilmaiseminen ranskaksi rupeaa oikein takkuamaan. Ja sitähän se tekee koko ajan! 

Toinen ranskanoppimisen kannalta haittaava tekijä on Sheila, englantilainen "oppilasemäntämme" joka vuosikymmeniä Togossa elettyään puhuu ranskaa sujuvasti. Joten yleensä hän selittää tarvittavat asiat opiskelijoille ja toimii tulkkina jos tarvitaan. Sheila tosin lähtee pois reilun kuukauden kuluttua, joten vastuu asioiden pyörittämisestä täällä Hirsikodilla, tulkkina toimiminen ja muunkin infon jakaminen tullee enemmän minun vastuulleni. Ja se kaikki tulisi mieluiten tehdä ranskaksi. Se on hyvä sillä pienen pakon edessä sitä kai parhaiten oppii. Toivottavasti. Samoin, kun tällä hetkellä lisäkseni ainoa vapaaehtoinen Marja-Leena palaa Suomeen, niin suomalaisten määrä täällä taas vähenee. Mitä vähemmän suomalaisia paikalla sitä enemmän on pakko puhua muita kieliä - ja se on hyvä. Suomea saa taas puhua Suomessa ihan riittämiin. Mevasseretin ns. vanhalla Raamattukodilla on tällä hetkellä kolme suomalaista, joten jonkun verran täällä aina "täytyy" suomea puhua. Minulla on myös se hankaluus opikelijoiden ranskan kanssa, että minun on tosi vaikeaa saada joskus selvää heidän murteestaan. He puhuvat sekä ranskaa että englantia sellaisella aksentilla, etten meinaa joskus millään ymmärtää yhtään mitään.

Olen myös huomannut, että vaikka nuoruuden kibbutsiajoista on jo yli 30 vuotta, niin edelleen muistan jonkun verran hepreaakin. Ja koko ajan palautuu lisää mieleen. En sen kanssa mitenkään keskustelemaan pysty, mutta jotain ymmärrän ja jotain osaan vähän sanoa. Nautin suunnattomasti tästä kielten rikaudesta jonka keskellä olen ja johon itsekin koitan syöksyä sekaan! Kaikki tämä kielten sekamelska saa aikaan kuitenkin sen, että tuo haaveilemani ranskan kielikylpy on kyllä muuttunut 'kaikkien kielten pulsaattoripesukoneeksi"! Mieluiten oppisi jotakin yhtä kieltä kunnolla, mutta nyt saattaa esim. yhdessä ja samassa lauseessa käyttää sanoja ranskaksi, hepreaksi ja englanniksi. Eikä sitä edes huomaa kuin vasta hetken päästä!

Nämä raamatunkääntäjät ovat mahtavaa porukkaa. Heillä todella on kielipäätä. Äsken aamupalalla kysyin muutamalta heidän kielitaidostaan. Yleensä he osaavat kaikki noin viittä eri kieltä. Ranskan ja englannin lisäksi he osaavat kahta - kolmea kansansa heimokieltä. Eräs osaa kuutta kieltä. Ja sen lisäksi ovat siis nyt opiskelemassa nykyhepreaa. Raamatun vanha heprea (joka on aika lailla kuitenkin eri kuin  nykyheprea) on ohjelmassa myöhemmin keväällä. Joten upeassa seurassa saan täällä olla!