Bet Guvrinin luolat

Eilisen retkipäivän kohde oli Jerusalemista ja Juudan vuorilta reilut 50 km lounaaseen oleva HaShfela -laakson  alue. Alue jossa VT:n aikana tapahtui paljon koska se oli vuosisatojan ajan vuorilla asuvan Juudan ja tasangolla asuvien filistealaisten raja-aluetta. 900-luvullahan eKr. Israelin valtio kuningas Salomon jälkeen jakaantui kahtia, pohjoiseen Israeliin ja eteläiseen Juudaan. Juuda oli melkoisen pieni ja monessa suhteessa vaatimaton ja karu valtio. Vanhoissa uskonnonkirjoissa olevat loisteliaat kuvat antavat helposti väärän kuvan. Juudan merkitys perustui Jerusalemiin ja siellä sijainneeseen temppeliin. Temppeli ja kuninkaan palatsi olivatkin ties ainoat tosi mahtavat rakennukset maassa. Kansa eli vaatimattomasti Juudan vuorilla kallioon koverrettujen sadevesisäiliöiden varassa pengertäen jyrkkiä rinteitä viljelysmaaksi. Tasangolla oli toisin. Pieni osa Juudasta oli myös alangolla, mutta rehevin rannikkoseutu oli filistealaisten hallussa.

Matkan aiheeseen mitenkään liittymätön, mutta näyttävä kohde silti! Laakish'in kibbutsin eräs jäsen, ryhmäkuvassa näkyvä iäkäs rouva, aloitti v. 1960 harrastuksen pihamaallaan. Hän alkoi istuttamaan tontilleen erilaisia kaktuksia:

Videokuvaa kaktuspuistosta.

Matkalla ajoimme taas kerran laakson läpi, jossa israelilaisten ja filistealaisten kuuluisin taistelu Daavidin ja Goljatin välillä käytiin (aikaisempi blogi). Siitä saavuimme Bet Guvrinin -luonnonpuistoalueelle. Oppaamme professori Rafi ihmetteli etten ollut koskaan käynyt siellä vaikka aikanaan vietin vuosia Israelissa. Luulen kyllä että tämä kohde ei ollut vielä löydetty, niinkuin ei moni muukaan argeologinen aarre vielä silloin 70-luvulla. Ja jos olikin, ne kibbutsin retket ei välttämättä kohdistuneet 'vanhoille kivikasoille' vaan enemmän biitseille ja perinteisiin turistikohteisiin. Bet Guvrinin historia on monipuolinen koska sitä ovat sen sijainnin vuoksi hallinneet ties miten monet eri kansat: kanaanilaiset, Daavidin ja Salomon aikainen Israel, Juudan valtakunta, filistealaiset, assyyrialaiset, babylonialaiset, kreikkalaiset, roomalaiset, edomilaiset, ristiretkeläiset, muslimit, bysanttilaiset yms... (huom: "amatöörihistorioitsijan" lista, älkää asiantuntijat puuttuko pikkuseikkoihin, heh). Alueella on kylä, jossa asui kerran edomilaisia, kansa jonka pääasuinalue oli Kuollen Meren laakson itäpuolella ja nykyisessä Saudi-Arabiassa. Täällä asuessaan 2. vuosisadalla eKr. silloin valtaa pitävät makkabealaiset antoivat heille kaksi vaihtoehtoa: joko kääntyä juutalaisiksi tai lähteä maanpakoon. Pakon edessä he kääntyivät, mutta molemminpuolinen kauna jäi kytemään. Tämän tietäminen auttaa ymmärtämään paremmin juutalaisten ja Herodeksen välistä suhdetta ajanlaskun alun kahta puolta. Miehitysvalta Rooman asettama kuningas Herodeksen edomilainen perhe oli nimittäin kotoisin Bet Guvrinista ja oli yksi näistä kääntyneistä.

Iso vesisäiliö, joka sittemmin oli muutettu kyyhkyslakaksi

Tavallinen asuintalo päältä...

... ja saman talon "kellari" ts. valtava vesisäiliö!

Hautakammio, jossa selviä kreikkalaisia vaikutteita

Evästauolla Samban kanssa

Bell Caves, "Kelloluolat". Sanoin kuvaamaton paikka!

Videokuvaa sisältä isosta vesisäiliöstä.

Videokuvaa valtavasta "Kelloluolastosta".

Vasta tämänkertaisen Israel-matkani aikana olen kunnolla tajunnut veden merkityksen raamatunajan israelilaisten elämässä. Sen miten kallisarvoista se oli, koska sen hankkimiseen ja säilyttämiseen jouduttiin näkemään niin valtavasti vaivaa. Vuorilla kylissä ei ollut kaivoja. Ei voitu kaivaa niin syvälle että mitään vesisuonta olisi voitu edes löytää. Niinpä koko vuoden kaikki vesi mitä tarvittiin - juoma, ruoka, eläimet, pellot - oli sadekautena kerättyä sadevettä. Monessa kylässä joka ainoassa talossa oli pihalle tai talon alle louhittu vesisäiliö. Se oli usein paljon isompi kuin talo itse! Kovan pintakerroksen alla oleva pehmeämpi liuskekivi mahdollisti sellaisen kaivamisen muutamassa kuukaudessa. Pihaan ja ympäröiviin kallioihin oli koverrettu uria jota pitkin kaikki mahdollinen vesi kerääntyi säiliöön. Ja sen veden oli riitettävä koko vuodeksi! Lisäksi vaikka säiliö yritettiin sulkea mahdollisimman hyvin, sinne aina kuitenkin pääsi jotain likaa ja siksi  se tarvitsi jokavuotista puhdistusta sekä myös laastilla tilkitesemistä ettei vesi vuoda maaperään. Yksi viinin päätarkoituksista oli muuten juuri sen sisältämän alkoholin käyttäminen juomaveden desinfiointiin. Näitä vesisäiliöitä on löydetty pelkästään täällä Bet Guvrinin alueella noin tuhat, joista jotkut todella massiivisen isoja lähes luolastoja! Jonkun verran sillä luolista kaivetulla kivellä tehtiin myös bisnestä ja sitä myytiin tasankoalueelle rakennuskiveksi.  Monien selkeästi kreikkalaisten rakennusten lisäksi alueen reunassa on myös roomalainen amfiteatteri. Teatterissa roomalaiset esittivät teatteria, hippodromilla ajettiin kilpaa hevosilla ja amfitettereissa pantiin ihmiset ja villieläimet taistelemaan keskenään. Sirkusta ja kansanhuvia... Areenan alla olevissa kammioissa säilytettiin gladiaattoreita, orjia/vankeja/toisinajattelijoita sekä villieläimiä. Ne ja käytävät, joita pitkin heidät ohjattiin esille saivat kyllä karmivia väreitä aikaan selkäpiissä. Amfiteatterin vieressä asui vielä ennen Israelin itsenäistymistä arabikylän johtaja, mukhtar. Kun hän vuonna 1948 pakeni Gazaan, kaivettiin hänen talonsa alta suuri bysanttilainen ristiretkeläisaikainen kirkko. Paikka oli ensimmäisiä ristiretkeläisten linnoituksia, joka rakennettiin vasta 300 vuotta ensimmäisten tänne saapuneitten jälkeen , siis joskus 1.300 -luvulla. Ts. heikkouden merkki. Aluksi ei pelätty mitään, oltiin vaan ja hallittiin, mutta myöhemmin kun muslimiuhka alkoi kasvaa, jouduttiin rakentamaan linnoitus.

Amfiteatteri. Keskellä aukko, josta taistelijat ja villieläimet
ohjattiin näyttämölle 

Katsomon ja areenan alla olevia käytäviä

Iltapäivällä ajoimme vielä paikkaan Gat. Lähistöllä on nykyisin israelilainen moderni kaupunki Kirjat Gat, mutta se ei sijaitse sillä paikalla millä kaupungin perustajat sen viime vuosisadalla luulivat tai tarkoittivat. Gat oli yksi viidestä tärkeimmästä filistealaisten kaupungista. Se mainitaan Daavidin elämänvaiheissa muutaman kerran. Erikoinen paradoksi on, että vaikka nuori Daavid aikanaan surmasi filistealaisten Gatista kotoisin olleen Goljatin, hän myöhemmin kuningas Saulia paetessaan haki ja sai turvan samasta Gatista. Kirjat Gatin lähistöllä olevaa Tel Tsafitin kukkulaa pidetään Raamatun mainitsemana Gat'ina. Sieltä on jopa löydetty talon rauniot ja kirjoitusta jota tutkijat  pitävät sen ajan kielen versiona nimestä "Goljat". Oli muuten ärsyttävä paikka se Tel Tsafit -kukkula. Kiipesin ja kävelin monta sataa metriä kapeaa "polkua" sellaisessa 5 cm - 1m korkuisen ohdakkeen peittämässä rinteessä. Shortsit ja sandaalit jalassa tietysti. Kotimatkalla vielä pikapysähdys luolanaukolle, johon perinteen mukaan Goljat olisi aikanaan haudattu. Sarjassamme 'erittäin epätodennäköistä', mutta tulipahan käytyä.

Goljatin kotitalo?

Kieltotaulu hedelmätarhan portissa. Yksinkertaisesti:
"Varastaminen kielletty!"