Vapaaehtoisten elämää kuvina..

Vaikka Raamatunkääntäjien Koti on osa Jerusalemin Heprealaisen Yliopiston ohjelmaa, se pyörii omalla hyvin vaatimattomalla budjetilla, suurelta osin suomalaisten pienlahjoittajien varoilla. Tietysti opiskelijat maksavat tietyn summan lukukausimaksua, mutta se kattaa vain osan kuluista. Toiminnan pyörittäminen vaatii tietysti jatkuvasti varoja. Joka päivä pitää syödä, autot pitää olla kunnossa ja bensaa tankissa, koska niillä ajetaan joka päivä, kiinteistöt vaativat omat käyttökulunsa ja ajoittaiset peruskorjauksensa jne... Yksi iso kulu on opiskeluihin suoraan liittyvät menot. Kerran viikossa tehdään autolla matka historiallisille paikoille, joihin joskus on aikamoiset pääsymaksut. Ja sitten yliopiston opettajat itse. Opiskelijoille halutaan tarjota parasta ja parhaat professorit maksavat.

Nämä professorit ovatkin lähes ainoat palkkaa saavat henkilöt täällä. Suurin piirtein kaikki muu työ tehdään vapaaehtoisten voimin. Toimistotyö, koko toiminnan johtaminen, kokkaukset (huom. isolle porukalle!), autokuljetukset, jatkuva rakennusten huolto- ja peruskorjaustyö, siivoukset, pyykkäämiset jne jne... Nämä kaikki ovat isoja ja tärkeitä töitä ja käytännössä vaativat hoituakseen ammattimaista osaamista. Ja kaiken sen työn tekevät lyhyitä tai pidempiä jaksoja täällä viettävät vapaaehtoiset. Omalla rahallaan tänne lentäneet, eläkkeellä tai muuten poissa työelämästä olevat tai töistä vapaata saaneet henkilöt, jotka ovat kokeneet halua antaa panoksensa tälle Raamattukodin työlle. Useimmat heistä ovat olleet suomalaisia mutteivät kuitenkaan kaikki.

Tässä liuta kuvia osasta tänä keväänä täällä työskentelevistä vapaaehtoisista, heistä työnsä ääressä sekä retkillä, joita aina joskus omin päin tehdään.

Inkeri, tarttuu luudanvarteen tarvittaessa - kuten kaikki
muutkin - mutta työskentelee varsinaisesti toimistossa Mirjan 'oikeana kätenä'.

Sheila, tiukka täti joka hoitaa tilinpidon

Martti putsaamassa piharakennuksen kattoa

Ja Martin vaimo keittiöpuuhissa

Brian vasemm.

Jussi ja Anita Mirjan pihalla raivaustöissä

Inkeri, Jussi ja Anita ihailemassa kauniita maisemia
.... alhaalla moottoritiellä

Suomen Idolsit esiintyy Afrikan pojille..

Meidän 'mama' Sheila Grunden vastaanottamassa
lähtijäislahjaa Mirjalta

... ja saamassa lähtöhalauksen Seijalta, meidän monitoimiapulaiseltamme

Remonttimiehet Rane & Kake, joita ilman tuskin mikään toimisi tai
tulisi kunnolla tehdyksi 

Kuten esim. seinien korjausrappaukset..

... tai  nettiyhteydet

Jossei Seijaa olisi, niin miltähän täällä näyttäisi..!

Autokuski ...

... autokuskin sivubisnekset

Retki puutarhanäyttelyyn Rishon LeZion'in  lähelle

.. jota ennen evästauko puutarhanäyttelyn parkkipaikalla!

Retki Kuolleelle merelle.
Matkan varrella kukkaloistoa kuivassa Juudean erämaassa!!

Ryhmäpotretti Meren pinnan tason -patsaalla
(tehty pienen alueelta löydetyn fossiilin mallin mukaan)

Pää meren pinnan alapuolella!

Rauno ihmettelee tämän kevään uskomattoman
kaunista kukkaloistoa normaalisti niin karussa Jordan-joen laaksossa.

Rauno ja takana Inkeri kokeilee Jordan-joen vettä ja Marttikin suunnittelee.
Parin kymmenen metrin päässä joen toisella rannalla Jordania!

Kuolleen meren kylpyläpaikkamme Mineral'in pihalta.
Taustalla Jordanian vuoret.

Kauko nauttii Kuolleesta merestä. Vain pää, kädet ja jalat (ja maha) näkyy!

Kuollut meri ilta-auringossa

Oma vapaaehtoisprojektini alkaa olla puolessa välissä. Ei kyllä ikinä uskoisi! En osaa toisaalta sanoa onko aika mennyt nopeasti vai hitaasti. Siinä mielessä "hitaasti", että niin paljon on tapahtunut näiden noin 2,5 kk aikana, että tänne tulosta tuntuu jo kuluneen iät ja ajat! Mutta siinä mielessä tosi nopeasti (liian nopeasti!), että nyt ollaan jo siis puolivälissä ja on aika käväistä Suomessa. Lentoni lähtee täältä perjantaina 23. pv aamuyöstä ja sen perjantaipäivän ajattelin viettää tutustumalla välilaskukaupunkiin Prahaan. Illalla myöhään olen Suomessa ja vietän laatuaikaa Kirkkonummella vajaan kuukauden vanhan pojanpoikani luona! Turussa käyn kääntymässä ja viettämässä pari yötä ja tiistaina lennän taasen tännepäin. Tällä kertaa Istanbulin kautta. Seuraavat blogitekstit ilmestyvät varmaankin vasta tänne Israeliin palattuani.