torstai 12. tammikuuta 2012

Genesis ("Alussa", suom. huom.) + viisumiasia

Nyt on sitten puolen vuoden pestini täällä alussa ja sen ensimmäinen päivä takana. Ja millainen päivä!
Mutta sitä ennen tänne tulomatkasta vähäsen. Lento lähti siis Hesasta kesk. iltapäivällä klo 17 maissa. Sitä lähtöä kentällä odotellessani näin ilmoituksen seinällä, että myös lentokentällä on äänestyspiste. Ennakkoäänestyshän alkoi samana päivänä ja olin jo tyytynyt ajatukseen, että menevät valitsemaan uuden presidenttimme ilman minun mielipidettäni. Mutta ehdin kuin ehdinkin sitten ääneni antamaan. Sitten check-in jonossa näin yllättäen turkulaisen tutun, joka ystävänsä kanssa oli varannut matkansa Israeliin sattumoisin juuri samalle lennolle. He olivat menossa hommiin Keitaalle , majataloon, jonka monet suomalaiset omatoimimatkaajat tuntevat, vain muutaman kilometrin päähän siitä minne itse olin menossa. Heidän kanssa rupatellessa sujui lähes kuuden tunnin odottelu Prahassakin rattoisammin. Puolen yön jälkeen lento jatkui ja  klo 4.30 laskeuduttiin Tel Aviviin, jossa minua oltiin vastassa. Aamukuudelta olin Jad Hashmonassa, Raamatunkääntäjien Kodissa omassa hirsimökin huoneessani. Aamupäivällä, vähän koleassa (+10C) mutta aurinkoisessa säässä kävelin hiukan kamerani kanssa ympäri pihapiiriä..:







Iltapäivällä pääsin sitten jo heti varsinaisiin hommiini kun lähdimme paikan vastaavan Halvor Ronningin kanssa lentokentälle hakemaan Sheilaa, englantilaista rouvaa joka tuli tänne 'äitihahmoksi' ja tueksi tuleville opiskelijoille, hänkin kun on ranskantaitoinen.

Sitten paluumatkalla Jerusalemiin päin, tarkalleen klo 16.05, tuli Halvorille puhelinsoitto, joka sai meidät kirjaimellisesti onnesta sekaisin! Osa kyynelehti, osa hihkui - tai molempia. Israelin Sisäasiainministeriöstä oli juuri tullut tieto, että KOKO KAHDEKSAN HENGEN OPISKELIJARYHMÄLLE ON MYÖNNETTY VIISUMIT!!! Mirja Ronning oli aivan näinä päivinä - vai oliko peräti tänä aamuna - ottanut yhteyttä erääseen vanhaan tuttuunsa, erääseen eläkkeellä olevaan Israelin diplomaattiin. Hän oli kehoittanut ottamaan yhteyttä Israelin Ulkoministeröön, sen Afrikan asioiden päällikköön. Osoittautui että tämä osaston päällikkö oli Avi Granot, juuri viime vuonna monen vuoden suurlähettiläspestinsä Suomessa lopettanut Suomen hyvä ystävä ja myös Ronningin tuttu! Ja kuinka ollakaan - viisumit tulikin heti samana  päivänä! Ilman sen kummempia selityksiä, totesivat vain saatteeksi että shabat shalom! Tulimme Raamattukodille ja kiitollisina koko lähes kymmenen hengen vapaaehtoisryhmän kanssa pistettiin kahvit ja kakut pöytään!

Työkuviot pääsevät hyvään vauhtiin myös jatkossa. Nyt yöllä lähden kolmelta viemään erästä remppatalkoolaista lentokentälle. Suurin osa niistä vajaasta kymmenestä talkoolaisesta onkin täällä remontoimassa ns. Vanhaa Raamattukotia ja lähtevät kotosuomeen ensi viikolla tulevien opiskelijoiden tieltä. Siksipä käynkin sapattina eli lauantaina viemässä heidät hyvin ansaitulle päivän lomareissulle Kuolleelle Merelle.

Eli näin on lähtenyt kaikki liikkeelle, kaikki oikeaan aikaan ja ajallaan.

3 kommenttia:

  1. Löysin tänne sivuillesi, blogistania on minulle tutumpi kuin tuo feispuukki ;)

    Tulen ottamaan kaiken ilon irti matkastasi, upeita maisemakuvia jo löysin, vaikka kaikkea en vielä ehtinyt tutkimaan. Jokunen vuosi sitten tyäkaverini oli myös samanlaisella matkalla, paikaa en nyt muista.

    Nautinollista puolivuotta sinulle!

    VastaaPoista
  2. Aivan huippujuttu! Miten yhteen vuorokauteen mahtuukaan noin paljon tapahtumia?!

    VastaaPoista
  3. Olipa mukava löytää blogisi, kiitos Päiville ja seurata elämääsi siellä. Minun ensimmäinen Israelin matka lähestyy - Pääsiäisenä yhteisten tuttujemme kanssa. Pakkasta täällä - 10 C ja siellä .... + :)
    Siunaavin terveisin Daria

    VastaaPoista