Elvis ja Abu Gosh

Abu Gosh on arabikylä reilut 10 km Jerusalemista Tel Aviviin päin. Sen alueella on ollut asutusta aina kivikaudelta asti. On löydetty jälkiä kolmesta   lähes 8000 vuoden takaisesta asutuksesta. Pari tuhatta vuotta sitten roomalaisilla sotilailla oli parakkeja täällä vielä 200 luvulle asti.

Kylän vanha arbialainen nimi oli Kirjat al-Inab joka tarkoittaa rypäleiden kylää. Ehkä se on muunnos vielä vanhemmasta nimestä Kirjat Yearim mikä taas tarkoittaa metsien kylää. Noin 3000 vuotta sitten näillä kukkuloilla sijaitsi Kirjat Jearimin kylä, paikka jossa Liiton arkki oli 20 vuoden ajan. Sehän oli joutunut taistelussa filistealaisille sotasaaliiksi ja tuotu tänne kunnes kuningas Daavid itse toi sen juhlallisuuksien saattelemana Jerusalemiin.

Jo 1500 -luvulla paikkaa asutti Abu Goshin perhe ja suku. 1800 -luvulla tradition mukaan kilpailevat arabiklaanit ympäriltä hyökkäsivät kylään surmaten jokaisen yhtä äitiä ja hänen vauvaansa lukuunottamatta. Näin Abu Goshin suku säilyi ja jatkui aina tähän päivään asti. Nykyisin kylää asuttaa neljä sukua, joista Abu Gosh on merkittävin ja sen päällikkö Salim Jaber on kylän johtaja. Yhdellä suvulla on vahvat linkit Tshetseniaan ja muutama vuosi sitten maan johtaja Ahmad Kadyrov lahjoitti rahat kylän uusimmalle neljätorniselle moskeijalle. Sen nimi on, kuinkas ollakaan, Ahmed Kadyrovin moskeija.

Viime ja edellisellä vuosisadalla Abu Goshin kylä oli myös tarkeä välietappi Jafosta (nyk. Tel Aviv) Jerusalemiin matkustaville pyhiinvaeltajille. Kaikkein mielenkiintoisin osa kylän historiaa liittyy sen poikkeuksellisen hyviin  väleihin juutalaisten kanssa. Viereinen Kirjat Anavimin kibutsi osti maansa Abu Goshilta. Kirjat Anavim oli ensimmäinen alueelle perustettu kibutsi vuonna 1914. Kymmenisen vuotta myöhemmin aivan sen lähistölle perustettiin Ma'ale Hahamishan kibutsi. Nämä kaksi kibutsiahan ovat monille suomalaisille tuttuja jo 1960 luvulta asti. Yhteensä useiden tuhansien suomalaisten lasketaan viettäneen muutaman viikon tai jopa muutaman vuoden Israelin kibutseissa vapaaehtoistöissä. Siellä Ma'alen kibutsissahan itesekin vietin muutaman vuoden 1970-luvun lopussa heti armeijasta päästyäni.

Kylä oli juutalaisten kanssa hyvissä suhteissa koko Brittiläisen mandaatin ajan 1900 -luvun alkupuoliskolla ja oli myös yhteistyössä maahan muuttaneiden siionistien kanssa. Mm. Israelin tuleva ensimmäinen presidentti Chaim Waizmann otettiin juhlallisesti ja ystävällisesti vastaan. Eräs kylän vanhin totesi joitain vuosia sitten yhdelle ulkomaiselle toimittajalle, että koska ympäröivät arabit vain taistelivat jatkuvasti toinen toisiaan vastaan, he näkivät viisaammaksi liittoutua juutalaisten kanssa. Siksi he eivät Israelin itsenäisyyssodan aikana 1947-8 esimerkiksi myöskään liittyneet Jerusalemin piiritykseen, vaikka kylä sijaitsi aivan oleellisella paikalla rannikolta tulevan tien tuntumassa. Vaikka ympäröivissä kylissä käytiin silloin rajujakin taisteluita, oli israelilaisten joukoille annettu määräys jättää tämä kylä rauhaan. Joitain vuosia myöhemmin oli jotain levottomuuksia ja karkoituksiakin, mutta kyläläisten ja ympäröivien juutalaisten hyvät suhteet ovat kestäneet kaikkien niidenkin yli. 

Ja siitä on ollut seurauksensa. Muistan hyvin miten lähes 40 vuotta sitten aina laskeuduttiin Ma'alen kibutsilta ensin polkua ja sitten tietä pitkin alas Abu Goshin kylään. Sen kyläraitilta otettiin sitten halpa sherut-taksi Jerusalemiin. Abu Gosh oli tosiaan silloin pelkkä vaatimaton raittikylä. Muistan kun kerran kibutsin asunnoillemme kuului äänekästä arabimusiikkia ilta illan perään. Lähdimme katsomaan ja meidät otettiin välittömästi ja vieraanvaraisesti vastaan nyt jo kolmatta iltaa jatkuneisiin hääjuhliin. Nyt Abu Gosh on vaurastunut ja laajentunut valtavasti niistä ajoista ja on erityisen tunnettu yhdestä asiasta. Koko Israel tietää mistä saa maailman parasta hummusta! Abu Gosh on Israelin hummus-pääkaupunki. Tätä kikherneestä + oliiviöljystä tehtyä herkullista "tahnaa" rakastavat täällä kaikki ja syövät sitä esim. dippaamalla pitaleipää siihen. Niinpä tämän  kylän raitin varrella ja sen jyrkillä sivukaduilla on monia falafel-hummusravintoloita, sekä edullisia take-away pikkubaareja että myös upeita ja kalliita ravintoloita. Sapattina kun juutalaisten ravintolat ovat suljettuna, ovat raitin jalkakäytävät ja metsikötkin täynnä parkkeerattuja autoja. Ilman varausta on hyvää tuuria jos löytää vapaan pöydän mistään.

Abu Gosh moottoritien suunnasta

Ahmed Kadyrovin moskeija

Tämän Abu Goshin ravintolabuumin ruumiillistuma ja alkuunpanija on herra nimeltä Jawdat Ibrahim. Hänen menestystarinaansa kuuluu myös annos hyvää tuuria. Aika isokin annos! Tämä oman kylän poika asui joskus 1990 luvulla kuusi vuotta Amerikassa Chicagossa. Hän osti lottolipun ja voitti 17,5 milj. dollaria! Hän muutti takaisin kotikyläänsä ja itsekin olen siellä käydessäni nähnyt hänet istuskelevan perustamansa Abu Gosh Restaurant -hummusravintolan terassilla. Hän kantaa vastuutaan myös vakavimmissa asioissa kuin ruokabisnes ja on ollut välillä välittäjänä Israelin ja Palestiinalaishallinnon välisissä neuvotteluissa. Vuonna 2010 hän järjesti ison tapahtuman johon osallistui 50 sekä israelilaista että palestiinalaista johtajaa. Tapahtuman kunniaksi hän teetti maailman suurimman hummusannoksen. Tämän isoon satelliittilautaseen tehdyn 4000 kilon ja Guinnesin Ennätystenkirjaankin päässeen satsin tosin libanonilaiset kuittasivat samana vuonna 10 000 kilon hummuslautasellaan. Kyllä nämä pojat täällä hummuksesta tykkää, on se sanottava...
Tässä linkki videoklippiin: Abu Goshin ravintolat sekä Jawdat Ibrahimin haastattelu + ennätyshummus.

Ibrahimin Abu Gosh Restaurant

Ystävien kanssa ylellisessä Naurah-ravintolassa

Ennen kuin uusi moottoritie Tel Avivin ja Jerusalemin välille rakennettiin, kulki tie Abu Goshin läpi. Kirjat Jearimissa, sen korkeimmalla kukkulalla, ei kaukana Jad Hashmonasta, sijaitsee Notra Dame de l'Arche d'Alliance -kirkko (Notra Damen Liiton Arkin kirkko). Kirkon katon huipulla oleva Marian patsas näkyy kauas kaikkiin suuntiin. 1924 valmistunut kirkko olisi perinteen mukaan Abinadabin talon paikalla. Eli täällä Liiton arkki oli 20 vuotta ennenkuin Daavid sen toi karkeloiden omaan kaupunkiinsa.

Meillä Raamatunkääntäjien Kodilla on oma läheinen suhteemme Abu Goshiin. Vähän turhankin läheinen... Muhamed on taitava, ahkera ja palvelualtis autokorjaamoa takapihallaan pitävä kaveri. Hän on varmaan ties rakentanut yhden lisäkerroksen taloonsa pelkästään niillä rahoilla kun hän on Raamattukodin vanhoja autonrotteloita vuosien mittaan korjaillut. Ilmankos hän meitä niin hyvin palveleekin...


No sitten tämä Elvis. Miten Elvis liittyy Israelin maahan? Hän ei koskaan käynyt täällä. Hänen iso-iso-isoäitinsä oli kyllä juutalainen. Kuitenkin, jos pyydät keneltä tahansa Israelin bussi- tai taksikuskilta kyytiä Elvikselle, hän tietää tasan tarkaan mihin haluat. Abu Goshin ja Valtatie 1 välissä ihan Jad Hashmonan lähellä on Israelin ainoa Elvikselle pyhitetty huoltoasema. Monet Elvikseen ja hänen musiikkiinsa ihastuneet israelilaiset käyvät täällä tankkaamassa ja sisällä ravintolassa aidolla amerikkalaisella hampurilaisella. Erityisesti 8.1. ja 16.8. rockin Kuninkaan syntymä- ja kuolinpäivinä kansaa riittää. Elviksen musiikki soi tietysti taukoamatta taustalla.

                                          Elvis-kimara:

Seitsemännen polven jerusalemilainen Uri Yoeli ihastui Elviksen musiikkiin jo pikkupoikana . Vuonna 1958 hän sai  12 vuotiaana ystävältään lahjaksi Elvis-julisteen ja seuraavalla viikolla singlelevyn. Kavereita riitti kulmakunnalla, kun hän soitti tätä yhtä biisiä perheensä gramofonilla, joita koko vehkeitä ei siihen aikaan ollut koko Jerusalemissa kuin kourallinen. Harrastus jatkui ja Elvis-roinaa kertyi vielä armeija-aikanakin ja kun hän vuonna 1974 perusti huoltoaseman tähän Newe Ilanin risteykseen, hän laittoi yhden julisteen kassansa takaseinälle. Huomattuaan miten valtavasti se herätti kiinnostusta, hän laajensi yritystä ja nyt pihamaata sekä ravintolaa koristaa 700-800 Elvis-aiheista esinettä, patsasta, julistetta yms. On kuulemma tuhoon tuomittu yritys koittaa voittaa Uri Elvikseen liittyvässä tietovisassa, niin monta lauluakin hän osaa ulkoa. Ja Urin poika Amir saman kärpäsen puremana omistaa Elvis-ravintolan Georgiassa entisessä Neuvostoliitossa. Elviksellä oli juutalainen sielu, kuvailee Uri, ja vaikka Rockin Kuningas ei itse täällä koskaan käynytkään, haaveilee Uri Elviksen ainoan lapsen Lisa Marie Presleyn vielä joskus kävelevän ovesta sisään...

Monimetrinen kullattu Elvis-patsas

Raamatunkääntäjien kanssa teimme viime keskiviikkona pitkän päivän. Prof. Rafin johdolla tutustuimme Negevin pohjois- ja länsiosaan. Rammatullisena aikana Negev tarkoitti aluetta, jonka eteläraja oli Beersheva korkeudella, ei sen etelämpänä. Tärkeimmät päivän kohteemme olivat Tel Beersheva, Gerar ja Besor-puro. Tel Beersheva on muutaman kilometrin päässä nykyisestä Beershevasta ja varsinkin sen 120 m syvä kaivo kaupungin portin ulkopuolella sekä valtava vesisäiliöjärjestelmä kaupungin sisäpuolella ovat näkemisen arvoisia. Valtava kiveen kaivettu vesisäiliöluolasto kuulemma täyttyy jo parin vesisateen jälkeen. Kiveen hakatut urat ja ojat johtavat kaiken veden säiliöihin ja lisäksi erämaasateet muutenkin ovat aina tosi rajuja.

Mitään Beershevan kaupunkia ei ollut vielä olemassa kun Aabraham täällä laidunsi. Sen sijaan aika lähellä nykyistä Gazaa sijaitseva Gerar oli. Siellä vierailivat sekä Aabraham että hänen poikansa Iisak. Gerarin kaupungin turvamuuri ei oikeastaan ollut muuri lainkaan. Kaupungin ympäri oli kasattu valtava maavalli. Se ajoi tietysti saman asian. Sen ajan erämaakaupunkien vihollisia olivat usein ympäröivät paimentolaiset, beduiiniheimot. Pääasiassa tehtiin keskenään bisnestä vuohenmaidolla sekä lampaanlihalla, mutta joskus myös tapeltiin ihan tosissaan. Samanlainen kaupunkia ympäröinyt valli löytyy aivan pohjoisesta, Danista, joka on lisäksi samalta ajaltakin n. 4000 vuoden takaa. Danista on löydetty kaupungin maavalliin rakennettu portti, jota kutsutaan virallisemmin Kanaanilaiseksi portiksi ja epävirallisesti Aabrahamin portiksi. Besor-puro ei ole kovinkaan kaukana Gerarista ja mainitaan Raamatussa mm.1Sam. 30:ssä Daavidin sotaretkien yhteydessä. Suurin ihmetyksen aihe meille kaikille oli luonnon vihreys, laajat viljapellot ja valtava kukkapeltojen runsaus. Negev oli patriarkkojen aikana parasta laidunmaata ja nykyisin Israelin vilja-aittaa. Väärä mielikuva karusta Negevin erämaasta muuttui oikeammaksi kertaheitolla. Ja sehän se on näiden matkojen tarkoituskin.

                                         Gerarin lähellä Basor-joen luonnonpuistossa:

                                          

                                         Sapattikävelyllä Satafissa Mevasseretin lähellä: 

                                         Auringonlasku Mevasseretista Abu Goshin suuntaan

Ensi keskiviikon opintoretken kohde onkin itäinen Negev eli alue lähempänä Kuolleen meren eteläpäätä. Saa nähdä milloin ja mitä tulee siitä kirjoitettua. Vajaan viikon kuluttua perjantaina lähdemme nimittäin Inkerin kanssa Suomeen kahden viikon pääsiäislomalle. Aprillipäivänä on taas paluulento tänne loppujaksoksi kesäkuun alulle asti. Aika on mennyt nopeasti ja paljon kaikkea mielenkiintoista on nähty ja koettu. Ja mitä kesää kohden kuljettaessa lämpötilan kehitykseen täällä tulee, niin ainakin omalta osalta voin sanoa, että paras on vielä edessä.