Kahden päivän etelänmatka

Suunnitelmat ja tilanteet elävät täällä Israelissa kuten muuallakin, täällä ne vain tekevät sitä kovempaan tahtiin. Perjantaina alkoi Brian, yksi talon opettajista ja oppaista, puhua mahdollisuudesta tehdä kahden päivän matka kohti etelää, Negevin autiomaahan ja aina Eilatiin asti. Illansuussa matka oli varmistunut, mutta osa siitä oli silti vielä suunnitelma-asteella. Joka tapauksessa sitten sapattiaamuna klo 8 lähdimme matkaan, tällä kertaa kahdella pikkubussilla jotta myös vapaaehtoiset Dan, Bonnie ja Inkeri sekä Marko pääsivät mukaan. Brian toimi siis oppaana ja matkanjohtajana. Mulla alkaa olla vähän hölmö tunne kun joka reissun jälkeen siitä kertoessani aina käytän kaikki mahdolliset superlatiivit mitä löytyy. Mutta nyt taas "joudun" tekemään niin! Matkamme oli aivan mahtava! Kaikki matkan yhteensä kuusi pääkohdetta - kolme per päivä - olivat ainakin minulle aivan uskomattoman upeita kokemuksia. Lauantaina Beersheban pohjoispuolella Beduiinimuseo, sitten Nahal Tsin + Ein Avdat ja sieltä aivan etelään Uvdan laaksoon kamelifarmille. Sunnuntaina nähtiin Timna Park, Ilmestysmajan kopio ja Ir Ovot.

Lähdimme aluksi Tel Aviviin päin ja heti tasangolle laskeuduttua Beit Shemeshin kautta kohti etelää. Opiskelijat eivät olleet nähneet Laakis'ia, joten pikainen pysähdys siellä ja sen porteilla (josta vähän kerrottu aikaisemmassa blogissa). Ensimmäinen varsinainen kohde oli Lahavissa, Joe Alon Centerissä oleva Beduiinimuseo. Opas, beduiini itsekin, kertoi tavaroista, pienoismalleista, vaatetuksista ym. joita oli laitettu esille tähän melko isoon museoon. Lopuksi hän tarjosi meille teetä teltassa ja kertoi monista tavoista ja eleistä joiden kautta beduiinit sanattomasti viestittävät asoita toinen toiselleen. Vieraanvaraisuus on hyve joka menee yli kaiken muun. Vaikka oman perheenjäsenen surmaaja tulisi kylään hänelle osoitetaan vieraanvaraisuutta eikä häntä saa vahingoittaa niin kauan kun hän on vieraana. Sen jälkeen tietysti... Lyhin pikavierailu kestää noin puoli päivää ja sisältää aina aterian. Vasta kolmannen päivän jälkeen on soveliasta kysyä onko vieraalla mahdollisesti joitain asiaa. Sitä ennen sellainen utelu olisi epäkohteliasta. Kaikilla eleillä on merkityksensä, esim. montako kupillista teetä isäntä tarjoaa, ovatko ne täynnä vai vajaita, asetetaanko kuppi maahan vai käteen ym... Israelin eteläosissa on beduiineja aika paljon ja määrä kasvaa korkean syntyvyyden vuoksi kolme kertaa nopeammin kuin israelilaisten. Osa heistä on jo alkanut sopeutua vähän kiinteämpään asumiseen, mutta suurin osa haluaa olla vapaana ja elää teltoissaan erämaassa.

Pienoismalli beduiiniteltasta. Miesten puoli ja naisten puoli

Kamelin juhla-asu sen tuodessa morsianta
hääpaikalle

Miksi istua tuoleilla kun patjoilla makoilu on niin paljon
mukavampaa, sanovat beduiinit

Matka jatkui Sde Bokeriin Beershevan eteläpuolelle. Israelin itsenäistymisvuosien johtaja ja ensimmäinen pääministeri David Ben Gurion asui siellä vanhoilla päivillään ja on haudattu sinne. Aivan paikan vieressä teimme patikkamatkan syvän ja jyrkkäreunaiseen Nahal Tsin -"kanjoniin" ja sen päässä olevalle Ein Avdat lähteelle. Se oli melkein kuin Grand Canyon Amerikoissa, pienemmässä mittakaavassa tietysti tosin.

Kamelin-väistämis-opaste-merkki..?

Kahvipaussi huoltsikalla

                      Nahal Tsin ja Ein Avdat Park:

          Videokuvaa Nahal Tsinistä

Jonkun matkaa etelään tulimme taas upean jyrkänteen reunalle. Alhaalla avautui kuumainen kraaterimaisema.  Valtava Mitzpe Ramon'in kraateri on syntynyt maan kovan pintakerroksen alla olleen pehmeämmän maaperän painuessa pohjavesien ym. vaikutuksesta alemmas ja saaden aikaan koko ylemmän kerroksen romahtamisen.

Mitzpe Ramon

Opiskelijat kuuntelivat innoissaan ja tarkkaavaisena
Brianin opastusta...

Loppuiltapäivästä tulimme etelään Uvdan laaksoon. Sieltä on löydetty erittäin varhaisia ihmisen elämän merkkejä, luita ja muuta sellaista sekä ns. "Leoparditemppeli", tai sen kivijalkarauniot. Siitä ei tiedetä juuri mitään muuta kuin että se on noin 5 tai 6 tuhatta vuotta vanha ja sieltä on löydetty toistakymmentä leopardipatsasta. Hetken päästä ohitimme Uvdan sotilaslentokentän, jota joskus myös käyttävät Eilatiin lentävät turistilennot. Pikkutien päässä oli pieni kamelifarmi, josta lähdettiin vajaan tunnin mittaiselle kamelisafarille. Se höykytys kyllä vakuutti meidät ensikertalaiset ainakin kunnioittamaan paimentolaisia, jotka matkaavat siinä vempulapomputuksessa ties päiväkausia yhteen menoon! Eniten väsyi kädet kun jännitti ja rystyset valkoisina koitti pitää itsensä kyydissä, heh... Taluttaja pääsi loppujen lopuksi paljon helpommalla. Mutta kukaan ei onneksemme tippunut kyydistä vaikka jotkut kivikkoiset kohdat rinteessä näytti kyllä aikamoisilta. Ja lisäbonuksena pidimme taateli-viikuna -herkuttelutauon hautavajoaman reunalla kun ilta-aurinko valaisi parhaimmillaan vastapäiset Jordaniaan kuuluvat Edomin vuoret. Ns. Syyro-afrikkalainen hautavajoamahan alkaa pohjoisesta aivan Israelin ja Syyrian rajamailta ja jatkuu aina Itä-Afrikkaan Keniaan asti. Sen syvin kohta on Kuollut Meri, yli 420 m meren pinnan alapuolella, ja sen pohjoispuolella oleva Jerikon kaupunki onkin maailman "alin" kaupunki. Vajoama on myös ilmavirroista ym. syistä johtuen Euroopan ja Afrikan väliä lentävien muuttolintujen reitti. Puoli miljardia muuttolintua vuosittain on tehnyt Israelista lintubongareiden paratiisin! Yöksi ehdittiin Eilatiin, isoille hampurilaisille ja majapaikkaan Shelteriin, josta vielä yöllä meistä muutama lähti vilkaisemaan rantabulevardia ja pari käväisi yöuinnillakin Punaisessa Meressä.

Karavaani kulkee...

Isäntämme kamelifarmari

Edomin vuoret Jordanian puolella.
Edom tarkoittaa punaista

 Videot:    Kamelilla ratsastusta 1

                   Kamelilla ratsastusta 2

Yöpaikka Shelter oli kokemus sinänsä... ja aamulla lähdettiin taas tien päälle ja käytiin kääntämässä muutaman kilometrin päässä etelässä, Tabassa, niin lähellä Egyptin rajaa kuin mahdollista. Eilatin nykyhistoria on erikoinen. Itsenäisyyssodassa 1948 David BenGurion tajusi miten välttämätöntä uudelle valtiolle on saada suora yhteys etelään Punaiselle Merelle. Mutta tulevissa aseleponeuvotteluissa ei olisi mitään mahdollisuutta vaatia sitä, koska lähimmät Israelin joukot olivat ties 200 km päässä kukana pohjoisemmassa. Niinpä Ben Gurion komensi kaksi joukko-osastoa, yhteensä muutama kymmenen miestä, "menemään Eilatiin ja pystyttämään sinne Israelin lippu"! Kun miehet tulivat paikalle Umm Rash-Rash'iin, jossa siihen aikaan ei ollut mitään muuta kuin paria parakkia, jordanialaiset sotilaat pelästyivät ja lähtivät pakoon. Ja näin ilman laukaustakaan saatiin haltuun paikka jonka seurauksena aikanaan Israel sai koko etelän eli yli puolet nykyisestä pinta-alastaan sekä elintärkeän meriyhteyden etelään Intian valtamerelle!

Hampurilaisella Eilatissa

Kun suomalainen haluaa mennä uimaan, se menee uimaan!

Shelter
Jotkut nukkuivat patjalla ulkona

Emil + Punainen Meri ovat hyvin kuvauksellisia..

Umm Rash-Rash ja Israelin lippu. Alkuperäinen sotilaiden
pystyttämä jouduttiin kyhäämään lakanasta ja värjäämään
musteella kun muutakaan ei ollut.

Tämä huoltsikka oli 35 vuotta sitten Eilatin reunalla viimeinen ennen
autiomaata. Liftasin siinä kerran 1,5 vrk (!) ennenkuin sain kyydin
Jerusalemiin. Välillä piti mennä biitsille yöksi nukkumaan

Aamupäivän ensimmäinen varsinainen kohde oli Timna, muutama kymmenen kilometriä pikatietä Eilatista pohjoiseen. Täällä ihminen opetteli kaivostoiminnan alkeita jo 6.000 vuotta sitten. Monet kutsuvat paikkaa nimellä 'Salomonin pilarit', mutta paikalla ei liene välttämättä mitään yhteyttä kuningas Salomoon. Salomon kuparikaivokset ovat todennäköisemmin olleet Aravan erämaassa, joka siihen aikaan tarkoitti Kuolleen meren etelä- ja pohjoispuolta. Mutta Timnalla on silti merkittävä historia.  Jo Ramses-suvun faaraoiden aikana 1.300 - 1.100 luv. eKr. egyptiläiset tulivat laivoillaan Eilatin eteläpuolelle nykyisen Korallisaaren kohdalle ja kaivoivat  Timnan alueelta kuparia. Heidän jälkeensä midianilaiset kaivoivat siellä. Israelilaiset perustivat kuparikaivoksen alueelle vasta joskus 1970 - 80 -luvuilla. Nykyisin sekin on kannattamattomana lopetettu. Alueelta löytyy tuhansia aukkoja joista avautuu maanalainen kilometrien kaivosluolasto. Kallioseinistä löytyy myös egyptiläisten hieroglyfejä. Yksi Timna Parkin erikoisuus on Ilmestysmaja, 1:1 rakennettu kopio Ilmestysmajasta, eli teltasta, jota israelilaiset kuljettivat mukanaan koko erämaavaelluksen ajan Egyptistä Luvattuun maahan. Kaikki kankaita, alttareita yms. yksityiskohtia myöden on pyritty rakentamaan mahdollisimman aidoksi. Tässä linkki melkoisen tarkkaan suomenkieliseen kuvaukseen Ilmestysmajasta.

Ne ns. Salomonin pilarit

Tällä kielekkeellä kävin katsomassa egyptiläisiä hieroglyfejä
lähes 35 vuotta sitten. Nyt ei jostain syystä enää millään
tahtonut päästä sinne ylös...

          Video: Brian ei puolestaan tahdo päästä millään alas...

Yli 3.000 vuotta vanha egyptiläisten mainareiden temppeli

Ilmestysmaja

Pappi, ylimmäinen pappi ja suitsukealttari

Kaikkein pyhin jossa Liiton arkki

Sfinksi. Joidenkin mielestä..

Matkalla takaisin pohjoiseen Brian kertoi että menemme käymään Ein Hatsevassa. Kerroin että tiedän paikan koska 70-luvulla olin pari-kolme kuukautta ihan lähistöllä Ir Ovotin pikku kibutsissa vapaaehtoisena. Yllätys oli melkoinen kun kurvattiin pihaan. Se paikka olikin juuri Ir Ovot! Vanha tuttu paikka jonne usein olen haikaillut mennä käymään, mutta mikä aina on jäänyt tekemättä sen sijainnin tähden. Keskellä autiomaata, Eilatin pikatien varressa, montakymmentä kilometriä Kuolleesta Merestä etelään, keskellä ei mitään. Paikalla, joka on vain pieni kumpu, onkin siis kolme nimeä: Ein Hatseva, Raamatussa mainittu Tamar ja nykyisin vakiintunut Ir Ovot. Emmepä tajunneet silloin 70-luvulla minkä argeologisen aarteen päällä  hökkeleissämme asustelimme ja traktorin lavalla erämaan tomaatteja ja munakoisoja pakkailimme! Nyt kumpu on kokonaan kaivettu ja mäestä löytyi Tamar, kaupunki jonka kuningas Salomo linnoitti ja joka oli  silloin Israelin ja Edomin rajakaupunki! Tunteita ja muistoja herättänyt paikka meikäläiselle vaikka mäellä ei enää ollutkaan mitään 70-luvusta muistuttavaa. Mäen rinteessä on myös 1000 vuotta vanha ja Israelin suurin Paliurus spina-christi -puu (engl. Jerusalem Thorn tai Christ's Thorn), puu jonka piikkioksista tehtiin Jeesukselle orjantappurakruunu.

Ir Ovot

Salomon linnoittaman kaupungin portti

Suurin Israelista löydetty Jerusalem Thorn -puu

Loppumatkaksi haluttiin vielä yksi kokemus. Ajoimme laaksosta ylös Etelä-Juudan vuorille pitkin muinaista Raamatun Skorpionsolaa, joka vielä vuoteen 1958 asti oli ainoa tie Jerusalemista etelään Eilatiin. Vasta silloin valmistui nykyinen Kuolleen Meren rantaa pitkin kulkeva tie. Se tie no: 90 on muuten Israelin pisin alkaen Eilatista ja jatkuen aina Kirjat Shmonaan asti Libanonin rajalla. Olen minä kapeita ja hurjia serpentiiniteitä ennenkin ajanut, mutta tämä oli kyllä yliveto! Kapea, jyrkkä ja ilman mitään kaiteita, mikä sai kai jotkut vähän pelkäämäänkin. Yksi opiskelija muistutti minua vetoavalla äänellä että hänellä on kotona viisi lasta. Näkymät oli henkeäsalpaavat. Harmi vaan kun Brian otti multa kesken kaiken kameran pois enkä sen jälkeen enää voinut ottaa ajaessa kuvia... onneksi muutaman ehdin...

Skorpionsolan jyrkkyys ja upeat maisemat valitettavasti
latistuu valokuvassa

Loppumatka köröteltiin aika haipakkaa koska Abdulilla oli suora radiohaastattelu Jerusalemissa tiettyyn aikaan illalla. Ajoimme ohi Dimonan ja sen lähellä olevan tutkimuslaitoksen, jonka lähellä ei saa ottaa kuvia vaikkei siellä virallisesti tehdä mitään. Ei ainakaan Israelin atomiaseita... (shhh!). Kotona Jadissa oltiin illansuussa siinä klo 20, ja huippukokkimme Dawn oli valmistanut sinne herkullisen ja tarpeeseen tulleen lasagne-illallisen.