keskiviikko 20. kesäkuuta 2012

Takaisin kotona..



Vajaan puolen vuoden "komennus" ulkomailla on nyt ohi. Tulin eilen Suomeen ja nyt olen kotona Turussa. Monet kysyvät kuin urheilijalta kisan jälkeen että miltäs nyt tuntuu. Olen koittanut "kuulostella" tuntojani jo jonkun aikaa. Useita kymmeniä kertoja lentokentälle ajaessani mietin miltä itsestäni mahtaa tuntuakaan kun sinne lähtöpäivänä viimeistä kertaa menen... Eräät ystäväni "ennustivat" minulle jo lähtiessä, että tämä juttu voi olla iso käännekohta elämässäni. Ehkä toisaalta vähän siltä tuntuukin. En voi sanoa että sydämeni erityisemmin jäi Israeliin, koska se on ollut siellä aina ennenkin. Enkä ole muuttamassa sinne kuten jotkut ovat arvuutelleet. Mielellään tulen tulevaisuudessakin siellä käymään ja joitain pikku vapaaehtoisprojekteja on jo suunnitteillakin. Jollain lailla kuitenkin ehkä koen, että jotain olisikin muuttunut. En sitä osaa selittää, jotain kuitenkin minkä toivoisin olevan pysyvää. Esimerkiksi koin todeksi sen minkä kaikki ainakin teoriassa tietävät muutenkin: tavaran, rahan, mukavuuksien ym. ns. maallisen mammonan ja toisaalta onnellisen, tyydytyksellisen ja täysipainoisen elämän välillä ei välttämättä ole mitään yhteyttä. Vaatimattomat olot ilman isompia rahoja ei sinänsä itsessään tarvitse olla mikään hyve. Mutta sillä ja onnellisuudella ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa. Kunpa sen muistaisi aina! Näillä henkilökohtaisilla pohdinnoilla aloitan tämän viimeisen blogini liittyen tähän puolenvuoden pestiini Raamattukodin vapaaehtoisena.

Viime blogikirjoituksessani jo kerroinkin afrikkalaisten kääntäjäopiskelijoiden järjestämästä hetkestä Jerikontien varressa. Perjantaina viimeisen sapattiateriani jälkeen myös Nairobin Yliopiston opiskelijat pitivät pienen hetken kotiinlähtöni vuoksi. Jälleen kuuntelin ihmeissäni heidän kauniita sanojaan. Varsinkin kun afrikkalaiseen kulttuuriin ei kuulu sanoa negatiivisia asioita suoraan, mieluummin ollaan vaiti, mutta jos sanotaan jotain positiivista sitä myös tarkoitetaan vilpittömästi. Tuntuu hyvältä jos on saanut olla hyödyksi, avuksi ja iloksi. Vaikka suomalaisen onkin vaikeaa ottaa sitä tosissaan vastaan... Joka tapauksessa kaikenkaikkiaan koen että itse olen saanut kaikkein eniten. Tämä on ollut minulle aivan sanoinkuvaamattoman rikasta  aikaa!



Viimeiset päivät Raamattukodilla oli aika hurlumehitä mutta toisaalta sain myös aikaa "ruksata" ne viimeiset kohtani siltä "Missä vielä haluan käydä" -listaltani. Sekä myös käydä hyvästelemässä ne muutamat ystävät jotka halusin. Viimeisen (sunnuntai) päivän haaveeni sain toteuttaa kun kokki Dawnin kanssa lähdimme puolen tunnin ajomatkan päähän Latruniin Mini Israeliin. Siinne noin puolen hehtaarin alueelle on rakennettu  0,5 - metrin (joskus monen metrin) kokoiset pienoismallit kymmenistä Israelin tärkeimmistä rakennuksista tai paikoista. 3,5 tuntia ravasin siellä aivan haltioissani. Dawnikin jaksoi puolet siitä ajasta. Lopun aikaa hän huilasi kahvion varjossa. Reilusti yli 40 asteen helle varmaan oli syynä siihen ettei meidän lisäksi paikalla ollut kuin ihan jokunen muu. Joskus alue on niin täynnä että eivät enää päästä lisää sisälle! Israeliin tosiaan sattui ajankohtaan nähden harvinainen helleaalto. Jerusalemissakin (Juudean vuorilla) ensin viikko-pari noin +30 ja sitten monta päivää  +36-40! Alangolla monta astetta enemmän.

Tässä kuvia viime viikolta. Ensimmäisessä kuvassa professori Horowitz esimerkinä vierailevista luennoitsijoista joita meillä Mevasseretissa kävi. Itsekin sain tietysti osallistua mukaan, ymmärsin sitten sen minkä ymmärsin... Silmät seljällään katsoin ja kuuntelin kun tämä proffa suoraan ja sujuvasti luki ääneen jotain muinaista babylonialaista nuolenpääkirjoitusta!





Viimeisellä sapattiaterialla

Dawn rahtaa kakkua pöytään..

Peter nairobilaisten ryhmästä

.. ja Teme




Mussa (oik.) oli ensimmäinen kotiinlähtijä Jadin
kääntäjäopiskelijoista


Mini Israel
Knesset ...

 Länsimuuri (Itkumuuri) ..

Getsemane..

Damaskusportti..

King David -hotelli..

Jaffaportti..


Läntisen Jerusalemin uudisrakentamista..


Tel Avivin kolme pilvenpiirtäjätornia

Videokuvaa Mini Israelista.
Googlekuvia sieltä.


Kiitos kaikille blogini lukijoille! Tähän mennessä tammikuun alusta (oman mittapuuni mukaan hämmästyttävät) noin 5600 käyntiä! Toivottavasti olen osannut välittää jotain siitä mielenkiintoisesta, kauniista ja rikkaasta ajasta, jota sain Israelissa viettää. Muistakaamme Raamatunkääntäjien Kotia sen tehtävissä ja tarpeissa.


- Lauri P.



10 kommenttia:

  1. Kiitos Lauri! Olet osannut välittää tuntemuksiasi hienosti, älä edes kysykään! Ei riitä, että olet "sanaseppo", olet myös mieletön "kuvaseppo". Ihan mahtavaa on ollut matkustella kuvaustesi mukana täällä kodin rauhaisassa nojatuolissa.♥ -kiitokset!

    Hanna

    VastaaPoista
  2. Matkasi henkilökohtainen antikin on välittynyt teksteistäsi.Vaikka en tiedä mistä lähdit ja mihin palasit, uskon matkan antaneen sinulle paljon.Hienoa,että olet jakanut sitä meille täällä.Toivon,että asenteesi ja oppisi vie sinua uusiin mielenkiintoisiin seikkailuihin.
    "punamekko"

    VastaaPoista
  3. Ainoastaan yksi asia on jäänyt kaihertamaan...
    KUKA on tämä 'punamekko'!!? :D

    VastaaPoista
  4. Kiitos ihanasta blogista! Törmäsin sattumoisin blogiisi talvella ja olen seurannut sitä siitä lähtien. Olen itsekin asunut jonkin aikaa Israelissa. Oli tosi kiva seurata retkeilyäsi tutuissa maisemissa.

    VastaaPoista
  5. Kiitos mielenkiintoisesta matkakertomuksesta! En ole kommentoinut, mutta lukenut sitäkin innokkaammin. Piipahdimme ryhmän kanssa siellä Raamattukodilla helmikuun lopussa eli meidän hiihtolomaviikolla (luntahan satoi Jerusalemissakin :)). Viikossa ehtii raapaista vain pintaa vaikka Israel pieni maa onkin, siksi nämä kuvasi ja kirjoituksesi laajensivat tietoisuutta Luvatusta maasta. Hyvää jatkoa ja siunausta elämäsi poluille! - Marjo

    VastaaPoista
  6. Shalom,
    Onpa sinusta tosiaankin kehittynyt maailmanmatkaaja/valokuvaaja/toimittaja, vieläpä melkoisen tasokas. Olen lukenut sieltä - täältä, mutta oli antoisaa, kun en ole itse ollut Israelissa sitten v.82 jälkeen! Mukavaa nähdä Hollannin kuvatkin, käväisin siellä viime sekä kuluvana vuotena, ja näin vasta pienen palan maasta, se on eräs maa, jossa matkailijoille annetaan arvoa, ja palvelu pelaa,.Toivotan lisää mielenkiintoisia matkoja toiselle nikille!
    Tuula Turusta

    VastaaPoista
  7. korjaus edelliseen, jotta tarkoitin tietenkin v.-92 jälkeen., en taitaisi sitä hellettä enää kestääkään, pitäisi mennä ´talvella´,.
    Tuula

    VastaaPoista
  8. Hei Lauri!
    Nyt suosittelen seuraamaan Autolla Nepaliin-blogia.
    Hienot kuvat ja matkakertomus. Myös jännitystä matkassa.

    Punamekko

    VastaaPoista
  9. Tervehdys!
    Olen muuttanut juuri uuteen asuntoon, ja etsin kuvaa seinälleni. Mieluinen on kuva Jerusalemista tai yleensä Israelista. Tässä löysin oikein kauniin kuvan sinun galleriastasi nro 19. Onko mahdollista, että voisin ladata sen itselleni tapettia varten, ja miten paljon se maksaa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katri, siitä vaan :)
      Kuva on otettu muuten Mini-Israelin parkkipaikan vierestä.
      Jos/kun tuollaisen tapetin hankit, niin lähetäpä kuva huoneestasi vaikka meiliini.
      - Lauri

      Poista