Viime keskiviikon poikkeusta lukuunottamatta opiskelijaryhmän retkipäivä on aina sunnuntaina. Sehän on siis viikon ensimmäinen arkipäivä sapatin jälkeen. Eilen teimme retken, "field trip" englanniksi, joka suuntautui Hebroniin ja sen eteläpuolelle, aivan Negevin autiomaan rajoille. Taas kerran sain ihmetellä itsekseni miten onnekas olenkaan kun saan kuskin ominaisuudessa osallistua tälläisille retkille ja sellaisen alan ammattilaisen (Rafin) johdolla! Retkikohteet ei ole niitä "tavallisia" kohteita, joissa turistit käyvät, vaan historiallisesti, argeologisesti ja kulttuurillisesti merkittäviä paikkoja. Paikkoja joissa voi perehtyä tämän alueen vaiheisiin vuosituhansien ajalta. Eivätkä tämän maan tapahtumat historiassa ole koskettaneet pelkästään tätä maata, vaan aivan kuin tänäkin päivänä, alue on lähes koko ajan maailman huomion kohteena. Jos täällä jotain tapahtuu on sen esim. poliittiset vaikutukset heti maailmanlaajuisia. Niin on ollut aina.
Eilisen sunnuntain kohteita oli kolme: Tel Arad, Susia ja patriarkkojen haudat Hebronissa. Päiväämme mahtui myös kolme erikoisuutta. Ensimmäiseksi, Tel Arad on tiettävästi maailman vanhin kaupunki. Monet saattaa ehdottaa Jerikoa tai jotain muuta, mutta Tel Arad on vanhin alkuperäisessä tilassaan oleva kaupunki. Se "alkuperäinen" tarkoittaa tässä tapauksessa tietysti että tuhoutunut, vain rauniot ovat jäljellä. Jerikohan esim. on tuhottu ja rakennettu moneen kertaan uudelleen. Tel Aradin historia vie vaikuttavan kauas taaksepäin. Sen ensimmäiset asukkaat ovat tulleet sinne tiettävästi n. 3,500 - 4,000 eKr. Ts. lähes 6 000 vuotta sitten! Elinolosuhteet ovat äärimmäisen karut, mutta kaupungin vauraus perustui sen sijaintiin. Kaupungin elämästä tiedetään vähän koska kirjoitus- ja lukutaitoa ei vielä ollut. Kaupunki sijaitsee etelässä lähellä Kuollutta merta ja sitä kautta kulkivat esim. egyptiläisten kauppareitit pohjoiseen. Tämä muinainen kanaanilainen Arad tuhottiin yli 4 500 vuotta sitten ja 1 500 vuotta myöhemmin 900-luvulla eKr. kuningas Salomon aikana rakennettiin viereiselle kukkulalle, Tel Arad'ille, linnoitus ja "Herran huone", Jerusalemissa olleen temppelin pienennetty kopio. Muutaman sadan vuoden päästä sekin tuhoutui.
Videolla oppaamme Rafi selostaa Aradin sijainnista.
Seuraava kohteemme oli Susia, sekin Juudan vuoriston ja Negevin autiomaan rajoilla ollut kaupunki. Iso ja vauras sellainen. Lähes joka pihapiirissä oli oma 'cistern' (engl.) joka siis ei ole kaivo vaan säiliö johon sadevedet kerääntyvät. Useat asunnoista olivat luolia. Kätevä ratkaisu talviöiden viileydessä sekä kesäpäivien armottomassa helteessä.
 |
| Evästauko Susian kahviossa |
 |
| Susian kaupunki on ollut aikanaan todella iso! |
Takaisin kotiinpäin ajaessamme poikkesimme vielä Hebronin kaupunkiin, Makbelan luolan päälle rakennettuun Patriarkkojen haudalle. Toisena päivän erikoisuutena se n. 2 000 v. vanha rakennus puolestaan on yksi maailman vanhimpia yhä pystyssä ja käytössä olevia rakennuksia. Kaupunki on uutisten mukaan usein israelilaisten ja palestiinalaisten levottomuuksien keskipisteessä, mutta nyt oli ainakin rauhallista ja hiljaista.
 |
| Makbelan luola, Patriarkkojen hauta Hebronissa |
 |
| "Avraham aveinu", Aabraham isämme. |
Takaisin ajellessa sitten se kolmas erikoisuus. Voisikohan vitsikkäästi sanoa että tämä alue on niin pieni kahdelle kansalle, että on paikka, jossa kaksi maata sijaitsee kirjaimellisesti päällekkäin! Beetlehemin läpi kulkeva tie on Israelin hallussa, myös se kohta joka kulkee tunnelissa kaupungin ali. Sen päällä oleva alue on palestiinalaisten itsehallintoaluetta. Lieköhän maailmassa toista samanlaista kohtaa!
Ja taas kerran illalla kotiin palasi puhkiväsynyt mutta todella tyytyväinen joukko opiskelijoita. Eikä kuski tyytyväisyydessään hävinnyt heille yhtään!
