Bet Guvrinin luolat

Eilisen retkipäivän kohde oli Jerusalemista ja Juudan vuorilta reilut 50 km lounaaseen oleva HaShfela -laakson  alue. Alue jossa VT:n aikana tapahtui paljon koska se oli vuosisatojan ajan vuorilla asuvan Juudan ja tasangolla asuvien filistealaisten raja-aluetta. 900-luvullahan eKr. Israelin valtio kuningas Salomon jälkeen jakaantui kahtia, pohjoiseen Israeliin ja eteläiseen Juudaan. Juuda oli melkoisen pieni ja monessa suhteessa vaatimaton ja karu valtio. Vanhoissa uskonnonkirjoissa olevat loisteliaat kuvat antavat helposti väärän kuvan. Juudan merkitys perustui Jerusalemiin ja siellä sijainneeseen temppeliin. Temppeli ja kuninkaan palatsi olivatkin ties ainoat tosi mahtavat rakennukset maassa. Kansa eli vaatimattomasti Juudan vuorilla kallioon koverrettujen sadevesisäiliöiden varassa pengertäen jyrkkiä rinteitä viljelysmaaksi. Tasangolla oli toisin. Pieni osa Juudasta oli myös alangolla, mutta rehevin rannikkoseutu oli filistealaisten hallussa.

Matkan aiheeseen mitenkään liittymätön, mutta näyttävä kohde silti! Laakish'in kibbutsin eräs jäsen, ryhmäkuvassa näkyvä iäkäs rouva, aloitti v. 1960 harrastuksen pihamaallaan. Hän alkoi istuttamaan tontilleen erilaisia kaktuksia:

Videokuvaa kaktuspuistosta.

Matkalla ajoimme taas kerran laakson läpi, jossa israelilaisten ja filistealaisten kuuluisin taistelu Daavidin ja Goljatin välillä käytiin (aikaisempi blogi). Siitä saavuimme Bet Guvrinin -luonnonpuistoalueelle. Oppaamme professori Rafi ihmetteli etten ollut koskaan käynyt siellä vaikka aikanaan vietin vuosia Israelissa. Luulen kyllä että tämä kohde ei ollut vielä löydetty, niinkuin ei moni muukaan argeologinen aarre vielä silloin 70-luvulla. Ja jos olikin, ne kibbutsin retket ei välttämättä kohdistuneet 'vanhoille kivikasoille' vaan enemmän biitseille ja perinteisiin turistikohteisiin. Bet Guvrinin historia on monipuolinen koska sitä ovat sen sijainnin vuoksi hallinneet ties miten monet eri kansat: kanaanilaiset, Daavidin ja Salomon aikainen Israel, Juudan valtakunta, filistealaiset, assyyrialaiset, babylonialaiset, kreikkalaiset, roomalaiset, edomilaiset, ristiretkeläiset, muslimit, bysanttilaiset yms... (huom: "amatöörihistorioitsijan" lista, älkää asiantuntijat puuttuko pikkuseikkoihin, heh). Alueella on kylä, jossa asui kerran edomilaisia, kansa jonka pääasuinalue oli Kuollen Meren laakson itäpuolella ja nykyisessä Saudi-Arabiassa. Täällä asuessaan 2. vuosisadalla eKr. silloin valtaa pitävät makkabealaiset antoivat heille kaksi vaihtoehtoa: joko kääntyä juutalaisiksi tai lähteä maanpakoon. Pakon edessä he kääntyivät, mutta molemminpuolinen kauna jäi kytemään. Tämän tietäminen auttaa ymmärtämään paremmin juutalaisten ja Herodeksen välistä suhdetta ajanlaskun alun kahta puolta. Miehitysvalta Rooman asettama kuningas Herodeksen edomilainen perhe oli nimittäin kotoisin Bet Guvrinista ja oli yksi näistä kääntyneistä.

Iso vesisäiliö, joka sittemmin oli muutettu kyyhkyslakaksi

Tavallinen asuintalo päältä...

... ja saman talon "kellari" ts. valtava vesisäiliö!

Hautakammio, jossa selviä kreikkalaisia vaikutteita

Evästauolla Samban kanssa

Bell Caves, "Kelloluolat". Sanoin kuvaamaton paikka!

Videokuvaa sisältä isosta vesisäiliöstä.

Videokuvaa valtavasta "Kelloluolastosta".

Vasta tämänkertaisen Israel-matkani aikana olen kunnolla tajunnut veden merkityksen raamatunajan israelilaisten elämässä. Sen miten kallisarvoista se oli, koska sen hankkimiseen ja säilyttämiseen jouduttiin näkemään niin valtavasti vaivaa. Vuorilla kylissä ei ollut kaivoja. Ei voitu kaivaa niin syvälle että mitään vesisuonta olisi voitu edes löytää. Niinpä koko vuoden kaikki vesi mitä tarvittiin - juoma, ruoka, eläimet, pellot - oli sadekautena kerättyä sadevettä. Monessa kylässä joka ainoassa talossa oli pihalle tai talon alle louhittu vesisäiliö. Se oli usein paljon isompi kuin talo itse! Kovan pintakerroksen alla oleva pehmeämpi liuskekivi mahdollisti sellaisen kaivamisen muutamassa kuukaudessa. Pihaan ja ympäröiviin kallioihin oli koverrettu uria jota pitkin kaikki mahdollinen vesi kerääntyi säiliöön. Ja sen veden oli riitettävä koko vuodeksi! Lisäksi vaikka säiliö yritettiin sulkea mahdollisimman hyvin, sinne aina kuitenkin pääsi jotain likaa ja siksi  se tarvitsi jokavuotista puhdistusta sekä myös laastilla tilkitesemistä ettei vesi vuoda maaperään. Yksi viinin päätarkoituksista oli muuten juuri sen sisältämän alkoholin käyttäminen juomaveden desinfiointiin. Näitä vesisäiliöitä on löydetty pelkästään täällä Bet Guvrinin alueella noin tuhat, joista jotkut todella massiivisen isoja lähes luolastoja! Jonkun verran sillä luolista kaivetulla kivellä tehtiin myös bisnestä ja sitä myytiin tasankoalueelle rakennuskiveksi.  Monien selkeästi kreikkalaisten rakennusten lisäksi alueen reunassa on myös roomalainen amfiteatteri. Teatterissa roomalaiset esittivät teatteria, hippodromilla ajettiin kilpaa hevosilla ja amfitettereissa pantiin ihmiset ja villieläimet taistelemaan keskenään. Sirkusta ja kansanhuvia... Areenan alla olevissa kammioissa säilytettiin gladiaattoreita, orjia/vankeja/toisinajattelijoita sekä villieläimiä. Ne ja käytävät, joita pitkin heidät ohjattiin esille saivat kyllä karmivia väreitä aikaan selkäpiissä. Amfiteatterin vieressä asui vielä ennen Israelin itsenäistymistä arabikylän johtaja, mukhtar. Kun hän vuonna 1948 pakeni Gazaan, kaivettiin hänen talonsa alta suuri bysanttilainen ristiretkeläisaikainen kirkko. Paikka oli ensimmäisiä ristiretkeläisten linnoituksia, joka rakennettiin vasta 300 vuotta ensimmäisten tänne saapuneitten jälkeen , siis joskus 1.300 -luvulla. Ts. heikkouden merkki. Aluksi ei pelätty mitään, oltiin vaan ja hallittiin, mutta myöhemmin kun muslimiuhka alkoi kasvaa, jouduttiin rakentamaan linnoitus.

Amfiteatteri. Keskellä aukko, josta taistelijat ja villieläimet
ohjattiin näyttämölle 

Katsomon ja areenan alla olevia käytäviä

Iltapäivällä ajoimme vielä paikkaan Gat. Lähistöllä on nykyisin israelilainen moderni kaupunki Kirjat Gat, mutta se ei sijaitse sillä paikalla millä kaupungin perustajat sen viime vuosisadalla luulivat tai tarkoittivat. Gat oli yksi viidestä tärkeimmästä filistealaisten kaupungista. Se mainitaan Daavidin elämänvaiheissa muutaman kerran. Erikoinen paradoksi on, että vaikka nuori Daavid aikanaan surmasi filistealaisten Gatista kotoisin olleen Goljatin, hän myöhemmin kuningas Saulia paetessaan haki ja sai turvan samasta Gatista. Kirjat Gatin lähistöllä olevaa Tel es-Safi'n kukkulaa pidetään Raamatun mainitsemana Gat'ina. Sieltä on jopa löydetty talon rauniot ja kirjoitusta jota tutkijat  pitävät sen ajan kielen versiona nimestä "Goljat". Oli muuten ärsyttävä paikka se Tel es-Safin -kukkula. Kiipesin ja kävelin monta sataa metriä kapeaa "polkua" sellaisessa 5 cm - 1m korkuisen ohdakkeen peittämässä rinteessä. Shortsit ja sandaalit jalassa tietysti. Kotimatkalla vielä pikapysähdys luolanaukolle, johon perinteen mukaan Goljat olisi aikanaan haudattu. Sarjassamme 'erittäin epätodennäköistä', mutta tulipahan käytyä.

Goljatin kotitalo?

Kieltotaulu hedelmätarhan portissa. Yksinkertaisesti:
"Varastaminen kielletty!"

Kahden päivän etelänmatka

Suunnitelmat ja tilanteet elävät täällä Israelissa kuten muuallakin, täällä ne vain tekevät sitä kovempaan tahtiin. Perjantaina alkoi Brian, yksi talon opettajista ja oppaista, puhua mahdollisuudesta tehdä kahden päivän matka kohti etelää, Negevin autiomaahan ja aina Eilatiin asti. Illansuussa matka oli varmistunut, mutta osa siitä oli silti vielä suunnitelma-asteella. Joka tapauksessa sitten sapattiaamuna klo 8 lähdimme matkaan, tällä kertaa kahdella pikkubussilla jotta myös vapaaehtoiset Dan, Bonnie ja Inkeri sekä Marko pääsivät mukaan. Brian toimi siis oppaana ja matkanjohtajana. Mulla alkaa olla vähän hölmö tunne kun joka reissun jälkeen siitä kertoessani aina käytän kaikki mahdolliset superlatiivit mitä löytyy. Mutta nyt taas "joudun" tekemään niin! Matkamme oli aivan mahtava! Kaikki matkan yhteensä kuusi pääkohdetta - kolme per päivä - olivat ainakin minulle aivan uskomattoman upeita kokemuksia. Lauantaina Beersheban pohjoispuolella Beduiinimuseo, sitten Nahal Tsin + Ein Avdat ja sieltä aivan etelään Uvdan laaksoon kamelifarmille. Sunnuntaina nähtiin Timna Park, Ilmestysmajan kopio ja Ir Ovot.

Lähdimme aluksi Tel Aviviin päin ja heti tasangolle laskeuduttua Beit Shemeshin kautta kohti etelää. Opiskelijat eivät olleet nähneet Laakis'ia, joten pikainen pysähdys siellä ja sen porteilla (josta vähän kerrottu aikaisemmassa blogissa). Ensimmäinen varsinainen kohde oli Lahavissa, Joe Alon Centerissä oleva Beduiinimuseo. Opas, beduiini itsekin, kertoi tavaroista, pienoismalleista, vaatetuksista ym. joita oli laitettu esille tähän melko isoon museoon. Lopuksi hän tarjosi meille teetä teltassa ja kertoi monista tavoista ja eleistä joiden kautta beduiinit sanattomasti viestittävät asoita toinen toiselleen. Vieraanvaraisuus on hyve joka menee yli kaiken muun. Vaikka oman perheenjäsenen surmaaja tulisi kylään hänelle osoitetaan vieraanvaraisuutta eikä häntä saa vahingoittaa niin kauan kun hän on vieraana. Sen jälkeen tietysti... Lyhin pikavierailu kestää noin puoli päivää ja sisältää aina aterian. Vasta kolmannen päivän jälkeen on soveliasta kysyä onko vieraalla mahdollisesti joitain asiaa. Sitä ennen sellainen utelu olisi epäkohteliasta. Kaikilla eleillä on merkityksensä, esim. montako kupillista teetä isäntä tarjoaa, ovatko ne täynnä vai vajaita, asetetaanko kuppi maahan vai käteen ym... Israelin eteläosissa on beduiineja aika paljon ja määrä kasvaa korkean syntyvyyden vuoksi kolme kertaa nopeammin kuin israelilaisten. Osa heistä on jo alkanut sopeutua vähän kiinteämpään asumiseen, mutta suurin osa haluaa olla vapaana ja elää teltoissaan erämaassa.

Pienoismalli beduiiniteltasta. Miesten puoli ja naisten puoli

Kamelin juhla-asu sen tuodessa morsianta
hääpaikalle

Miksi istua tuoleilla kun patjoilla makoilu on niin paljon
mukavampaa, sanovat beduiinit

Matka jatkui Sde Bokeriin Beershevan eteläpuolelle. Israelin itsenäistymisvuosien johtaja ja ensimmäinen pääministeri David Ben Gurion asui siellä vanhoilla päivillään ja on haudattu sinne. Aivan paikan vieressä teimme patikkamatkan syvän ja jyrkkäreunaiseen Nahal Tsin -"kanjoniin" ja sen päässä olevalle Ein Avdat lähteelle. Se oli melkein kuin Grand Canyon Amerikoissa, pienemmässä mittakaavassa tietysti tosin.

Kamelin-väistämis-opaste-merkki..?

Kahvipaussi huoltsikalla

                      Nahal Tsin ja Ein Avdat Park:

          Videokuvaa Nahal Tsinistä

Jonkun matkaa etelään tulimme taas upean jyrkänteen reunalle. Alhaalla avautui kuumainen kraaterimaisema.  Valtava Mitzpe Ramon'in kraateri on syntynyt maan kovan pintakerroksen alla olleen pehmeämmän maaperän painuessa pohjavesien ym. vaikutuksesta alemmas ja saaden aikaan koko ylemmän kerroksen romahtamisen.

Mitzpe Ramon

Opiskelijat kuuntelivat innoissaan ja tarkkaavaisena
Brianin opastusta...

Loppuiltapäivästä tulimme etelään Uvdan laaksoon. Sieltä on löydetty erittäin varhaisia ihmisen elämän merkkejä, luita ja muuta sellaista sekä ns. "Leoparditemppeli", tai sen kivijalkarauniot. Siitä ei tiedetä juuri mitään muuta kuin että se on noin 5 tai 6 tuhatta vuotta vanha ja sieltä on löydetty toistakymmentä leopardipatsasta. Hetken päästä ohitimme Uvdan sotilaslentokentän, jota joskus myös käyttävät Eilatiin lentävät turistilennot. Pikkutien päässä oli pieni kamelifarmi, josta lähdettiin vajaan tunnin mittaiselle kamelisafarille. Se höykytys kyllä vakuutti meidät ensikertalaiset ainakin kunnioittamaan paimentolaisia, jotka matkaavat siinä vempulapomputuksessa ties päiväkausia yhteen menoon! Eniten väsyi kädet kun jännitti ja rystyset valkoisina koitti pitää itsensä kyydissä, heh... Taluttaja pääsi loppujen lopuksi paljon helpommalla. Mutta kukaan ei onneksemme tippunut kyydistä vaikka jotkut kivikkoiset kohdat rinteessä näytti kyllä aikamoisilta. Ja lisäbonuksena pidimme taateli-viikuna -herkuttelutauon hautavajoaman reunalla kun ilta-aurinko valaisi parhaimmillaan vastapäiset Jordaniaan kuuluvat Edomin vuoret. Ns. Syyro-afrikkalainen hautavajoamahan alkaa pohjoisesta aivan Israelin ja Syyrian rajamailta ja jatkuu aina Itä-Afrikkaan Keniaan asti. Sen syvin kohta on Kuollut Meri, yli 420 m meren pinnan alapuolella, ja sen pohjoispuolella oleva Jerikon kaupunki onkin maailman "alin" kaupunki. Vajoama on myös ilmavirroista ym. syistä johtuen Euroopan ja Afrikan väliä lentävien muuttolintujen reitti. Puoli miljardia muuttolintua vuosittain on tehnyt Israelista lintubongareiden paratiisin! Yöksi ehdittiin Eilatiin, isoille hampurilaisille ja majapaikkaan Shelteriin, josta vielä yöllä meistä muutama lähti vilkaisemaan rantabulevardia ja pari käväisi yöuinnillakin Punaisessa Meressä.

Karavaani kulkee...

Isäntämme kamelifarmari

Edomin vuoret Jordanian puolella.
Edom tarkoittaa punaista

 Videot:    Kamelilla ratsastusta 1

                   Kamelilla ratsastusta 2

Yöpaikka Shelter oli kokemus sinänsä... ja aamulla lähdettiin taas tien päälle ja käytiin kääntämässä muutaman kilometrin päässä etelässä, Tabassa, niin lähellä Egyptin rajaa kuin mahdollista. Eilatin nykyhistoria on erikoinen. Itsenäisyyssodassa 1948 David BenGurion tajusi miten välttämätöntä uudelle valtiolle on saada suora yhteys etelään Punaiselle Merelle. Mutta tulevissa aseleponeuvotteluissa ei olisi mitään mahdollisuutta vaatia sitä, koska lähimmät Israelin joukot olivat ties 200 km päässä kukana pohjoisemmassa. Niinpä Ben Gurion komensi kaksi joukko-osastoa, yhteensä muutama kymmenen miestä, "menemään Eilatiin ja pystyttämään sinne Israelin lippu"! Kun miehet tulivat paikalle Umm Rash-Rash'iin, jossa siihen aikaan ei ollut mitään muuta kuin paria parakkia, jordanialaiset sotilaat pelästyivät ja lähtivät pakoon. Ja näin ilman laukaustakaan saatiin haltuun paikka jonka seurauksena aikanaan Israel sai koko etelän eli yli puolet nykyisestä pinta-alastaan sekä elintärkeän meriyhteyden etelään Intian valtamerelle!

Hampurilaisella Eilatissa

Kun suomalainen haluaa mennä uimaan, se menee uimaan!

Shelter
Jotkut nukkuivat patjalla ulkona

Emil + Punainen Meri ovat hyvin kuvauksellisia..

Umm Rash-Rash ja Israelin lippu. Alkuperäinen sotilaiden
pystyttämä jouduttiin kyhäämään lakanasta ja värjäämään
musteella kun muutakaan ei ollut.

Tämä huoltsikka oli 35 vuotta sitten Eilatin reunalla viimeinen ennen
autiomaata. Liftasin siinä kerran 1,5 vrk (!) ennenkuin sain kyydin
Jerusalemiin. Välillä piti mennä biitsille yöksi nukkumaan

Aamupäivän ensimmäinen varsinainen kohde oli Timna, muutama kymmenen kilometriä pikatietä Eilatista pohjoiseen. Täällä ihminen opetteli kaivostoiminnan alkeita jo 6.000 vuotta sitten. Monet kutsuvat paikkaa nimellä 'Salomonin pilarit', mutta paikalla ei liene välttämättä mitään yhteyttä kuningas Salomoon. Salomon kuparikaivokset ovat todennäköisemmin olleet Aravan erämaassa, joka siihen aikaan tarkoitti Kuolleen meren etelä- ja pohjoispuolta. Mutta Timnalla on silti merkittävä historia.  Jo Ramses-suvun faaraoiden aikana 1.300 - 1.100 luv. eKr. egyptiläiset tulivat laivoillaan Eilatin eteläpuolelle nykyisen Korallisaaren kohdalle ja kaivoivat  Timnan alueelta kuparia. Heidän jälkeensä midianilaiset kaivoivat siellä. Israelilaiset perustivat kuparikaivoksen alueelle vasta joskus 1970 - 80 -luvuilla. Nykyisin sekin on kannattamattomana lopetettu. Alueelta löytyy tuhansia aukkoja joista avautuu maanalainen kilometrien kaivosluolasto. Kallioseinistä löytyy myös egyptiläisten hieroglyfejä. Yksi Timna Parkin erikoisuus on Ilmestysmaja, 1:1 rakennettu kopio Ilmestysmajasta, eli teltasta, jota israelilaiset kuljettivat mukanaan koko erämaavaelluksen ajan Egyptistä Luvattuun maahan. Kaikki kankaita, alttareita yms. yksityiskohtia myöden on pyritty rakentamaan mahdollisimman aidoksi. Tässä linkki melkoisen tarkkaan suomenkieliseen kuvaukseen Ilmestysmajasta.

Ne ns. Salomonin pilarit

Tällä kielekkeellä kävin katsomassa egyptiläisiä hieroglyfejä
lähes 35 vuotta sitten. Nyt ei jostain syystä enää millään
tahtonut päästä sinne ylös...

          Video: Brian ei puolestaan tahdo päästä millään alas...

Yli 3.000 vuotta vanha egyptiläisten mainareiden temppeli

Ilmestysmaja

Pappi, ylimmäinen pappi ja suitsukealttari

Kaikkein pyhin jossa Liiton arkki

Sfinksi. Joidenkin mielestä..

Matkalla takaisin pohjoiseen Brian kertoi että menemme käymään Ein Hatsevassa. Kerroin että tiedän paikan koska 70-luvulla olin pari-kolme kuukautta ihan lähistöllä Ir Ovotin pikku kibutsissa vapaaehtoisena. Yllätys oli melkoinen kun kurvattiin pihaan. Se paikka olikin juuri Ir Ovot! Vanha tuttu paikka jonne usein olen haikaillut mennä käymään, mutta mikä aina on jäänyt tekemättä sen sijainnin tähden. Keskellä autiomaata, Eilatin pikatien varressa, montakymmentä kilometriä Kuolleesta Merestä etelään, keskellä ei mitään. Paikalla, joka on vain pieni kumpu, onkin siis kolme nimeä: Ein Hatseva, Raamatussa mainittu Tamar ja nykyisin vakiintunut Ir Ovot. Emmepä tajunneet silloin 70-luvulla minkä argeologisen aarteen päällä  hökkeleissämme asustelimme ja traktorin lavalla erämaan tomaatteja ja munakoisoja pakkailimme! Nyt kumpu on kokonaan kaivettu ja mäestä löytyi Tamar, kaupunki jonka kuningas Salomo linnoitti ja joka oli  silloin Israelin ja Edomin rajakaupunki! Tunteita ja muistoja herättänyt paikka meikäläiselle vaikka mäellä ei enää ollutkaan mitään 70-luvusta muistuttavaa. Mäen rinteessä on myös 1000 vuotta vanha ja Israelin suurin Paliurus spina-christi -puu (engl. Jerusalem Thorn tai Christ's Thorn), puu jonka piikkioksista tehtiin Jeesukselle orjantappurakruunu.

Ir Ovot

Salomon linnoittaman kaupungin portti

Suurin Israelista löydetty Jerusalem Thorn -puu

Loppumatkaksi haluttiin vielä yksi kokemus. Ajoimme laaksosta ylös Etelä-Juudan vuorille pitkin muinaista Raamatun Skorpionsolaa, joka vielä vuoteen 1958 asti oli ainoa tie Jerusalemista etelään Eilatiin. Vasta silloin valmistui nykyinen Kuolleen Meren rantaa pitkin kulkeva tie. Se tie no: 90 on muuten Israelin pisin alkaen Eilatista ja jatkuen aina Kirjat Shmonaan asti Libanonin rajalla. Olen minä kapeita ja hurjia serpentiiniteitä ennenkin ajanut, mutta tämä oli kyllä yliveto! Kapea, jyrkkä ja ilman mitään kaiteita, mikä sai kai jotkut vähän pelkäämäänkin. Yksi opiskelija muistutti minua vetoavalla äänellä että hänellä on kotona viisi lasta. Näkymät oli henkeäsalpaavat. Harmi vaan kun Brian otti multa kesken kaiken kameran pois enkä sen jälkeen enää voinut ottaa ajaessa kuvia... onneksi muutaman ehdin...

Skorpionsolan jyrkkyys ja upeat maisemat valitettavasti
latistuu valokuvassa

Loppumatka köröteltiin aika haipakkaa koska Abdulilla oli suora radiohaastattelu Jerusalemissa tiettyyn aikaan illalla. Ajoimme ohi Dimonan ja sen lähellä olevan tutkimuslaitoksen, jonka lähellä ei saa ottaa kuvia vaikkei siellä virallisesti tehdä mitään. Ei ainakaan Israelin atomiaseita... (shhh!). Kotona Jadissa oltiin illansuussa siinä klo 20, ja huippukokkimme Dawn oli valmistanut sinne herkullisen ja tarpeeseen tulleen lasagne-illallisen.