Kolme merta + sekalaista

Alkaakohan aiheet loppumaan kun pitää noin hölmöjä otsikoita ruveta keksimään... No, ei todellakaan lopu, mutta laitan tähän nyt kuvia sekä juttuja viime viikolta sekalaiseen sillisalaatti-tyyliin. Aloitetaan lopusta, eli eilen (sunnuntaina) olimme kevään viimeisellä opintoretkellä prof. Rafin kanssa. Kohteena Samaria ja tarkemmin Shilo, Gerissimin vuori sekä sen viereinen korkeampi kukkula. Ajelimme siis palestiinalaisalueella joka on jaettu kolmeen kategoriaan. Alue A, B ja C. Alue "A" on kokonaan palestiinalaisten hallinnassa tarkoittaen esim. siviilihallintoa, kunnallispolitiikkaa ja poliisivoimia. Sotilaallisesti Israel tietysti hallitsee kaikkia kolmea, kunnes (mahd. joskus) päästään neuvotteluissa muuhun tulokseen. Alueelle "A" israelilaisilla ei ole lupa mennä. Näitä alueita ovat mm. Jeriko, Ramallah, Nablus ja esim. Beetlehem. Siksi ne myös on jätetty retkiohjelmastamme pois, koska Rafi ei sinne saa mennä. Alue "B" tarkoittaa israelilaisten ja palestiinalaisten yhteishallintoa ja alue "C" on kokonan israelilaisten hallinnassa. Tänään siis liikuimme alueilla B ja C. Maasto Jerusalemin pohjoispuolella ns. Länsirannalla (israelilaisittain Samariassa) on samantapaista kuin Juudan vuorillakin paitsi karumpaa. Tyhjiä kivisiä kukkuloita on paljon, vuoret ovat korkeampia kuin Jerusalemissa päin, mutta laaksot puolestaan leveämpiä. Ei sellaisia kuin Jerusalemin seudulla, jossa laaksot ovat pohjalta teräviä ja jyrkkäreunaisia. Täällä laaksoissa on usein isojakin viljelysmaita. Jotkut kylät ovat rähjäisiä eikä kyse selvästikään ole rahan puutteesta vaan välinpitämätömyydestä. Seassa on oikeinkin rikkaan näköisiä taloja.

Shilo oli reilut 3.000 vuotta sitten merkittävä paikka israelilaisille. Jerusalem ei ollut vielä muodostunut maan hengelliseksi keskukseksi ja siksi koko erämaavaelluksen ajan mukana kulkenut Ilmestysmaja olikin Shilossa vuosikymmeniä ja sieltäkin kaiken huipuksi filistealaiset kerran varastivat sen. Vasta myöhemmin kuningas Daavid toi sen Jerusalemiin. Shilossa on tehty ja tehdään argeologisia kaivauksia ja yksi Lähi-Idän paradokseja on esim. että entisajan juutalaisten pyhiä paikkoja on etsimässä ja kaivamassa - palestiinalaiset! Samoin he ovat rakennusmiehinä niissä heidän itsensä tuomitsemissa juutalaisten asutuskeskuksissa Länsirannalla. Työ kuin työ kelpaa, varsinkin kun kymmenisen vuotta sitten olleen ns. toisen intifadan (kansannousun) jälkeen heidän  vapaa liikkuminen ja sen mukana työt Israelin puolella loppuivat. Pahasti sahasivat pommikampanjallaan omaa oksaansa - mun mielestä - vaikka maailman media niin innolla seurasikin sitä silloista kivien heittelyä.. Vieressä olevan nykyisen Shilon synagooga on erikoisen hieno. Sen ulkomuoto ja sisällä olevat mm. opetuskoroke, tekstinlukupulpetti ja Tooran säilytyskaappi ovat Ilmastysmajan kalusteiden mallisia.

Arabimiehet kaivelemassa vanhoja..

Shilon synagooga. Uhrialttarin mallinen opetuskoroke.

Liiton arkkia ja sen kantokorentoja mukaileva Tooran
säilytyskaappi.

Shilosta jatkoimme vähän matkaa Gerissimin vuorelle. Se on paikka jossa noin puolet (reilusti alle 1.000) samarialaisesta asuu. Toinen puoli asuu Holonissa Tel Avivin lähellä. Olin juuri puolitoista viikkoa sitten  katsomassa samarialaisten kuuluisaa vuotuista pääsiäisen viettoa, jossa he taurastavat ja uhraavat noin 50 lammasta. He pitävät itseään ainoina oikeina israelilaisina, Joosefin ja Leevin sukukuntien jälkeläisinä. Tosiasiassa he luultavimmin ovat assyyrialaisten valloituksesta selvinneiden ja maahanjääneiden sekä sinne nyk. Irakin alueelta pakkosiirrettyjen asukkaiden jälkeläisiä. Oppaamme Cohen Gerissimin museossa piti kaikesta huolimatta erittäin mielenkiintoisen esityksen samarialaisten elämästä ja uskosta. He uskovat että Gerissimin vuori on se oikea Moorian vuori jossa Aabrahamin oli määrä uhrata poikansa ja jossa juutalaisten temppeli sijaitsi. Eikä Jerusalem. He myös uskovat ettei temppelin puuttuminen ole este pääsiäislampaiden uhraamiselle.

Samarialainen pappi Cohen kertoo israelilaisten reitistä
Egyptistä Luvattuun maahan.

Kuvia samarialaisten pääsiäislampaiden uhraamisesta.
Paikalle ahtautui tuhat - kaksi tuhatta katsojaa ympäri Israelia..

Ylimmäinen papisto

Nablusin kaupunki ylhäältä Gerissimin vuorelta

Gerissimiltä lähdettiin muutamia kilometrejä itään Itamar -asutuksen läpi pitkin kapeita teitä aina vaan ylöspäin kunnes tultiin paikalle jonka tienviitassa luki "Three seas" eli Kolme merta. Jos ilma olisi ollut kirkas - jota se ei ollut - olisi tältä tänään hirvittävän tuuliselta huipulta voinut nähdä sekä Kuolleen Meren, Gennesaretin järven (hepr. meri sekin) ja myös Välimeren.

Voileipätauko

"Kolme merta" -näköalapaikka.
Mitään emme nähneet sään vuoksi. Mitään emme myöskään
opastuksesta kuulleet ulvovan tuulen vuoksi, joka meinasi viedä
meidät mennessään..

Menneenä viikonloppuna otin pari päivää vapaata ja lähdin ystäväpariskunnan luo lähelle Netaniaa. Tässä vielä muutama kuva postikortinkauniista Välimeren rannasta. Ja jokunen muukin kuva täkäläisestä juhlasta ja arjesta.

Netanian rantaa

Auringonlasku Netanian yli Välimereen

Vanhoja muistelemassa Ma'ale HaHamishan kibutsilla.
Kibutsnikki Rafin kanssa poseeraamassa kauniissa
maisemissa - navetan takana!

Uusi vapaaehtoinen Suomesta ,Elina, tuli juuri oikeaan aikaan!
Tämän kaikki hommat hallitseva asiantuntemus oli kullan arvoista
nyt kun lähes joka toisen kone oli viruksia pullollaan..

Mirja, Halvor + tulkki esittelemässä Raamattukodin
kalliokappelia n. 60 hongkongilaiselle vieraalle

Daniel kävi esittelemässä löytämänsä (ja tappamansa) kyyn,
Jerusalemin alueen ainoan myrkyllisen käärmeen.

Malik siunaamassa ja murtamassa sapattileipää

Emil kertoo perheestään ja työstään Togossa
sapattiaterian jälkeen

Päivä paratiisissa ja toinen Harmageddonilla

Tämäkertaisen retkipäivämme kohde oli Jizreelin tasanko. Eli eteläisen Galilean ja Samarian vuorten sekä Karmelvuoren välinen iso tasanko. Lähdimme matkaan prof. Rafin + opiskelijoiden kanssa aamulla klo 8 ja ajelimme alas tasangolle ja moottoritietä no: 6 pohjoiseen Karmelvuorelle asti. Päivän pysähdyspaikkamme olivat druusikylä Dalijat el Karmel'in viereinen Muhraka, sieltä Megiddon kukkulalle, josta Tel Jizreelin kautta Gilboan vuorille.

Muhraka Karmelvuorella on paikka jossa profeetta Elia kohtasi Baalin profeetat 'kaksintaistelussa'. Kolmen vuoden kuivuuden jälkeen Elian alttari syttyi ja Baalin profetoille kävi huonosti. Huono ja paha kuningas Ahab ja vaimonsa Iisebel seurasivat tilannetta ylhäältä vuorelta. Paikalla on nykyisin kirkko ja iso patsas Eliasta listimässä Baalin profeettoja. Kiihkeä ja äkkiväärä mies tuo Elia. Oliko siitä päiden listimisestä hyötyä, kysyi Rafi ja huomautti ettei meno Israelin (pohjoisessa) valtakunnassa mitenkään muuttunut tämänkään tunnusteon jälkeen. Lisäksi Elia lähti peloissaan pakoon luullen olevan ainoa oikeamielinen koko maassa ja kohta pian saikin luovuttaa viitan seuraajalleen. Karmelvuori on muuten Israelissa harvoja ellei ainoa paikka missä on luonnonmetsää. Muut metsäthän on istutettu viimeisen vajaan sadan vuoden aikana. Karmelin metsät myös olivat ensimmäiset täällä näkemäni, jotka suomalaiseenkin silmään näyttivät metsiltä. Korkeaa tuuheaa havumetsää.

Profeetta Elia hurjana..

Näkymät Muhrakasta alas tasangolle

Täältä ylhäältä kuningas Ahab seurasi kun  Karmelin juurella
 (keskellä kuvaa pienen vaal. läiskän kohdalla) Elia ja
Baalin profeetat taistelivat

Vuorelta laskeuduimme tasangolle ja menimme Megiddon rauniokummulle. Siitä paikasta jo jotain kirjoittelinkin blogissani edellisen kerran siellä  käydessäni. Megiddo on 6.000 vuoden historiansa ajan ollut erittäin tärkeä kaupunki. Joka hallitsi sitä, hallitsi koko suurta tasankoa ja käytännössä koko pohjoista Israelia. Ja samalla sen läpi kulkevia tärkeitä kauppareittejä. Professori sanoi ettei itsekään ymmärrä miten, mutta ammattitaitoiset argeologit ovat löytäneet 26 eri kerrosta kumpua kaivaessaan ja tutkiessaan! Siis niin monta kertaa kaupunki on vallattu ja tuhottu ja uudelleenrakennettu ja taas tuhottu jne... Megiddon kukkulalla (hepr. Har Mageddon) on taisteltu siis usein. Historian ensimmäinen tunnettu taistelu käytiin tällä  tasangolla Egyptin faarao Tutmesin ja Syyrian kuninkaan välillä. Ja täällä kuuleman mukaan käydään vielä se viimeinenkin...

Megiddo. Kuningas Salomon aikaiset portaat
linnoittamassaan kaupungissa

Viljasäiliö

Seuraavaksi ajeltiin vähän matkan päähän Tel Jizreel'iin. Se lienee paikka joka oli pohjoisen valtakunnan eli Israelin toiseksi tärkein kaupunki heti pääkaupunki Samarian jälkeen. Siellä myös kuningas Ahab ja Iisebel asustelivat ajoittain ja samalla himoitsivat naapurinsa Naabotin viinitarhaa haluten tehdä siitä itselleen vihannesmaan. Siihen aikaan jokaisella oli oma viinitarha, se kuului elämän perustarpeisiin, mutta vihannekset olivat vain harvojen ja rikkaitten herkkua. Iisebel puhui miehensä hankkiutumaan eroon Naabotista joka ei halunnut luopua isiensä perintömaasta. Ja täällä kaikenlaiseen pahaan israelilaisia viekoitellut kuningatar myös lopulta koki julman loppunsa. 'Jizreel' ja 'Israel' ovat muuten kaksi ihan eri sanaa. Israel tarkoittaa ' Jumala taistelee' ja Jizreel puolestaan 'Jumala kylvää'. Tel Jizreelin vieressä nousee Gilboan vuori, tai oikeammin Gilboan vuoret. Se kun on useamman huipun vuorijono, jonka itäisin huippu on aivan Jordanjoen laakson vieressä lähellä Bet Sheania ja Sachnea, jossa juuri edellisenä päivänä tuli käytyä. Eli missä lännestä tuleva Jizreelin tasanko ja Jordanjoen laakso kohtaavat. Gilboa on tänä päivänä israelilaisille romanttinen vuori josta on tehty kauniita laulujakin. Historia on sitäkin julmempi. Tällä vuorella kuningas Saul ja filistealaiset n. 1.000 vuotta eKr. kohtasivat viimeisen kerran ja Saul poikineen saivat surmansa. Kuninkaaksi tullut Daavid suruissaan kirosi kukkulat ja seuraavan lähes 3.000 vuoden ajan ne olivat puuttomia ja karuja. Vasta noin 50 vuotta sitten 1960 -luvulla Gilboan vuorille on istutettu metsiä ja nykyisin vuoret ovatkin kauniit jo kaukaa katsottuna. Näkymät vuoren huipulta korvasivat kiipeämisen vaivan. 360 asteen panoraama, mutta varsinkin se näkymä itään! Jordanin laakso johon Jizreelin tasanko yhtyy! Aivan allamme näkyi Gan Ha'shlosha eli Sachne, paratiisimainen paikka, jossa muutaman suomalaisen vapaaehtoistyäntekijän kanssa juuri edellisenä päivänä kävimme uimassa ja viettämässä päivän. Ympärivuotinen 28 asteen turkoosinvihreä lähdevesi, 30 astetta lämpöä, värikkäitä kukkia, pensaita ja palmuja.... mitä muuta voi enää vapaapäivältä haluta! Silloin uimassa käydessämme ei tiedetty millaiset näkymät aivan viereiseltä Gilboan huipulta olisi ollut alas laaksoon. Muuten olisimme varmasti uhranneet puoli tuntia sinne ylös ajeluun. Nyt seuraavana päivänä sain opiskelijoiden kanssa sen kuitenkin kokea.

Tel Jizreel ja Naabotin puutarha

Gilboan vuoret

Näkymiä ylhäältä...

Gan Ha'shlosha eli Sachne lähellä Bet Sheania, Jordanjoen laaksossa lähellä Genesaretin järveä. Suomalaiset sapattiretkellä:

Inkeri ja Maarit + Anu (Keitaalta)

Taustalla Gilboan vuoret

Kotimatka huristeltiin jälleen kerran Jordanin laaksoa ja Kuolleen Meren ja Jerikon vieritse takaisin Jerusalemiin. Ties monennenko kerran jo. Mutta niihin laakson maisemiin ei itselläni ainakaan pienintäkään kyllästymisen merkkiä havaittavissa.

Bet Guvrinin luolat

Eilisen retkipäivän kohde oli Jerusalemista ja Juudan vuorilta reilut 50 km lounaaseen oleva HaShfela -laakson  alue. Alue jossa VT:n aikana tapahtui paljon koska se oli vuosisatojan ajan vuorilla asuvan Juudan ja tasangolla asuvien filistealaisten raja-aluetta. 900-luvullahan eKr. Israelin valtio kuningas Salomon jälkeen jakaantui kahtia, pohjoiseen Israeliin ja eteläiseen Juudaan. Juuda oli melkoisen pieni ja monessa suhteessa vaatimaton ja karu valtio. Vanhoissa uskonnonkirjoissa olevat loisteliaat kuvat antavat helposti väärän kuvan. Juudan merkitys perustui Jerusalemiin ja siellä sijainneeseen temppeliin. Temppeli ja kuninkaan palatsi olivatkin ties ainoat tosi mahtavat rakennukset maassa. Kansa eli vaatimattomasti Juudan vuorilla kallioon koverrettujen sadevesisäiliöiden varassa pengertäen jyrkkiä rinteitä viljelysmaaksi. Tasangolla oli toisin. Pieni osa Juudasta oli myös alangolla, mutta rehevin rannikkoseutu oli filistealaisten hallussa.

Matkan aiheeseen mitenkään liittymätön, mutta näyttävä kohde silti! Laakish'in kibbutsin eräs jäsen, ryhmäkuvassa näkyvä iäkäs rouva, aloitti v. 1960 harrastuksen pihamaallaan. Hän alkoi istuttamaan tontilleen erilaisia kaktuksia:

Videokuvaa kaktuspuistosta.

Matkalla ajoimme taas kerran laakson läpi, jossa israelilaisten ja filistealaisten kuuluisin taistelu Daavidin ja Goljatin välillä käytiin (aikaisempi blogi). Siitä saavuimme Bet Guvrinin -luonnonpuistoalueelle. Oppaamme professori Rafi ihmetteli etten ollut koskaan käynyt siellä vaikka aikanaan vietin vuosia Israelissa. Luulen kyllä että tämä kohde ei ollut vielä löydetty, niinkuin ei moni muukaan argeologinen aarre vielä silloin 70-luvulla. Ja jos olikin, ne kibbutsin retket ei välttämättä kohdistuneet 'vanhoille kivikasoille' vaan enemmän biitseille ja perinteisiin turistikohteisiin. Bet Guvrinin historia on monipuolinen koska sitä ovat sen sijainnin vuoksi hallinneet ties miten monet eri kansat: kanaanilaiset, Daavidin ja Salomon aikainen Israel, Juudan valtakunta, filistealaiset, assyyrialaiset, babylonialaiset, kreikkalaiset, roomalaiset, edomilaiset, ristiretkeläiset, muslimit, bysanttilaiset yms... (huom: "amatöörihistorioitsijan" lista, älkää asiantuntijat puuttuko pikkuseikkoihin, heh). Alueella on kylä, jossa asui kerran edomilaisia, kansa jonka pääasuinalue oli Kuollen Meren laakson itäpuolella ja nykyisessä Saudi-Arabiassa. Täällä asuessaan 2. vuosisadalla eKr. silloin valtaa pitävät makkabealaiset antoivat heille kaksi vaihtoehtoa: joko kääntyä juutalaisiksi tai lähteä maanpakoon. Pakon edessä he kääntyivät, mutta molemminpuolinen kauna jäi kytemään. Tämän tietäminen auttaa ymmärtämään paremmin juutalaisten ja Herodeksen välistä suhdetta ajanlaskun alun kahta puolta. Miehitysvalta Rooman asettama kuningas Herodeksen edomilainen perhe oli nimittäin kotoisin Bet Guvrinista ja oli yksi näistä kääntyneistä.

Iso vesisäiliö, joka sittemmin oli muutettu kyyhkyslakaksi

Tavallinen asuintalo päältä...

... ja saman talon "kellari" ts. valtava vesisäiliö!

Hautakammio, jossa selviä kreikkalaisia vaikutteita

Evästauolla Samban kanssa

Bell Caves, "Kelloluolat". Sanoin kuvaamaton paikka!

Videokuvaa sisältä isosta vesisäiliöstä.

Videokuvaa valtavasta "Kelloluolastosta".

Vasta tämänkertaisen Israel-matkani aikana olen kunnolla tajunnut veden merkityksen raamatunajan israelilaisten elämässä. Sen miten kallisarvoista se oli, koska sen hankkimiseen ja säilyttämiseen jouduttiin näkemään niin valtavasti vaivaa. Vuorilla kylissä ei ollut kaivoja. Ei voitu kaivaa niin syvälle että mitään vesisuonta olisi voitu edes löytää. Niinpä koko vuoden kaikki vesi mitä tarvittiin - juoma, ruoka, eläimet, pellot - oli sadekautena kerättyä sadevettä. Monessa kylässä joka ainoassa talossa oli pihalle tai talon alle louhittu vesisäiliö. Se oli usein paljon isompi kuin talo itse! Kovan pintakerroksen alla oleva pehmeämpi liuskekivi mahdollisti sellaisen kaivamisen muutamassa kuukaudessa. Pihaan ja ympäröiviin kallioihin oli koverrettu uria jota pitkin kaikki mahdollinen vesi kerääntyi säiliöön. Ja sen veden oli riitettävä koko vuodeksi! Lisäksi vaikka säiliö yritettiin sulkea mahdollisimman hyvin, sinne aina kuitenkin pääsi jotain likaa ja siksi  se tarvitsi jokavuotista puhdistusta sekä myös laastilla tilkitesemistä ettei vesi vuoda maaperään. Yksi viinin päätarkoituksista oli muuten juuri sen sisältämän alkoholin käyttäminen juomaveden desinfiointiin. Näitä vesisäiliöitä on löydetty pelkästään täällä Bet Guvrinin alueella noin tuhat, joista jotkut todella massiivisen isoja lähes luolastoja! Jonkun verran sillä luolista kaivetulla kivellä tehtiin myös bisnestä ja sitä myytiin tasankoalueelle rakennuskiveksi.  Monien selkeästi kreikkalaisten rakennusten lisäksi alueen reunassa on myös roomalainen amfiteatteri. Teatterissa roomalaiset esittivät teatteria, hippodromilla ajettiin kilpaa hevosilla ja amfitettereissa pantiin ihmiset ja villieläimet taistelemaan keskenään. Sirkusta ja kansanhuvia... Areenan alla olevissa kammioissa säilytettiin gladiaattoreita, orjia/vankeja/toisinajattelijoita sekä villieläimiä. Ne ja käytävät, joita pitkin heidät ohjattiin esille saivat kyllä karmivia väreitä aikaan selkäpiissä. Amfiteatterin vieressä asui vielä ennen Israelin itsenäistymistä arabikylän johtaja, mukhtar. Kun hän vuonna 1948 pakeni Gazaan, kaivettiin hänen talonsa alta suuri bysanttilainen ristiretkeläisaikainen kirkko. Paikka oli ensimmäisiä ristiretkeläisten linnoituksia, joka rakennettiin vasta 300 vuotta ensimmäisten tänne saapuneitten jälkeen , siis joskus 1.300 -luvulla. Ts. heikkouden merkki. Aluksi ei pelätty mitään, oltiin vaan ja hallittiin, mutta myöhemmin kun muslimiuhka alkoi kasvaa, jouduttiin rakentamaan linnoitus.

Amfiteatteri. Keskellä aukko, josta taistelijat ja villieläimet
ohjattiin näyttämölle 

Katsomon ja areenan alla olevia käytäviä

Iltapäivällä ajoimme vielä paikkaan Gat. Lähistöllä on nykyisin israelilainen moderni kaupunki Kirjat Gat, mutta se ei sijaitse sillä paikalla millä kaupungin perustajat sen viime vuosisadalla luulivat tai tarkoittivat. Gat oli yksi viidestä tärkeimmästä filistealaisten kaupungista. Se mainitaan Daavidin elämänvaiheissa muutaman kerran. Erikoinen paradoksi on, että vaikka nuori Daavid aikanaan surmasi filistealaisten Gatista kotoisin olleen Goljatin, hän myöhemmin kuningas Saulia paetessaan haki ja sai turvan samasta Gatista. Kirjat Gatin lähistöllä olevaa Tel es-Safi'n kukkulaa pidetään Raamatun mainitsemana Gat'ina. Sieltä on jopa löydetty talon rauniot ja kirjoitusta jota tutkijat  pitävät sen ajan kielen versiona nimestä "Goljat". Oli muuten ärsyttävä paikka se Tel es-Safin -kukkula. Kiipesin ja kävelin monta sataa metriä kapeaa "polkua" sellaisessa 5 cm - 1m korkuisen ohdakkeen peittämässä rinteessä. Shortsit ja sandaalit jalassa tietysti. Kotimatkalla vielä pikapysähdys luolanaukolle, johon perinteen mukaan Goljat olisi aikanaan haudattu. Sarjassamme 'erittäin epätodennäköistä', mutta tulipahan käytyä.

Goljatin kotitalo?

Kieltotaulu hedelmätarhan portissa. Yksinkertaisesti:
"Varastaminen kielletty!"